raskaana ja vauva 8kk

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jenni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Jenni

Vieras
Eilen tein positiivisen testin ehkäisystä huolimatta:/ ajatukset juoksee puolelta toiselle.En tiedä mitä teen?! En tiedä haluanko jo toisen lapsen vai en!Jos tämä ois tapahtunut vasta vuoden päästä en miettis hetkeäkään mut jo nyt...jaksanko?
kärsiikö esikoinen kun saa olla niin pienen heetken pienin?
kertokaa kokemuksia pienestä ikäerosta!
 
Hei! Ja onnea plussan johdosta! Mulla petti kanssa ehkäisy muutama vuosi sitten ja lapsille tuli vuosi ja kk ikäeroa. Alussa tuli kanssa mieleen että kuinka jaksan,mutta en olisi voinut ajatella keskeytystä kun katsoin vauvaa.Mietin että kait sitä kahdenkin kanssa pärjää,syntyy joillekin kaksikin samaan aikaan. Ja ihan hyvin meni molempien kanssa,silloin touhusin isomman kanssa kun pieni nukkui. Välillä oli vaikeampia aikoja mutta nyt kun katsoo noita poikia niin ovat kuin paita ja peppu,parhaimmat kaverit keskenään. Toinen kohta kymmenen ja toinen yhdeksän.
 
meille on tulossa ihan tarkoituksella lyhyellä ikäerolla. mut jokainen tiety päättää itse haluaako sitä. oli aika tympee toi onnittelu plussan johdosta, jos itellä on sitä ristiriitaset tunteet. teet itse ratkaisusi, ja mitä ikinä teetkin, se on juuri sinulle oikea ratkaisu.
 
Hei! Tuskin tuo onnitteluviestin laittanut nyt kiusallaan tuota pisti.Mulla petti kanssa ehkäisy kun vauva oli reilun kolmen kk vanha,päätimme kuitenkin ottaa lapsen vastaan,kun meidän mielestä lapset saadaan,niitä ei tehdä. Kuitenkin jokaisen on päätös tehtävä itse,eikä muut asiaan voi vaikuttaa.Sinulla kuitenkin ilmeisesti raskaus alussa,jos oikein ymmärsin. Yhdelle kaverille oli järkytys,kun raskaus oli jo pitkälle yli puolen välin ennen kuin huomasi odottavan,hänelle ei ollut tullut kk synnytyksen jälkeen ollenkaan ja ei ollut oikeastaan juuri mitään oireita.Aluksi hän oli ihan kauhuissaan,kun jäi vain muutama kk aikaa valmistautua ja heidän lasten ikäero oli n. Vuosi ja kaksi kk. Toivon sinulle voimia ratkaisua tehdessä,kuitenkin se on teidän päätös teette mitä tahansa.
 
Minulla on siskoni kanssa pieni ikä ero ja olemme parhaat ystävät. Lapsena oli ihanaa kun oli leikkikaveri ja toinen aina lähellä. Nuorena joskus kärhämiä, mikä kuulunee asiaan. Ja nyt aikuisena tosiaan parhaat ystävät.

Tästä näkökulmasta minun kokemukseni. Nyt itselläni puolivuotias ja toista toivon.
 
Meillä ykkösen ja kakkosen välinen ikäero oli vain 1v 3kk. Ei esikoinen kärsi uudesta vauvasta, jos vain vanhemmat muistavat, että se esikoinenkin on vasta pieni, eivätkä yritä tehdä hänestä ""isoa"". Meillä isovanhemmat auttoivat usein, kun oli kaksi pientä hoidettavana. Monasti oli kuin olisi kaksosia hoitanut, ihan samat jutut oli tehtävä molempien lasten kanssa. Yksi hyvä puoli pienestä ikäerosta on se, että esikoinen ei osaa olla pikkusisaruksen tulosta mustasukkainen, kun itse on niin pieni ja nopeasti sopeutuva. Nyt muksut ovat vähän yli 5v ja kohta 4v ja hienosti leikkivät keskenään. :)
 
Onnea plussastasi! Meillä aloitettiin toisen yritys jo ekan ollessa 3kk ja kun esikoinen oli 8kk tuli plussa! Nyt ollaan onnellisena odottamassa pienen syntyvän milloin tahansa.
Rankkaa varmasti tulee olemaan. Neuvolan tädillämme on lasten ikäero 1v2kk ja hän sanoi eka 6kk olevan rankaa mutta sitten helpottuu. Sitä helpompaa on mitä isompia lapset ovat, he kun ovat toisillee koko ajan seurana kun ovat niin saman ikäisiä. Meillä ikäeroksi tulee 1v4kk.

-Santtu 37+6 ja Esikoinen 17.pvä 1v4kk
 
Meillä ikäeroa tulee ""tarj´koituksella"" 1v2kk, nyt menossa rv 8+1. Kyllä sitä jaksaa, ja pian jo varmasti lapsista on seuraa toisilleen. ja meneepähän samoilla hoitamisilla nyt heti kaksi. Onnea kovasti plussasta!
 
Onnea valitsemallesi tielle, mihin ratkaisuun ikään päädytkään. Itselläni on nyt 4,5kk poika, ja ollaan suunniteltu että mikäli luoja suo, kakkonen ""tehdään"" jossain vaiheessa. Kovin suurta ikäeroa en haluaisi, mutta totta puhuen hirvittää, että kuinka kahden pienen kanssa pärjää. Ja tuo esikoinen ainakin vie lähes kaiken ajan, ja tuntuu kauhealta ajatus, että hän jäisi jotenkin vähemmälle huomiolle.. Ristiriitaisia ajatuksia herättää, mutta toisaalta lapsethan on vain vähän aikaa pieniä, ja loppujen lopuksihan se pitäisi sitten muutaman vuoden päästä helpottaa.
 
Itse sain lapseni samalla ikäerolla ihan suunnitellusti. Ensimmäiset 2 kk oli aikamoista (onneksi oltiin varauduttu ja pyydetty sukulaisia ja ystäviä apuun ja tukeuduttiin myös MLL hoitajaan pari kertaa, että äiti sai imettää/olla vauvan kanssa hetken rauhassa). Nyt vauva on 6 kk ja elämä ollut mallillan jo monta kuukautta. Nopeasti sitä tottuu kahteen vaippapöksyyn ja aika nopeasti tulevat esille myös pienen ikäeron edut. Jo nyt sisaruksilla on seuraa toisistaan, vauva tykkää kauheasti katsella isoveljeään.

Se rankin vaihe on tosiaan aika lyhyt ja sitten alkaa nopeasti helpottaa. Nyt olet superonnellinen, että saimme lapset niin pienellä ikäerolla, ovat kavereita toisilleen. Myös se on jotenkin helpottavaa, että nyt ne lapset on ""tehty"". Nyt on siis lapsiaikaa meidän perheessä ihan 100% ja sitten kun kasvavat niin voidaan laittaa nokkamme perheenä kohti uusia seikkailuja matkailun yms. merkeissä kun ei ole ""koko ajan"" vauvaa perheessä.

Meillä tämä sopii. Toivottavasti myös teille ja alat pian olla varauksettomasti onnellinen uudesta vauvasta!

PS. Ihan varmasti raskauden aikana joka oinen päivä olet kauhuissasi, että miten pärjäät, mutta isompi lapsi kasvaa koko ajan ja tietty kauhistelu kuuluu asiaan ;)
 

Uusimmat

Yhteistyössä