Raskaana ja jo nyt kysellään milloin lapsi hoitoon

["huhhuh"]

Otsikko kertoo aika paljon.. Esikoinen tulossa alkutalvesta.. Olen opiskelija mutta minulla on mahdollista 2 vuodeksi pistää opiskelut tauolle kun vauva syntyy ja haluaisin sen 2v pitää taukoa koska en pistäisi 2v nuorempaa päiväkotiin. Kuitenkin esim. anoppi jo kyselee milloin vauva sitten menee hoitoon. Oli miehen pistänyt hoitoon kun tämä oli 10kk ja sanoi että "eikös se niin ole tapana että 10kk asti ollaan kotona ja sitten lapsi hoitoon". Sanoin että en kyllä niin pientä haluaisi hoitoon laittaa. Ei tee kiintymyssuhteellekaan hyvää, olen lapsen kehitystä yms opiskellut.. YKs sukulaismies taas totesi että 10v sitten, hänen vaimo pisti 1kk vanhan vauvan sukulaiselle hoitoon kun halus palata töihin! Totesin että ei kiitos, niin pieni ei todellakaan kuulu hoitoon, tuon ikäinenhän on vasta muutama viikko sitten syntynytkään!
Muitakin ihmettelijöitä ja kyselijöitä on ollut. Ainoa joka tuntuu tukevan minun ajatuksiani on äitini, joka hoiti kaikkia meidän perheen lapsia ainakin 3v asti kotona..
Ja näyttää siltä että noiden kyselijöiden mielestä olen laiska tukirahoilla loisija jos en aivan pientä lasta laita hoitoon... No en ole laittamassa, vaikka sanoisivat mitä, mutta kyllä puistattaa tommoset ajattelutavat!

Onko muut törmänneet samanlaisiin...?

 

[HopeaToffee]

Lapsen myötä törmäät siihen, että asiassa kuin asiassa teet aina väärin jonkun mielestä. Jätä omaan arvoonsa moiset kommentit ja kuuntelet omaa sydäntäsi. Onnea raskaudesta :flower:

 

[Mörköäiti]

Ihmiset eivät ehkä tiedä, että opiskelijallakin on oikeus vanhempainvapaisiin ja miettivät, mitenköhän opiskelijaperheessä mahdetaan lapsenhoito järjestää. Ja nyt kun nuo päivähoidot ovat olleet tapetilla, asia tulee helpommin mieleen. Ja eihän sitä tiedä, vaikka joku isoäiti miettisi sitäkin, että jos olette aikeissa hakea lapselle hoitopaikkaa, hän voisi ehkä tarjoutua hoitamaan? Toki aina on ihmisiä, joiden mielestä vauvojenkin kuuluisi olla päivähoidossa, mutta luulisi sen olevan aika harvinaista.

 

["mie"]

Saahan sitä jutella. Ei kaikkea pidä ottaa itseensä. Meitä on erilaisia ja se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Älä siis sinäkään tuomitse niitä jotka ovat aiemmin lapsen hoitoon viennyt, niin silloin et ehkä itsekään tule tuomituksi omista ratkaisuitasi.

Ennakkoon on asioita mahdoton täysin miettiä. Ja muista että lapsen isälläkin on oikeus olla kotona lasten kanssa. Kannattaa siis puntaroida TEIDÄN perheelle sopivin ratkaisu. Sen sijaan että teet kuten äitisi teki- linja...Mieti myös omaa tulevaisuuttasi, Mitä pidempää venytät opintoja, sitä vaikeampaa on palata. JA vaikka se tuntuu siltä että sillä ei lapsen kannalta ole merkitystä niin oikeasti sillä on. Täytyy olla sokea jos ei ole osunut silmään tutkimuksia joissa taloudellisen vakauden merkitys lapsen hyvinvoinitiin on todistettu. Elämää pitää ajatella kokonaisuutena, ei takertua pelkästään lapsen ensimmäisiin vuosiin, vaikka nekin toki tärkeitä ovat.

 

["huhhuh"]

Isoäiti asuu 150km päässä eli tuskin suunnittelee ryhtyvänsä lapsen hoitajaksi. Sitä paitsi hän on 45-vuotias, ja tietty vielä kokopäivätyössä itsekin.
No, anoppi muisteli että ainakin siihen aikaan kun mies oli pieni niin piti laittaa 10kk vanha hoitoon ja mennä töihin, en tiedä jos silloin on ollut lyhyempi äitiysloma ja erilaiset tuet jne.
Mutta kyllä nykyään pystyy olemaan kotona kauemmin ja haluan ehdottomasti olla. Haluan itse nähdä kun lapsi sanoo ekat sanat, oppii kävelemään, jne, 10kk vanha on niin pieni minun silmissäni menemään päiväkotiin..

Mutta tuomitaanko sitten siitäkin. Huoh. Sama se jos tuomitsevat, koska en todellakaan lähde pientä vauvaa laittamaan sen takia päiväkotiin mitä muut sanovat, mutta aika ikävää kuitenkin..

 

[kotona mahtavaa]

Hyi, mihin maailma on mennytkään. Aivan kuin oma vanhempi ei voisi olla oman lapsensa parhaana ja rakkaana hoitajana ja kasvattajana vaikkapa esikouluikään asti.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="huhhuh";30268524]Isoäiti asuu 150km päässä eli tuskin suunnittelee ryhtyvänsä lapsen hoitajaksi. Sitä paitsi hän on 45-vuotias, ja tietty vielä kokopäivätyössä itsekin.
No, anoppi muisteli että ainakin siihen aikaan kun mies oli pieni niin piti laittaa 10kk vanha hoitoon ja mennä töihin, en tiedä jos silloin on ollut lyhyempi äitiysloma ja erilaiset tuet jne.
Mutta kyllä nykyään pystyy olemaan kotona kauemmin ja haluan ehdottomasti olla. Haluan itse nähdä kun lapsi sanoo ekat sanat, oppii kävelemään, jne, 10kk vanha on niin pieni minun silmissäni menemään päiväkotiin..

Mutta tuomitaanko sitten siitäkin. Huoh. Sama se jos tuomitsevat, koska en todellakaan lähde pientä vauvaa laittamaan sen takia päiväkotiin mitä muut sanovat, mutta aika ikävää kuitenkin..[/QUOTE]

Niin, aiemmin oli tosiaan lyhyemmät äitiyslomat, mikä oli syynä siihen, että lapsetkin menivät aikaisemmin hoitoon. Ei tuossa välttämättä ole kyse tuomitsemisesta - nuo lienevät ihmisiä, jotka eivät ole kymmeniin vuosiin ajatelleet koko asiaa ja nyt vasta aihe nousee esiin. Ei siinä taustalla varmaan ole mitään sen kummempaa ideologiaa, joskus vanhemmat ihmiset pyörittelevät silmiään kaikelle mikä tehdään nykyisin eri tavoin, koska ovat tottuneet ajattelemaan, että ennen kaikki oli paremmin - muutoksia ei aina pystytä nielemään kakistelematta.

Eivät ne opinnot ja tulevaisuus parin vuoden taukoon kaadu, joten pidä vaan vanhempainvapaata, jos se on mahdollista ja jos niin haluat. Tosin joitain opintoja voi hiukan suorittaa vanhempainvapaan aikanakin, mutta toki mitään stressiä ei kannata ottaa.

 

[Mörköäiti]

Hyi, mihin maailma on mennytkään. Aivan kuin oma vanhempi ei voisi olla oman lapsensa parhaana ja rakkaana hoitajana ja kasvattajana vaikkapa esikouluikään asti.

Jaa, kyllä mä olen käsittänyt että molemmat vanhemmat voivat olla lapsen parhaana ja rakkaana hoitajana ihan täysi-ikäisyyteen asti.

 

["huhhuh"]

[QUOTE="mie";30268513]Saahan sitä jutella. Ei kaikkea pidä ottaa itseensä. Meitä on erilaisia ja se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Älä siis sinäkään tuomitse niitä jotka ovat aiemmin lapsen hoitoon viennyt, niin silloin et ehkä itsekään tule tuomituksi omista ratkaisuitasi.

Ennakkoon on asioita mahdoton täysin miettiä. Ja muista että lapsen isälläkin on oikeus olla kotona lasten kanssa. Kannattaa siis puntaroida TEIDÄN perheelle sopivin ratkaisu. Sen sijaan että teet kuten äitisi teki- linja...Mieti myös omaa tulevaisuuttasi, Mitä pidempää venytät opintoja, sitä vaikeampaa on palata. JA vaikka se tuntuu siltä että sillä ei lapsen kannalta ole merkitystä niin oikeasti sillä on. Täytyy olla sokea jos ei ole osunut silmään tutkimuksia joissa taloudellisen vakauden merkitys lapsen hyvinvoinitiin on todistettu. Elämää pitää ajatella kokonaisuutena, ei takertua pelkästään lapsen ensimmäisiin vuosiin, vaikka nekin toki tärkeitä ovat.[/QUOTE]

Meillä mies on hyväpalkkaisessa vakityössä, alalla josta löytää töitä hyvin vaikka nykyinen työpaikka lähtisikin. Lisäksi meillä on säästössä kymmeniätuhansia euroja yhdessä ja ei minun oma henk. koht säästötilikään missään nollilla ole. Rahallisesti pärjätään kyllä. Lapsi on pieni vaan kerran ja haluan sen ajan viettää lapsen kanssa, enkä panna hoitoon ennen kuin lapsi osaa kävellä tai puhua.
En todellakaan kauhistellut noiden sukulaisten valintoja heille, mutta sanoin vain yksinkertaisesti että en halua laittaa lasta hoitoon niin pienenä.
Ja miksi luulet että aion vain sen takia pitää lasta pitempään kotona, kun "äitinikin teki niin". Se ei todellakaan ole minun syyni.. Kuten jo sanoin niin nykyisessä koulutuksessani opiskelen lapsen kehitystä (fyysistä, psyykkistä, verbaalista, erityislapsia, jne) ja kyllä minun muodostama käsitykseni on vahvasti sillä linjalla että pienen lapsen paikka on kotona eikä joku 10kk ikäinen edes osaa kaivata muiden lasten seuraa sen kummemmin.

 

[komppaan]

Lapsen myötä törmäät siihen, että asiassa kuin asiassa teet aina väärin jonkun mielestä. Jätä omaan arvoonsa moiset kommentit ja kuuntelet omaa sydäntäsi. Onnea raskaudesta :flower:

Paremmin tätä asiaa ei voisi tiivistää! Teet niin kuin teille sopii ja itsestä hyvältä tuntuu, tätä voi soveltaa kaikken muuhunkin. Onnellista odotusta!

 

["huhhuh"]

Niin, aiemmin oli tosiaan lyhyemmät äitiyslomat, mikä oli syynä siihen, että lapsetkin menivät aikaisemmin hoitoon. Ei tuossa välttämättä ole kyse tuomitsemisesta - nuo lienevät ihmisiä, jotka eivät ole kymmeniin vuosiin ajatelleet koko asiaa ja nyt vasta aihe nousee esiin. Ei siinä taustalla varmaan ole mitään sen kummempaa ideologiaa, joskus vanhemmat ihmiset pyörittelevät silmiään kaikelle mikä tehdään nykyisin eri tavoin, koska ovat tottuneet ajattelemaan, että ennen kaikki oli paremmin - muutoksia ei aina pystytä nielemään kakistelematta.

Eivät ne opinnot ja tulevaisuus parin vuoden taukoon kaadu, joten pidä vaan vanhempainvapaata, jos se on mahdollista ja jos niin haluat. Tosin joitain opintoja voi hiukan suorittaa vanhempainvapaan aikanakin, mutta toki mitään stressiä ei kannata ottaa.

Tarkoitus kyllä onkin että kunhan lapsi vähän kasvaa, ettei ihan pieni nyytti ole, niin voisin jonkun verran opiskeluja suoritellakin. Niin että vaikka muutaman tunnin viikossa olisin jossain iltaluennolla tai suorittaisin kotoa itsenäisesti jotain opiskeluja. Mutta pääosin haluan laittaa lapsen ensimmäiselle sijalle siksi aikaa kun olen kotona. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin.

 

[piupo]

Siis anoppi, isoäiti, on 45v. Voi jeesus sentää, ei siitä nyt sitten niin kauaa ole. Olen 42v ja esikoisen saanut 22v sitten, ja silloin oli jo kotihoidontuki ja hoitovapaa keksitty. Silloin kun 70-luvulla synnyin, oli äitiyslomat lyhyet mutta ei todellakaan 80-90-luvulla.

Mutta taitaa ap olla taas raskaushormonien kourissa. Voihan sitä kysellä, ihan small talkia, että milloin palaa töihin/opiskelemaan. Monella on jo raskausaikana suunnitelmia, kuten sinullakin. Ei kaikesta pidä ottaa itseensä. Eikä varsinkaan alkaa arvostelemaan toiseten ratkaisuja, sinunkaan.

 

[nojooh]

[QUOTE="huhhuh";30268540]Meillä mies on hyväpalkkaisessa vakityössä, alalla josta löytää töitä hyvin vaikka nykyinen työpaikka lähtisikin. Lisäksi meillä on säästössä kymmeniätuhansia euroja yhdessä ja ei minun oma henk. koht säästötilikään missään nollilla ole. Rahallisesti pärjätään kyllä. Lapsi on pieni vaan kerran ja haluan sen ajan viettää lapsen kanssa, enkä panna hoitoon ennen kuin lapsi osaa kävellä tai puhua.
En todellakaan kauhistellut noiden sukulaisten valintoja heille, mutta sanoin vain yksinkertaisesti että en halua laittaa lasta hoitoon niin pienenä.
Ja miksi luulet että aion vain sen takia pitää lasta pitempään kotona, kun "äitinikin teki niin". Se ei todellakaan ole minun syyni.. Kuten jo sanoin niin nykyisessä koulutuksessani opiskelen lapsen kehitystä (fyysistä, psyykkistä, verbaalista, erityislapsia, jne) ja kyllä minun muodostama käsitykseni on vahvasti sillä linjalla että pienen lapsen paikka on kotona eikä joku 10kk ikäinen edes osaa kaivata muiden lasten seuraa sen kummemmin.[/QUOTE]

Antaa toisten puhua! Ei kaikkea kannattaa kovin vakavasti itseenä ottaa.

Minä suosittelisin, varsinkin kun taloudellinen tilanteenne on niin hyvä, että osan ajasta on lapsen kanssa kotona myös isä. Esim. niin, että itse olet kotona reilun vuoden ja palaat sitten kouluun, jonka jälkeen isä voi olla hoitovapaalla vielä siihen astiin, kunnes lapsi on valmis hoitoon. Kokemuksesta voin sanoa, että tekee hyvää koko perheelle

 

["huhhuh"]

Siis anoppi, isoäiti, on 45v. Voi jeesus sentää, ei siitä nyt sitten niin kauaa ole. Olen 42v ja esikoisen saanut 22v sitten, ja silloin oli jo kotihoidontuki ja hoitovapaa keksitty. Silloin kun 70-luvulla synnyin, oli äitiyslomat lyhyet mutta ei todellakaan 80-90-luvulla.

Mutta taitaa ap olla taas raskaushormonien kourissa. Voihan sitä kysellä, ihan small talkia, että milloin palaa töihin/opiskelemaan. Monella on jo raskausaikana suunnitelmia, kuten sinullakin. Ei kaikesta pidä ottaa itseensä. Eikä varsinkaan alkaa arvostelemaan toiseten ratkaisuja, sinunkaan.

No aika syyllistävät ne sävyt oli millä esim. anoppi puhui. En kai mä koko keskustelua tuohon kirjoittanutkaan, mutta kyllä hän heitti mm. että "eihän sitä voi loputtomiin kotona olla ja mistä sitten saa rahaakaan mihinkään" yms. Ja anoppikin tietää hyvin että meillä on säästöjäkin, jos oikein tiukka paikka tulisi voitaisiin sieltä ottaa rahaa käyttöön, ne on sitä varten säästettykin. Mieskin totesi vieraiden lähdettyä että ei kannata välittää niistä puheista, voidaan hyvin pitää vauvaa kotona niin pitkään kuin meistä siltä tuntuu ja ei ole kiire millekään päivähoidolle.
Ja joo anoppi ei tod ole vanha ja ei ole kuin 24v siitä kun hän on vauvan kanssa ollut, mutta en sen aikasista tukirahoista yms osaa kyllä sanoa yhtään mitään. Tuntuu vaan kummalliselta että lapsi ei ole vielä syntynytkään ja nyt jo kysellään, että "no millon sä laitat sen hoitoon ja palaat takasin töihin/opiskelemaan" Tuntuisi vähän omituiselta edes tehdä lapsia jos periaate olisi että sitten lykätään about synnäriltä lähtiessä lapsi hoitoon (kärjistettynä...) ja painellaan takaisin töihin heti.

 

["vieraana"]

Kyllähän asiata keskustella voi, ja ehkä anoppi ajattelee miestäsi ja sitä miten hän elättää koko perheen. Ehkä anoppia kiinnostaa se milloin aiot mennä töihin ja alkaa tienata rahaakin?

Onko se pelkästään ilkeää? Vai voiko siinä taustalla olla huoli teidän perheen taloudellisesta toimeentulosta.

Nykyisin ei ole ihan helppoa enää välttämättä yhden ihmisen palkalla elättää neljää.

 

["mie"]

[QUOTE="huhhuh";30268540]Meillä mies on hyväpalkkaisessa vakityössä, alalla josta löytää töitä hyvin vaikka nykyinen työpaikka lähtisikin. Lisäksi meillä on säästössä kymmeniätuhansia euroja yhdessä ja ei minun oma henk. koht säästötilikään missään nollilla ole. Rahallisesti pärjätään kyllä. Lapsi on pieni vaan kerran ja haluan sen ajan viettää lapsen kanssa, enkä panna hoitoon ennen kuin lapsi osaa kävellä tai puhua.
En todellakaan kauhistellut noiden sukulaisten valintoja heille, mutta sanoin vain yksinkertaisesti että en halua laittaa lasta hoitoon niin pienenä.
Ja miksi luulet että aion vain sen takia pitää lasta pitempään kotona, kun "äitinikin teki niin". Se ei todellakaan ole minun syyni.. Kuten jo sanoin niin nykyisessä koulutuksessani opiskelen lapsen kehitystä (fyysistä, psyykkistä, verbaalista, erityislapsia, jne) ja kyllä minun muodostama käsitykseni on vahvasti sillä linjalla että pienen lapsen paikka on kotona eikä joku 10kk ikäinen edes osaa kaivata muiden lasten seuraa sen kummemmin.[/QUOTE]
Äitinä ei kannata olla mielensä pahoittaja...

Mutta joo. Hyvä että raha-asiat mallillaan. Miksipä sitten et opiskelisi ja miehesi jäisi hetkeksi kotiin esim kun lapsi on se vuoden? Soisihan miehellesikin mahdollisuuden olla lapsen kanssa ja sinä saisit samalla opinnot loppuun?

Ei siinä, jokainen tekee miten haluaa. Henkkoht vaan hieman "ärsyttää" se että ÄITI on se oikeutettu viettämään lapsen kanssa ensimmäiset vuodet. JA juuri tämä äiti kynsin ja hampain pitää kiinni oikeuksistaan. Vaikkakin lapsella voisi olla oikeus olla isänsäkin kanssa ja toisaalta monelle miehellekin tekisi hyvää hetkeksi hellittää oravanpyörästä. JA millainen esimerkki tuo onkaan lapselle...Ja äidin taistelu omasta oikeudesta alkaa jo ennen syntymää.

Ihan noin tiedoksesi, ani harva vie lapsensa 10kk hoitoon nykyään. En tiedä mistä nyt olet saannut käsityksen että noin on. Luulisi jos alaa olet opiskellut että tilastot on tuosta tuttuja...

Itse olen ikäpolvea jolloin lapset vietiin hoitoon 6kk vanhoina. Hyvä vai en, en tiedä sanoa. Mutta tuskin rikki olen siitä mennyt. Nykyään on hienoa kun voi valita, ja ennen kaikkea korottaisin isien osuutta pikkulapsiarjessa.

 

["vieraana"]

Kymmeniä tuhansia säästössä vaikka toinen on opiskelija? Olis kyllä kiva tietää miten tuo tehdään?

 

["vanhempi"]

[QUOTE="huhhuh";30268558]No aika syyllistävät ne sävyt oli millä esim. anoppi puhui. En kai mä koko keskustelua tuohon kirjoittanutkaan, mutta kyllä hän heitti mm. että "eihän sitä voi loputtomiin kotona olla ja mistä sitten saa rahaakaan mihinkään" yms. Ja anoppikin tietää hyvin että meillä on säästöjäkin, jos oikein tiukka paikka tulisi voitaisiin sieltä ottaa rahaa käyttöön, ne on sitä varten säästettykin. Mieskin totesi vieraiden lähdettyä että ei kannata välittää niistä puheista, voidaan hyvin pitää vauvaa kotona niin pitkään kuin meistä siltä tuntuu ja ei ole kiire millekään päivähoidolle.
Ja joo anoppi ei tod ole vanha ja ei ole kuin 24v siitä kun hän on vauvan kanssa ollut, mutta en sen aikasista tukirahoista yms osaa kyllä sanoa yhtään mitään. Tuntuu vaan kummalliselta että lapsi ei ole vielä syntynytkään ja nyt jo kysellään, että "no millon sä laitat sen hoitoon ja palaat takasin töihin/opiskelemaan" Tuntuisi vähän omituiselta edes tehdä lapsia jos periaate olisi että sitten lykätään about synnäriltä lähtiessä lapsi hoitoon (kärjistettynä...) ja painellaan takaisin töihin heti.[/QUOTE]
Johtuiskohan tuo elämän kokemuksesta? siitä että elämää vähän pidempää katsellut tiedostaa sen että asioita KANNATTAA hieman mietiskellä etukäteen. Sehän nykymaailman nuorten kompastuskivi on, mitään ei ennakoida vaan eletään tässä hetkessä ja sitten kummastellaan että mikä menikään pieleen kun hommat kusee.

Joo, miehesi elättää sinut nyt. Olet kovin varma hänen työstään. Jep. Niin oli kaikki Nokian insinöörien vaimotkin. Eihän työn pitänyt loppua koskaan.. Ja ei, miehen ei pitänyt sairastua. JA ei eron ei pitänyt tulla. Ei elämää toki voi negaatioiden päälle rakentaa. Mutta kun on vastuussa lapsesta, mielestäni ei ole väärin ennakoida. Eri asia kun on vastuussa vaan omasta pärjäämisestä. Istu peilin eteen ja mieti, miten selviätte jos perheen ainoa tukijalka pettää. Selviättekö? Vai pitäisikö sinunkin hieman varautua. Lapsesi vuoksi?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieraana";30268569]Kymmeniä tuhansia säästössä vaikka toinen on opiskelija? Olis kyllä kiva tietää miten tuo tehdään?[/QUOTE]

Tunnen minäkin kaksi perhettä, joilla on omaisuutta ja säästöjä, vaikka toinen vanehmmista on opiskelija. Tosin niissä perheissä se opiskelija on jo yli 40-vuotias alanvaihtaja Mutta kuitenkin, kaikki opiskelijat eivät ole parikymppisiä. Ja voihan parikymppiselläkin olla vaikka perintöä, tai jos vanhempansa ovat pitkin lapsuutta laittaneet säästötilille rahaa "pesämunaksi".

 

["mummeli"]

Ap, toinen näkökulma. Eikös se ole hieman erikoista jos elämää ei ole miettinyt pidemmälle kuin sen että olen kotona niin ja niin kauan? Eikös pidemmän tähtäimen ajatukset juuri olisi aiheellisia kun perheeseen syntyy uusi ihminen?

Miksi siis kummastelet muiden kysymyksiä? Ei lapsen kanssa eletä enää tässä hetkessä niin kuin silloin kun lasta ei ole. Lapsen saaminen on suuri vastuu - siihen liittyy paljon erilaisia asioita , kasvatusopit on vaan yksi haara ja niihinkin kannattaa suhtauta terveellä maalaisjärjellä.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vanhempi";30268579]Johtuiskohan tuo elämän kokemuksesta? siitä että elämää vähän pidempää katsellut tiedostaa sen että asioita KANNATTAA hieman mietiskellä etukäteen. Sehän nykymaailman nuorten kompastuskivi on, mitään ei ennakoida vaan eletään tässä hetkessä ja sitten kummastellaan että mikä menikään pieleen kun hommat kusee.

Joo, miehesi elättää sinut nyt. Olet kovin varma hänen työstään. Jep. Niin oli kaikki Nokian insinöörien vaimotkin. Eihän työn pitänyt loppua koskaan.. Ja ei, miehen ei pitänyt sairastua. JA ei eron ei pitänyt tulla. Ei elämää toki voi negaatioiden päälle rakentaa. Mutta kun on vastuussa lapsesta, mielestäni ei ole väärin ennakoida. Eri asia kun on vastuussa vaan omasta pärjäämisestä. Istu peilin eteen ja mieti, miten selviätte jos perheen ainoa tukijalka pettää. Selviättekö? Vai pitäisikö sinunkin hieman varautua. Lapsesi vuoksi?[/QUOTE]

Jos kyse on kahdesta vuodesta, niin ei se niin pahalta kuulosta siksi aikaa "tuudittautua" miehen varmojen tulojen varaan. Jos tilanne muuttuu, niin sittenhän ap voi mennä opiskelemaan ja mies töihin. Ja jos ero tulee, niin vakavarainen opiskelija pärjää kyllä - ja opintojen jälkeen siirtyy työelämään. Ei ap:n tapaus kuulosta huolestuttavalta. Huolestuttavia ovat ne kouluttamattomat äidit, jotka ajattelevat kotiäitiyttä ammattinaan, eikä muilta aloilta sitten työkokemusta olekaan. Minusta ap on ihan hyvin varautunut - hän opiskelee ja hänellä on säästöjä. Jos perheen tukijalka pettää, säästöt auttavat alkuun. Nyt moralisoitte kyllä väärää ihmistä.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="mummeli";30268597]Ap, toinen näkökulma. Eikös se ole hieman erikoista jos elämää ei ole miettinyt pidemmälle kuin sen että olen kotona niin ja niin kauan? Eikös pidemmän tähtäimen ajatukset juuri olisi aiheellisia kun perheeseen syntyy uusi ihminen?

Miksi siis kummastelet muiden kysymyksiä? Ei lapsen kanssa eletä enää tässä hetkessä niin kuin silloin kun lasta ei ole. Lapsen saaminen on suuri vastuu - siihen liittyy paljon erilaisia asioita , kasvatusopit on vaan yksi haara ja niihinkin kannattaa suhtauta terveellä maalaisjärjellä.[/QUOTE]

Käsittääkseni hänellä oli pitkän tähtäimenkin suunnitelma, kun tarkoitus varmaan on jatkaa opintoja vanhempainvapaan jälkee, valmistua ja siirtyä työelämään. Ei siinä sen kummempaa suunnitelmaa minusta tarvita, pikkulapsen kanssa on säätöä ihan riittävästi muutenkin.

 

[piupo]

Mutta kuitenkin, kaikki opiskelijat eivät ole parikymppisiä. Ja voihan parikymppiselläkin olla vaikka perintöä, tai jos vanhempansa ovat pitkin lapsuutta laittaneet säästötilille rahaa "pesämunaksi".

No tässä tapauksessa opiskelija on varmasti parikymppinen, koska anoppikinn on vain 45v.

 

[Mörköäiti]

No tässä tapauksessa opiskelija on varmasti parikymppinen, koska anoppikinn on vain 45v.

Nojoo, totta Mutta kuten sanoin, voi parikymppiselläkin omaisuutta olla, vaikka se ei niin tavallista toki olekaan.

 

["huhhuh"]

[QUOTE="vieraana";30268560]Kyllähän asiata keskustella voi, ja ehkä anoppi ajattelee miestäsi ja sitä miten hän elättää koko perheen. Ehkä anoppia kiinnostaa se milloin aiot mennä töihin ja alkaa tienata rahaakin?

Onko se pelkästään ilkeää? Vai voiko siinä taustalla olla huoli teidän perheen taloudellisesta toimeentulosta.

Nykyisin ei ole ihan helppoa enää välttämättä yhden ihmisen palkalla elättää neljää.[/QUOTE]

Kolme meitä kyllä on, ei neljää. Ja ymmärrän että se kiinnostaa, mutta pitääkö siitä heti murehtia silloin kun vauva vasta tulossa. Kyselisivät sitten kun lapsi vähän kasvaa. Tottakai aion hoitaa opiskelut loppuun (niitä ei edes ole paljon jäljellä) ja ala jolle kouluttaudun on sellainen, että töitäkin pitäisi löytyä.