S
"Simpukka"
Vieras
Olemme vähän päälle kolmekymppinen, avoliitossa elävä pariskunta. Meillä on hauskaa ja mutkatonta yhdessä, läheisyyttäkin on päivittäin, mutta järisyttävää intohimoa tai arjen ylittävää romantiikkaa suhteemme ei juurikaan sisällä. Tämä ei suuremmin haittaa, koska emme kumpikaan ole yltiöromantikkoja luonteeltamme.
Ongelmaton ei parisuhteemme kuitenkaan ole. Harrastamme seksiä vain n. 1-3 kertaa kuukaudessa, ja itseäni seksin vähyys vaivaa aika ajoin. Nautin yhteisistä petipuuhista, mutta en ole koskaan kokenut että libidoni olisi kovin korkea; kerta tai korkeintaan kaksi viikossa riittää mainiosti. En myöskään herkästi itse tee aloitetta, koska haluni syttyy nimenomaan siitä, että mies haluaa minua ja osoittaa sen. Mies on nuorempana ollut varsin villi tällä saralla, mutta nyt hänelle tuntuisi riittävän vähempikin. Hän on meistä kyllä se joka kaipaa enemmän hellyyttä ja kosketusta, mutta harvoin tuo lähekkäin olo johtaa varsinaiseen seksiin. Pahinta on, että häntä ei edes tunnu haittaavan, jos tauko venyy usean viikon mittaiseksi.
Tämän tilanteen kanssa olemme tasapainoilleet nyt kaksi ja puoli vuotta, paljoakaan asiasta puhumatta. Todelliseksi ongelmaksi tilanne on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana, kun nostin pöydälle jo hyvän aikaa tuntemani tarpeen: perheen perustamisen ja lasten hankinnan. Vauvakuume tuli minulle yllättäin ja niin voimakkaana, että tarve tuntuu olevan hyvin perustavanlaatuinen. Kerroin tästä miehelleni ja viritin keskustelun mahdollisesta lapsen hankinnasta. Mies suhtautui asiaan positiivisesti ja yhteisellä päätöksellä päätimme aloittaa yrittämisen. Kovin syvällisesti emme asiasta keskustelleet, mutta hyvässä yhteishengessä kuitenkin.
Nyt on kulunut lähes puoli vuotta, ja olemme yrittäneet lasta tasan yhden kerran. Aina kun kerron lähestyvästä ovulaatiosta, mies toteaa, että ei seksiä voi harrastaa ilman tunnetta, eli toisin sanoen sen pitäisi olla täysin spontaania. Minä yritän vain vihjata että seksiä ja yhteistä kivaa olisi luvassa ko. ajankohtana, ja yritän viritellä miestä asiaan jo etukäteen. Jos en kertoisi ovulaatiosta, menisi jokainen arkipäiville osuva ovulaatio hukkaan, koska emme koskaan ole harrastaneet seksiä viikolla, jolloin molemmilla on muita kiireitä. Tuntuisi täysin teennäiseltä esittää, että mitään ovulaatiota ei ole, kunhan yritän arki-iltana vietellä miestä petipuuhiin.
Ilmeisesti oma toimintani on täysin vääränlaista, koska tämän lapsen yrittämisen myötä seksi on vähentynyt lähes olemattomiin. Lisäksi mies torjui minut viimeksi aloitteen tehdessäni. Tämä aiheuttaa valtavaa turhautumista tilanteessa, jossa en malttaisi hetkeäkään odottaa raskaaksi tulemista. Asiasta on tullut nyt parina viime kertana riitoja, kun yritän puhua tilanteesta ja mies hermostuu ja väittää että syyllistän häntä koko tilanteesta. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jossa emme puhu oikeista asioista vaan väittelemme epäolennaisuuksista ja siitä, kuka on syyllinen mihinkin. Tämä ei todellakaan edesauta lapsen hankintaa tai lisää seksihaluja, saati paranna suhteemme tilaa.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, miten ratkaisitte asian? Tai osaako joku minua viisaampi ja kokeneempi kertoa, mitä voisin tehdä omalta osaltani tilanteen parantamiseksi? Itse en asian tunnepitoisuuden vuoksi enää näe metsää puilta, ja keskusteluyhteys asian tiimoilta on tukossa. En missään nimessä halua erota miehestäni, mutta haluaisin muuten hyvin toimivaan suhteeseemme enemmän seksiä ja eroottista läheisyyttä, jotta kokisimme suhteen paremmaksi ja myös tämä jälkikasvun saaminen joskus onnistuisi.
Ongelmaton ei parisuhteemme kuitenkaan ole. Harrastamme seksiä vain n. 1-3 kertaa kuukaudessa, ja itseäni seksin vähyys vaivaa aika ajoin. Nautin yhteisistä petipuuhista, mutta en ole koskaan kokenut että libidoni olisi kovin korkea; kerta tai korkeintaan kaksi viikossa riittää mainiosti. En myöskään herkästi itse tee aloitetta, koska haluni syttyy nimenomaan siitä, että mies haluaa minua ja osoittaa sen. Mies on nuorempana ollut varsin villi tällä saralla, mutta nyt hänelle tuntuisi riittävän vähempikin. Hän on meistä kyllä se joka kaipaa enemmän hellyyttä ja kosketusta, mutta harvoin tuo lähekkäin olo johtaa varsinaiseen seksiin. Pahinta on, että häntä ei edes tunnu haittaavan, jos tauko venyy usean viikon mittaiseksi.
Tämän tilanteen kanssa olemme tasapainoilleet nyt kaksi ja puoli vuotta, paljoakaan asiasta puhumatta. Todelliseksi ongelmaksi tilanne on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana, kun nostin pöydälle jo hyvän aikaa tuntemani tarpeen: perheen perustamisen ja lasten hankinnan. Vauvakuume tuli minulle yllättäin ja niin voimakkaana, että tarve tuntuu olevan hyvin perustavanlaatuinen. Kerroin tästä miehelleni ja viritin keskustelun mahdollisesta lapsen hankinnasta. Mies suhtautui asiaan positiivisesti ja yhteisellä päätöksellä päätimme aloittaa yrittämisen. Kovin syvällisesti emme asiasta keskustelleet, mutta hyvässä yhteishengessä kuitenkin.
Nyt on kulunut lähes puoli vuotta, ja olemme yrittäneet lasta tasan yhden kerran. Aina kun kerron lähestyvästä ovulaatiosta, mies toteaa, että ei seksiä voi harrastaa ilman tunnetta, eli toisin sanoen sen pitäisi olla täysin spontaania. Minä yritän vain vihjata että seksiä ja yhteistä kivaa olisi luvassa ko. ajankohtana, ja yritän viritellä miestä asiaan jo etukäteen. Jos en kertoisi ovulaatiosta, menisi jokainen arkipäiville osuva ovulaatio hukkaan, koska emme koskaan ole harrastaneet seksiä viikolla, jolloin molemmilla on muita kiireitä. Tuntuisi täysin teennäiseltä esittää, että mitään ovulaatiota ei ole, kunhan yritän arki-iltana vietellä miestä petipuuhiin.
Ilmeisesti oma toimintani on täysin vääränlaista, koska tämän lapsen yrittämisen myötä seksi on vähentynyt lähes olemattomiin. Lisäksi mies torjui minut viimeksi aloitteen tehdessäni. Tämä aiheuttaa valtavaa turhautumista tilanteessa, jossa en malttaisi hetkeäkään odottaa raskaaksi tulemista. Asiasta on tullut nyt parina viime kertana riitoja, kun yritän puhua tilanteesta ja mies hermostuu ja väittää että syyllistän häntä koko tilanteesta. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jossa emme puhu oikeista asioista vaan väittelemme epäolennaisuuksista ja siitä, kuka on syyllinen mihinkin. Tämä ei todellakaan edesauta lapsen hankintaa tai lisää seksihaluja, saati paranna suhteemme tilaa.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, miten ratkaisitte asian? Tai osaako joku minua viisaampi ja kokeneempi kertoa, mitä voisin tehdä omalta osaltani tilanteen parantamiseksi? Itse en asian tunnepitoisuuden vuoksi enää näe metsää puilta, ja keskusteluyhteys asian tiimoilta on tukossa. En missään nimessä halua erota miehestäni, mutta haluaisin muuten hyvin toimivaan suhteeseemme enemmän seksiä ja eroottista läheisyyttä, jotta kokisimme suhteen paremmaksi ja myös tämä jälkikasvun saaminen joskus onnistuisi.
mutta en ajattelekaan että kamalaa kuinka kauan voi kestää että raskautuu, vaan pelkään etten voi koskaan raskautua. Ai sinulla seurataan kilpirauhasen arvoja 2kk välein, mulla noin vuoden välein. Mulla oli myös kohdun limakalvon paksuus kp 12 vain 4,3mm. Olen syönyt nytten helokkiöljy kapseleita kun olen kuullut että ne auttavat. On kuulemma myös jotain vaihdevuosilääkkeitä joilla saisi limakalvoa paksuuntumaan, muttei gyneni halunnut sellaista minulle määrätä, ei kertonut kyllä syytä. Clomit siis määräsi, mutten ole niitä vielä aloittanut. Olen kyllä aika tietämätön näiden asioiden suhteen, mietityttää vain kun gyne on kirjoittanut mun papereihin että kp 12 folliikkeli suurimmillaankin vain 10,2mm, mutta eikös se ole hyvä asia että sellainen on kehittynyt kumminkin? 
ha, apua en kyllä tiedä näistä mitään :/ enkä oikeestaan tiedä mikä on folliikkeli. Mutta Kiitos kun olette jaksaneet auttaa 