[QUOTE="nappi";28523902]Nostelen vanhaa ketjua mutta mulla on niiiin samat fiilikset ja aikalailla sama tilannekkin kuin aplla.
Meillä, tai no miehellä on kaksi koiraa, ja mies onneks itse hoitaa niille ruoat ym. Inhoan vain tuota karvan määrää, ei tee mieli laittaa vauvaa esim lattialle kun heti tukehtuu karvaan vaikka imuroin kaksi kertaa päivässä!! Ja lisäksi jatkuva haukkuminen ja perässä seuraaminen ja vinkuminen jos mies menee ulos ym..
Sohvalle en niitä halua ja ärsyttää kun pitää kokoajan vahdata ettei ne sille mene jne. Syövät myös lelut jos jää saataville ym. Toinen tekee myös tarpeensa sisälle öisin, kiva huonekaluja putsailla kun pitää niitä vasten nostaa jalkaa..
Ei ole koirista mitään hyötyä eikä huvia mulle!
Lisäksi kokoajan saa pelätä milloin ne puree esikoista kun muutamasti ovat murisseet esim lähelle mennessä jne.
Meillä vaan vauva syntynyt jo muutama kk sitten mutta inho vain kasvaa edelleen..
Miehelle turha asiasta sanoa mitään, pahoittaa vain mielensä.
[/QUOTE]
No, ne koirat pitää kouluttaa ja kaikkien aikuisten pitää olla samoilla linjoilla säännöistä. Oli vauvaa tai ei, kai tuollaseen hermot menee.
Meillä koirat ei tuu sohville, sängyille eikä makkariin (eikä tarvita portteja tai kieltoja, koirat tietää tämän). Joskus kerran vuoteen toi koira hyppää sohvalle, mutta tulee välittömästi alas kun naksautan sormia ja sanon hus. Sisälle ei tosiaan nostele koipeaan. Koira ei koskaan murise meille tai vauvalle, se tietää kyllä paikkansa ja osaa väistää esim. konttaavaa vauvaa. Karvaa siitä lähtee jonkun verran, mutta pysyy kurissa kun sen harjaa 2x viikossa furminaattorilla ja imuroin kerran päivässä. Koirien tilaakin voi rajata, ettei tarvi olla huolissaan aina kun vauva on lattialla.
Kannattaisko ottaa se mies tiukkaan puhutteluun ja mennä pevi-kouluttajalle, kaikki nuo teidän ongelmat ratkeaisi eikä koirien kanssa elo olisi niin rasittavaa sulle. Koiratkin olisi onnellisempia, kun niiden elämään tulis selvät sävelet.
