Raskauden aikana syntynyt inho koiraa kohtaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja marja:
Jäitä hattuun:(...Minulla on 2v lapsi jolle meidän koira on todella TÄRKEÄ! Tyttö tykkää myös muista koirista,koirat ovat hänelle rakkaita. Ajattele kaikkea hyvää mitä se luontokappale opettaa sun lapsellesi...äläkä ajattele vaan omaa laiskaa,läskiä persettäsi!!

Odotinkin tälläisiä vastauksia.
Ei vieläkään ole koira menossa yhtään mihinkään vaikka minä tuota koiraa tällä hetkellä inhoankin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Noin kävi mullekin, loppuraskaudesta aloin inhota koiraa enkä paljon ollut sen kanssa tekemisissä, jäi täysin miehen hoidettavaks. Vaan kun vauva syntyi, ei koirakaan enää tuntunut inhottavalta vaan oli taas osa meidän perhettä.

Hyvä että jollekkin käynyt näin. Juuri näitä kokemuksia kaipasin. :)
Ja toivon että noin minullekkin käy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NY:
vauva lehdessä oli juttu tuosta et noin voi tapahtua. jutun mukaan ei kannata viedä eläintä piikille "hormooni"pöllyssä vaan se tunne voi mennä ohitse ja mukava yhteiselo on mahdollinen. Kannattaa lukea se juttu!!!

Täytyy ostaa lehti siis. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja marja:
Jäitä hattuun:(...Minulla on 2v lapsi jolle meidän koira on todella TÄRKEÄ! Tyttö tykkää myös muista koirista,koirat ovat hänelle rakkaita. Ajattele kaikkea hyvää mitä se luontokappale opettaa sun lapsellesi...äläkä ajattele vaan omaa laiskaa,läskiä persettäsi!!

Odotinkin tälläisiä vastauksia.
Ei vieläkään ole koira menossa yhtään mihinkään vaikka minä tuota koiraa tällä hetkellä inhoankin.

Mä aloin inhoamaan mihen hankkimaa koiraa raskausaikana, jatkui vauva ikään ja jatkuu edelleen. Pelkkää työtä koko elukasta. Nytkin jatkuvasti jotain helvatun punkkeja joita kieltäydyn nyppimästä ja en päästää koiraa sisälle enne kun joku ne nypii. Sitten minä olen paska kun en hoida jonkun toisen koiraa tai päästää sisälle kantamaan punkkeja. Jokainen tekee omat ratkasunsa ja minä olisin halunnut elää ilman koiraa talossa. Minulle koirat ei merkitse oikastaan muuta kun karvaa sotkua kuolaa punkkeja ja sisälle sotkemista. Minusta ei ainakaan tee sen laiskempaa vaikka en koirasta välitä. Ei ole minun koira.
 
Mä en koskaan ole ymmärtänyt miten joku haluaa niin typeriä ja vaivalloisia eläimiä ottaa kotiinsa kuin koirat ovat.
Hyi hyi hyi ja oksennus!!!
Mä tekisin niin että vaikka ihan vahingossa koira jäisi esim. auton alle kun peruutan autolla pihasta.
Kyllähän vahinkoja aina sattuu :)
 
Nostelen vanhaa ketjua mutta mulla on niiiin samat fiilikset ja aikalailla sama tilannekkin kuin aplla.
Meillä, tai no miehellä on kaksi koiraa, ja mies onneks itse hoitaa niille ruoat ym. Inhoan vain tuota karvan määrää, ei tee mieli laittaa vauvaa esim lattialle kun heti tukehtuu karvaan vaikka imuroin kaksi kertaa päivässä!! Ja lisäksi jatkuva haukkuminen ja perässä seuraaminen ja vinkuminen jos mies menee ulos ym..
Sohvalle en niitä halua ja ärsyttää kun pitää kokoajan vahdata ettei ne sille mene jne. Syövät myös lelut jos jää saataville ym. Toinen tekee myös tarpeensa sisälle öisin, kiva huonekaluja putsailla kun pitää niitä vasten nostaa jalkaa..
Ei ole koirista mitään hyötyä eikä huvia mulle!
Lisäksi kokoajan saa pelätä milloin ne puree esikoista kun muutamasti ovat murisseet esim lähelle mennessä jne.

Meillä vaan vauva syntynyt jo muutama kk sitten mutta inho vain kasvaa edelleen..
Miehelle turha asiasta sanoa mitään, pahoittaa vain mielensä.:(
 
[QUOTE="nappi";28523902]Nostelen vanhaa ketjua mutta mulla on niiiin samat fiilikset ja aikalailla sama tilannekkin kuin aplla.
Meillä, tai no miehellä on kaksi koiraa, ja mies onneks itse hoitaa niille ruoat ym. Inhoan vain tuota karvan määrää, ei tee mieli laittaa vauvaa esim lattialle kun heti tukehtuu karvaan vaikka imuroin kaksi kertaa päivässä!! Ja lisäksi jatkuva haukkuminen ja perässä seuraaminen ja vinkuminen jos mies menee ulos ym..
Sohvalle en niitä halua ja ärsyttää kun pitää kokoajan vahdata ettei ne sille mene jne. Syövät myös lelut jos jää saataville ym. Toinen tekee myös tarpeensa sisälle öisin, kiva huonekaluja putsailla kun pitää niitä vasten nostaa jalkaa..
Ei ole koirista mitään hyötyä eikä huvia mulle!
Lisäksi kokoajan saa pelätä milloin ne puree esikoista kun muutamasti ovat murisseet esim lähelle mennessä jne.

Meillä vaan vauva syntynyt jo muutama kk sitten mutta inho vain kasvaa edelleen..
Miehelle turha asiasta sanoa mitään, pahoittaa vain mielensä.:([/QUOTE]

No, ne koirat pitää kouluttaa ja kaikkien aikuisten pitää olla samoilla linjoilla säännöistä. Oli vauvaa tai ei, kai tuollaseen hermot menee.

Meillä koirat ei tuu sohville, sängyille eikä makkariin (eikä tarvita portteja tai kieltoja, koirat tietää tämän). Joskus kerran vuoteen toi koira hyppää sohvalle, mutta tulee välittömästi alas kun naksautan sormia ja sanon hus. Sisälle ei tosiaan nostele koipeaan. Koira ei koskaan murise meille tai vauvalle, se tietää kyllä paikkansa ja osaa väistää esim. konttaavaa vauvaa. Karvaa siitä lähtee jonkun verran, mutta pysyy kurissa kun sen harjaa 2x viikossa furminaattorilla ja imuroin kerran päivässä. Koirien tilaakin voi rajata, ettei tarvi olla huolissaan aina kun vauva on lattialla.

Kannattaisko ottaa se mies tiukkaan puhutteluun ja mennä pevi-kouluttajalle, kaikki nuo teidän ongelmat ratkeaisi eikä koirien kanssa elo olisi niin rasittavaa sulle. Koiratkin olisi onnellisempia, kun niiden elämään tulis selvät sävelet.
 
Hei mulla oli samoja tunteita esikoista odottaessani sekä koiraa kohtaan, että läheistä kummilastani kohtaan. Neuvolan terkka sanoi että se on ihan luonnollista, mieli keskittyy suojelemaan omaa biologista jälkeläistä ja sen etuja. Tilanne tasaantui kun huomasin ajan kanssa ettei muut olleet uhka vaan rikkaus vauvallemme ja minulle.
 
Juu on vanha mutta nostin uudestaan kun samaa ongelmaa mullakin nyt.. Kirjoittelin siis tossa ylempänä.:)
Miehelle oon puhunu kouluttamisesta ja itsekin oon yrittänyt mutta ei se toimi jos ei molemmat oo kokoajan mukana, eli tässä tapauksessa mies.
Kouluttajastakin on puhuttu mutta mies ei moiseen aio mennä, kouluttaa kuulemma itse koiransa.. Ja sitä odotellaan..
Oon nyt hoitanut ongelmaa siten että kun mies on töissä ja me kotona niin suljen koirat tilavaan kodinhoitohuoneeseen.. Jostain luin että koirillekin olisi hyvä välillä olla omassa rauhassa..?
 
[QUOTE="nappi";28524158]Juu on vanha mutta nostin uudestaan kun samaa ongelmaa mullakin nyt.. Kirjoittelin siis tossa ylempänä.:)
Miehelle oon puhunu kouluttamisesta ja itsekin oon yrittänyt mutta ei se toimi jos ei molemmat oo kokoajan mukana, eli tässä tapauksessa mies.
Kouluttajastakin on puhuttu mutta mies ei moiseen aio mennä, kouluttaa kuulemma itse koiransa.. Ja sitä odotellaan..
Oon nyt hoitanut ongelmaa siten että kun mies on töissä ja me kotona niin suljen koirat tilavaan kodinhoitohuoneeseen.. Jostain luin että koirillekin olisi hyvä välillä olla omassa rauhassa..?[/QUOTE]

Okei, harmi. Koittaisin kuitenkin vielä puhua, ehkä myös uhkailla, koska tuossa on jo kyse vauvan turvallisuudesta (koirat murisee) ja koirien hyvinvoinnista (häiriökäyttäytyminen ei oo koiralle itselleen tervettä).

Koirien tilaa voi todellakin rajata ja niille täytyy osoittaa oma rauhallinen paikka, jossa ne saa nukkua ja kölliä rauhassa. Mutta sitä umpinaiseen tilaan sulkemista ei pidä sitten käyttää kouluttamisen korvikkeena. Se ei ratkaise perimmäisiä ongelmia eikä ole oikein elävää eläintä kohtaan. Se voi väärin käytettynä aiheuttaa jopa lisää ongelmia; koirille ahdistusta, stressiä, kireyttä jne..
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöhköilijä;21131305:
Mulla oli tollaset fiilikset koiraa kohtaan ja mä vein terveen, nuoren koiran piikille ja hetkeäkään en oo katunut, oli täysin oikea ratkaisu!

Voiko noin kamalia ihmisiä olla olemassa? Hyi että mua kuvottaa tollaset itsekkäät paskiaiset, jotka ei jaksa nähdä vaivaa edes etsiä viattomalle luontokappaleelle uutta rakastavaa kotia missä jatkaa elämää.. Pitää kyllä olla luonteeltaan kylmä, tai oikeastaan sairas jos pystyy tosta noin vaan tappamaan oman koiransa. Toisaalta hyvä että pääsi tuollaiselta omistajalta pois, toivottavasti on lapsellensa parempi ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöhköilijä;21131305:
Mulla oli tollaset fiilikset koiraa kohtaan ja mä vein terveen, nuoren koiran piikille ja hetkeäkään en oo katunut, oli täysin oikea ratkaisu!

Mä haluisin tehdä tän saman mut meillä sama tilanne kuin ap:llä, mies rakastaa koiraa, minä en.
 
Meillä täysin päinvastoin. En ajattele koirasta olevan harmia vauvalle, kuuluuhan se koirakin perheeseen. Ajattelin ennemminkin ottaa vielä toisen koiran tässä ennen vauvan syntymää. Enemmän mua nuo mein kissat mietityttää. Hyppiikö vaunuissa tms. Jos vauva nukkuu ulkona vaunuissa ym. Mutta en siltikään ole antamassa niitä pois
 

Yhteistyössä