No en PELKÄÄ kummankaan reaktiota, mutta kyllä uskon että molemmilta tulisi ikävät reaktiot. Isäni ei halua ukiksi, ja äiti on hokenut myös pitkään (viimeiset 10 vuotta ainakin..) että häntä ei sitten tarvi kenenkään mummoksi tehdä, ja hän ei kenenkään lapsia tule hoitamaan. Eli saattaa hänkin pistää ainakin aluksi mykkäkoulut pystyyn jne kun uutisia kuulee.. Mutta jos välit katkaisee niin oma mokansa, toivon vain että hän osaisi sopeutua asiaan ja oppisi siitä iloitsemaankin.
Kertoisin asian lyhyesti heille. Jos heiltä alkaisi tulla jotain narinaa tyyliin "mä en kyllä koskaan ole halunnut ukiksi/mummiksi" tai "mä en sitten haluu osallistua lastenhoitoon" tai jotain omakohtaisempaa vuodatusta, keskeyttäisin vyörytyksen heti neutraalilla äänellä tyyliin "se on sun asiasi, mutta kuule, mulla on nyt tässä aika lailla kiireitä, mut kivaa päivänjatkoa sulle/teille" ja lopettaisin puhelun.
Tsemppiä tulevaan vanhemmuuteen! Ja voihan olla, että vanhempasi pääsevät tuon (mielestäni oudon) ongelmansa yli jossain vaiheessa.