Raskauden aikana syntynyt inho koiraa kohtaan

[ap]

Eli meille tulee vauva ensikuun lopussa ja lisäksi meillä on koira....jota inhoan.

Inho on alkanut vasta tässä raskauden aikana. Miehen koira siis tuo alunperin on ja olen siitä ihan pitänytkin, mutta nyt... Nyt tuntuu että se olisi mahdoton rasite mun joka päiväisessä elämässä, se sotkee ja karvastaa paikat, se nukkuu salaa sohvilla, niin että nekin ovat täynnä karvoja, sille pitää ostaa ruuat, se pitää tänä kesänä rokottaa, sille pitäisi antaa huomioo ja leikkiä.. Onneksi mies hoitaa nykyään kokonaan lenkityksen.

Ja kun mietin elämää vauvan syntymän jälkeen, sekin tuntuu mielettömältä rasitukselta, kun en voi jättää vauvaa edes vessareissun ajaksi yksin olkkariin vaikka sitteriin kun on tuo koira..

Ja nyt ihmiset tulevat huutelemaan, että anna uuteen kotiin tai vie piikille. Mutta kun ei tehdä kumpaakaan noista, kun on koira miehelle niin rakas.

Onko muilla ollut tälläistä raskauden aikaan perheen lemmikkejä kohtaan?
Mietin vain, että tuleeko mun mieli ja tunteet muuttumaan raskauden jälkeen?

 

[pöhköilijä]

Mulla oli tollaset fiilikset koiraa kohtaan ja mä vein terveen, nuoren koiran piikille ja hetkeäkään en oo katunut, oli täysin oikea ratkaisu!

 

[Todellakin harmaana]

Mulle tuli samat tunteet mieheni lapsia kohtaan jotka ennen omaa lasta oli rakkaita. Kyllä ne tunteet sitten myöhemmin palasi, lapsia kun ei voi piikille viedä..

 

[yt]

Mulle tuli samat tunteet mieheni lapsia kohtaan jotka ennen omaa lasta oli rakkaita. Kyllä ne tunteet sitten myöhemmin palasi, lapsia kun ei voi piikille viedä..

 

[Maira]

No jos nyt on jo fiilarit tollaset niin terve vaan..Mä oon alkanu hieman karsastaa tota MUN koiraa joka on ollu mulla 4 vuotta..Ja tää tuli siis vasta pojan syntymän jälkeen, teettää kuitenkin työtä itekseen huolehtia koirasta ja pienestä vauvasta..

Tosin sähän pääset "helpolla" jos mies kuitenkin hoitaa koiran, joten ehkäpä tuo menee ohi..

 

[vv]

Näinhän se menee, lasten tulessa lemmikit muuttuvat eläimiksi.. Vaikka usein lapset ovatkn eläimellisempiä...

 

[myö]

me annetttiin meiän koira uuteen kotiin.. en ois raskausaikana pystyny siitä huolehtimaan. kaikki sopeutu muutokseen hyvin, varsinki koira yhtään ei oo kaduttanu, vaikka välillä on ollu vähän ikävä..

 

[Joni Makkuusäkki]

Mulla tuli ärsyyntyminen koiraa kohtaan raskaana ollessa ja se jotui väsymyksestä mikä meni ohi. Nyt kun vauva talossa, niin en ehdi miettimään koiran rapsutuksia kauheammin ja hoidan vain pakolliset tarpeet, koska muuhun mulla ei ole aikaa.

 

[koirallinen äiti]

Odotan kuopusta ja meillä on vähän useampi koira kuin mitä oli esikoista odottaessani. JOS alkaisin jotakuta koiraamme inhoamaan niin parempihan se sille koiraparalle olisi päästä pois kuin pyöriä jaloissani, koirat kun vaistoavat ihmisen tyytymättömyyden mutta eivät kykene ymmärtämään miksi ihminen on vääränlainen. Turha sitä viatonta eläintä on kiusata jos oma mieli ailahtelee.

 

[juu]

No miten se koiran sapuskojen osto ja rokotus sinua liikuttaa? Anna miehen tehdä itse ne hommat. Sohvalle taas voitte laittaa poissaolonne ajaksi esim. kiinnitaitetun pyykkitelineen, eivät tykkää mennä kun se on jo ns. varattu. Lisäksi sun ei tarvitse koiraa välttämättä leikitellä tai sen enempää huomioida, riittää kunhan yksi perheestä sen hoitaa.

Voihan sitä jälkiviisaana sanoa, että mitäs menee tekemään lapsia koirarakkaan ihmisen kanssa Joten ei auta kuin sopeutua. Eiköhän se kohta taas ole helpompi olla. Se voi olla nyt sulle vaan yksi aihe mikä ärsyttää, keksi joku toinen aihe tai joku harrastus vaikka siihen niin ei jaksa ärsyyntyä pienistä asioista.

 

[:/]

Näinhän se menee, lasten tulessa lemmikit muuttuvat eläimiksi.. Vaikka usein lapset ovatkn eläimellisempiä...

Siis vaan koira toi on mulle ollu alusta asti, mutta miehelle se on kyllä nelijalkainen versio lapsesta.

6-vuotias ja kaikin puolin terve tuo on, vuosia on edessäpäin herralla kyllä vielä.

Oon miehelle puhunut jo mielialastani, mutta mies on sitä mieltä, että koira on kuin lapsi, jos sellainen hankitaan, se hoidetaan, eikä siitä hankkiuduta eroon.
Syyllisyyskin tälläisistä tunteista on aika p*rseestä. :/

 

[koirainen]

Hui, meillä vasta vain koira (ei lapsia vielä) ja kun eräs lapsi meillä vieraili, niin kyllä väkisinki vertasin, että on tää meidän koira vaan niin paljon helpompi...

Ehkä sulla vaikuttaa jos et alunperinkään oo ollu kovin koiraihmisiä, eli et ite ois ikinä koiraa itelles hankkinu, vaan vain miehesi kautta? Kun on jotenkin niin vaikea uskoa ja kuvitella, että mulla tulis inho tuota meidän koiraa kohtaan, kun oon sen halunnut niin kovin ja itse hankkinut, ja se on hyvin rakas ja tykkään harrastaa ja ulkoilla sen kanssa. Eikä ole tullut inhoa vaikka se ekoina vuosinaan olikin aikamoinen tuhoaja ja todella energinen. On toki vieläkin aktiivinen.

 

[ap]

Näinhän se menee, lasten tulessa lemmikit muuttuvat eläimiksi.. Vaikka usein lapset ovatkn eläimellisempiä...

Siis vaan koira toi on mulle ollu alusta asti, mutta miehelle se on kyllä nelijalkainen versio lapsesta.

6-vuotias ja kaikin puolin terve tuo on, vuosia on edessäpäin herralla kyllä vielä.

Oon miehelle puhunut jo mielialastani, mutta mies on sitä mieltä, että koira on kuin lapsi, jos sellainen hankitaan, se hoidetaan, eikä siitä hankkiuduta eroon.
Syyllisyyskin tälläisistä tunteista on aika p*rseestä. :/

Siis ap tässä.

 

[oih]

Oon miehelle puhunut jo mielialastani, mutta mies on sitä mieltä, että koira on kuin lapsi, jos sellainen hankitaan, se hoidetaan, eikä siitä hankkiuduta eroon.

Ihana mies <3 Mutta miltä susta tuntuu, pystyisitkö odottamaan kunnes raskaushormonit tasaantuu, jos nuo tunteesi johtuisikin vain niistä?

 

[mie]

Noin kävi mullekin, loppuraskaudesta aloin inhota koiraa enkä paljon ollut sen kanssa tekemisissä, jäi täysin miehen hoidettavaks. Vaan kun vauva syntyi, ei koirakaan enää tuntunut inhottavalta vaan oli taas osa meidän perhettä.

 

[ap]

Oon miehelle puhunut jo mielialastani, mutta mies on sitä mieltä, että koira on kuin lapsi, jos sellainen hankitaan, se hoidetaan, eikä siitä hankkiuduta eroon.

Ihana mies <3 Mutta miltä susta tuntuu, pystyisitkö odottamaan kunnes raskaushormonit tasaantuu, jos nuo tunteesi johtuisikin vain niistä?

Noiden hormoonien piikkiin olen mielessäni kaiken laittanut, kerran oon miehelle avautunut mun tunteista koiraa kohtaan ja nyt pidän kaiken sisällä ja pyörittelen mielessäni.

Kyllä mä oon niin ajatellut, että katon ainakin pari kk lapsen syntymän jälkeen, että jos mieliala ja tunteet vaihtuis. Mutta sitten järkeilen, että vielä 4 kk tuota koiraa..

 

[kojootti]

Mä stressasin loppuraskaudessa kovasti sitä, miten eläimet suhtautuu vauvaan. Meillä oli 2 kissaa ja koira. Kaikki meni kuitenkin niin hienosti, että se pelko haihtui hyvin nopeaan kotiutumisen jälkeen.
Koirasta voi tulla teidän lapselle ihan yhtä rakas kuin mitä se on sun miehelle.

 

[ap]

No miten se koiran sapuskojen osto ja rokotus sinua liikuttaa? Anna miehen tehdä itse ne hommat. Sohvalle taas voitte laittaa poissaolonne ajaksi esim. kiinnitaitetun pyykkitelineen, eivät tykkää mennä kun se on jo ns. varattu. Lisäksi sun ei tarvitse koiraa välttämättä leikitellä tai sen enempää huomioida, riittää kunhan yksi perheestä sen hoitaa.

Voihan sitä jälkiviisaana sanoa, että mitäs menee tekemään lapsia koirarakkaan ihmisen kanssa Joten ei auta kuin sopeutua. Eiköhän se kohta taas ole helpompi olla. Se voi olla nyt sulle vaan yksi aihe mikä ärsyttää, keksi joku toinen aihe tai joku harrastus vaikka siihen niin ei jaksa ärsyyntyä pienistä asioista.

Sillä lailla ne minua liikuttaa, että olen ne hoitanut 4 vuotta. Toi koira kuolis nälkään ja rokotukset menis vanhaks, jos minä en niitä huolehtisi. Minähän sen ruokinkin.

Eipä varmaan sais meidän sohviin noita pyykkitelineitä, kun tyynyjä ei saa pois.

 

[NY]

vauva lehdessä oli juttu tuosta et noin voi tapahtua. jutun mukaan ei kannata viedä eläintä piikille "hormooni"pöllyssä vaan se tunne voi mennä ohitse ja mukava yhteiselo on mahdollinen. Kannattaa lukea se juttu!!!

 

[tyi]

Sillä lailla ne minua liikuttaa, että olen ne hoitanut 4 vuotta. Toi koira kuolis nälkään ja rokotukset menis vanhaks, jos minä en niitä huolehtisi. Minähän sen ruokinkin.

Eipä varmaan sais meidän sohviin noita pyykkitelineitä, kun tyynyjä ei saa pois.

No ton kommentin jälkeen ymmärrän sua jo paljon paremmin! Jos se on alunperin ollut miehen koira niin kyllä se on miehen tehtävä hoitaa nuo perusasiat, VARSINKIN nyt kun olet kertonut hänelle fiiliksistäsi. Mä toin meidän suhteeseen 3 koiraa, ja edes nyt viimosillani paksuna en ole OLETTANUT että mies niitä hoitaisi yhtään enempää kuin ennenkään (tosin olen toki ILOINEN kun hoitaa mutta mun vastuualuetta ne on kuitenkin).

Tsemppiä teille

 

[kojootti]

Koirassa on paljon hyötypuoliakin, se kyllä vie sinut ja vauvan ulos sellaisinakin päivinä, kun ei ehkä muuten tulisi lähdettyä. Ja se ulkoilu tekee hyvää teille kaikille. Niin moni jämähtää vauvan kanssa kotiin, vaikka oikeasti vauvan kanssa on helppoa olla kodin ulkopuolellakin.

 

[cella]

vihan tunteet eläimiä kohtaan raskaana ovat kuulemma normaaleja. en tiedä mihin se perustuu, mutta näin olen lukenut monestakin paikkaa.

itselleni tuli tuo koiraviha tokassa raskaudessa. se oli kamalaa. kyseessä kuitenkin oma koirani jota vuosia halusin. olin jo luopumassa siitä mutta mieheni pisti raivokkaasti vastaan. onneksi pisti. nimittäin nyt tuo kyseinen koira on kohta jo 9v ja hänen seurakseen on tullut toinenkin koira joka nyt 4,5v. ja en millään voi kuvitella elämää ilman niitä.

olihan se raskasta lasten vauva-aikana hoitaa koiraakin siinä, mutta siinähän se kuitenkin meni.

 

[bud]

Mulla oli tollaset fiilikset koiraa kohtaan ja mä vein terveen, nuoren koiran piikille ja hetkeäkään en oo katunut, oli täysin oikea ratkaisu!

Jos tämä on totta, olet todella julma ihminen!!!! Etkö edes yrittänyt etsiä koiralle kotia?

 

[Tirsku]

Oletkos miettinyt millainen rikkaus se koira on lapselle myöhemmin. Oppii elämään eläinten kanssa ja ymmärtämään niitä. Jo pieni lapsi vastaa eläimen tunteisiin hyvin vahvasti. Varsinkin kun koiran nuoruuden konhotukset on jo ohi ja osaa varmasti olla varovaisemmin vauvan/lapsen kanssa kun nuori koira osais.

 

[marja]

Jäitä hattuun...Minulla on 2v lapsi jolle meidän koira on todella TÄRKEÄ! Tyttö tykkää myös muista koirista,koirat ovat hänelle rakkaita. Ajattele kaikkea hyvää mitä se luontokappale opettaa sun lapsellesi...äläkä ajattele vaan omaa laiskaa,läskiä persettäsi!!