Raskauden ajan kielteiset tunteet?

[en jaksa]

En tiedä mikä minulla on, mutta kun mikään ei oikein tunnu miltään... paitsi paniikki; en halua että mahani kasvaa, en halua synnyttää hirveillä kivuilla, en halua riippuvia rintoja... aika itsekästä kai? En tiedä miten jaksan lapsen kanssa, nytkin voisin vain nukkua kellon ympäri. Mikään ei kiinnosta eikä huvita, kuvotus on jatkuvaa enkä pystyisikään tekemään mitään pahoinvoinnin takia.

Tämä raskaus ei ole kivaa ollenkaan

 

[leijona76]

Noita tunteita mahtaa olla itsekullakin odottajalla, myös minulla. Nekin kuuluvat odotukseen ja vanhemmaksi kasvmiseen.

 

[adalium]

Oletko yksin vai onko sinulla miestä...?
Yleensä pahoinvointi,väsymys ym. menevät yleensä ainakin jossain vaiheessa raskautta pois, jolloin siitä pienestä ihmeestä siellä vatsassa pääsee myös nauttimaan.

 

[Olemisen riemu]

En minäkään haluaisi synnyttää kivuilla ja muutenkin raskausaika on minusta syvältä. Tässäkään raskaudessa en esim. ole nauttinut lapsen potkuista kuten jotkut odottavat äidit vaan minusta on inhottavaa kun koko ajan sattuu se potkiminen.

Kaikki on vain kestettävä, koska luonto on ikävä kyllä järjestänyt ihmisen lisääntymisen näin.
Onneksi nyt on jo rv40+0 . Niin hullu olen että haluaisin vielä joskus 3. lapsen vaikka sekin raskaus tulee luultavasti olemaan vaikea kuten edellisetkin.

 

[Lomalainen]

Eipä se joka hetki tosiaan kivaa olekaan, kun hormoonit puskee päälle ja ellotus on jatkuvaa. Vielä kun lisätään siihen kunnon helteet päälle, niin ellotus ei kun kasvaa.

Mutta ei se lopullinen tila ole. Jossain vaiheessa pahoinvointikin helpottaa, saat taas vähän paremmin normaalista elämästä kiinni. Kun vatsa kasvaa, alkaa myös potkut tuntumaan, pääset tutustumaan pieneesi varsin kirjaimellisesti ja tuntuvasti, ei hullumpaa. Synnyttämään joudut, ihan kipujenkin kanssa, mutta olet siinä vaiheessa todennäköisesti hyvin kypsä ja valmis saamaan lapsen ulos

Usko pois, ei raskaus ikuisesti kestä.

 

[leijona76]

Eipä se joka hetki tosiaan kivaa olekaan, kun hormoonit puskee päälle ja ellotus on jatkuvaa. Vielä kun lisätään siihen kunnon helteet päälle, niin ellotus ei kun kasvaa.

Mutta ei se lopullinen tila ole. Jossain vaiheessa pahoinvointikin helpottaa, saat taas vähän paremmin normaalista elämästä kiinni. Kun vatsa kasvaa, alkaa myös potkut tuntumaan, pääset tutustumaan pieneesi varsin kirjaimellisesti ja tuntuvasti, ei hullumpaa. Synnyttämään joudut, ihan kipujenkin kanssa, mutta olet siinä vaiheessa todennäköisesti hyvin kypsä ja valmis saamaan lapsen ulos

Usko pois, ei raskaus ikuisesti kestä.

Totta...en halunnut minäkään synnyttää tuskalla ja työllä...mutta jotenkin kummasti mieli muuttui ja lopussa halusin vauvan ulos vaikka sitten tuskalla.