Raskaana, suhde karikolla

[vierailija]

Ollaan oltu 5v yhdessä, jouluna sovittiin että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Tulin heti raskaaksi ja mies vetäytyi heti. Kertoi muutama kk sitten että suostui lapseen vain koska minä halusin..

Mies tekee viikot yövuoroa ja viikonloppuisin on viihteellä, ulkona, hallilla yms ja tulee nukkumaan joskus 3-4 aikaan yöllä. Hänen mielestä riittää että nähdään muutama tunti päivässä. Olen yrittänyt lukuiset kerrat puhua kuinka yksinäinen olen varsinkin näin raskaana ollessa ja että kaipaan hänen seuraa mutta turhaan.

Ei muutenkaan halua puhua lapseen liittyvistä asioista, sanoo ettei etukäteen halua miettiä vaan asiat tapahtuu omalla painollaan, esim tavaroiden hankkiminen, yöheräilynen sopiminen yms

Oon jotenkin niin rikki ja pettynyt, ja huonolla tuulella jona triggeröi miestä entisestään.. en tiedä mitä tällä kirjoituksella hain. Ehkä avautumista vaan ja vertaistukea?

 

[vierailija]

Meillä on vähän samanlainen tilanne, mutta oltiin vähän yli 3 vuotta yhdessä ja nyt päätettiin erota. Olen viimeisilläni raskaana, vauva syntyy noin kuukauden päästä. Tämä oli oikeastaan helpotus, ex-avomiehelle ja minulle itsellenikin. Hän oli aikaisemmin ilkeä, kärttyinen ja ei ollut myöskään ikinä läsnä (vaikka olisi ollut kotona, niin istui koneella tms.). Nyt eron jälkeen hän on paljon mukavampi ja tulemme toimeen paljon paremmin kuin aikaisemmin. Lapsen elämässä hän tulee olemaan mukana isänä, mutta ei enään minun avomiehenä. Ehkä tämä oli helpompaa, koska rakkaus vaan loppui, se alkoi myöskin kuihtua minunkin osaltani, kun toinen oli niin kärttyinen ja hankala aina. Lapsi oli myöskin enemmän minulla toiveena, mutta nyt hän on sopeutunut tilanteeseen ja haluaa olla isä.

Olemme puhuneet eron jälkeen kaikista asioista avoimesti ja ymmärrän syyt eroon. Vinkkinä sinulle, kannattaa puhua miehesi kanssa vakavasti. En tarkoita, että teille tulisi ero niinkuin meille, mutta puhuminen asiasta auttaa huomattavasti. Jos et saa häntä puhumaan kahdestaan sinun kanssasi, menkää vaikka perheohjaajalle neuvolaan yhdessä. Jos tämäkään ei onnistu, ehkä eron ottaminen puheeksi voi olla aiheellista. Ei kuitenkaan kannata kärsiä huonossa suhteessa loppuelämää, elämä on liian lyhyt siihen.