Raskaudesta kertominen omille vanhemmille, jotka eivät halua isovanhemmiksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miten kertoisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No en PELKÄÄ kummankaan reaktiota, mutta kyllä uskon että molemmilta tulisi ikävät reaktiot. Isäni ei halua ukiksi, ja äiti on hokenut myös pitkään (viimeiset 10 vuotta ainakin..) että häntä ei sitten tarvi kenenkään mummoksi tehdä, ja hän ei kenenkään lapsia tule hoitamaan. Eli saattaa hänkin pistää ainakin aluksi mykkäkoulut pystyyn jne kun uutisia kuulee.. Mutta jos välit katkaisee niin oma mokansa, toivon vain että hän osaisi sopeutua asiaan ja oppisi siitä iloitsemaankin.

Kertoisin asian lyhyesti heille. Jos heiltä alkaisi tulla jotain narinaa tyyliin "mä en kyllä koskaan ole halunnut ukiksi/mummiksi" tai "mä en sitten haluu osallistua lastenhoitoon" tai jotain omakohtaisempaa vuodatusta, keskeyttäisin vyörytyksen heti neutraalilla äänellä tyyliin "se on sun asiasi, mutta kuule, mulla on nyt tässä aika lailla kiireitä, mut kivaa päivänjatkoa sulle/teille" ja lopettaisin puhelun.

Tsemppiä tulevaan vanhemmuuteen! Ja voihan olla, että vanhempasi pääsevät tuon (mielestäni oudon) ongelmansa yli jossain vaiheessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30248456:
Aika usein ihmiset toimivat elämässä niin, että päättävät ottaa vastaan sellaisiakin asioita, joita eivät olleet itse alunperin suunnitelleet ja halunneet. Lapsen suhteen lapsen pitäminen voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin abortti (eikä tarvitse olla edes mikään abortinvastustaja), vaikka asiassa saattaa silti olla sulattelemista. Ei elämä muidenkaan asioiden osalta ole sellaista, että kaikki menee niinkuin on itse suunnitellut ja etteikö missään valinnoissa olisi ristiriitaisuuksia. Jopa muutto voi olla asia, joka vaatii sulattelua. Ei se aina sitä tarkoita, että kyseessä olisi vastenmielinen asia. Monet positiivisetkin asiat, vaikka uusi parisuhde tai uusi työ, saattaavat vaatia sisäisiä pohdintoja ja niihin voi liittyä ristiriitaisia tuntemuksia.

Nuo "koska aikuinen ja koska parisuhde" ovat nähdäkseni enemmän sellaisia konkreettisia, helposti hahmotettavia asioita, jotka tukevat sitä omaa valintaa - eivät se varsinainen syy. On helpompi äkkiä kirjoittaa ne keskustelupalstalle kuin jokin abtrakti, vielä jäsentymätön sisäinen pohdiskelu. Ja toki luonteesta riippuen jotkut hyppäävät helpommin tuntemattomaan ilman vuosien suunnittelua - ihan hyvin voi ottaa vastaan lapsen samoin kuin voi muissakin asioissa katsoa, mihin päin elämä vie. Ei aina tarvitse olla mitään kovin ihmeellisiä perusteluja, miksi jotain tekee.


Hyvin kirjoitettu. Oltaisiin me lapsia haluttu kuitenkin miehen kanssa - ei vain ihan VIELÄ muutamaan vuoteen, mutta kun nyt näin kävi niin otetaan kyllä lapsi ilolla vastaan. Parisuhde ja aikuisuus nyt on osasyitä lähinnä siksi, että olisi ihan eri tilanne jos olisin vaikka yksin oleva teinityttö - olisi vähän eri lähtökohdat.. Meillä kuitenkin miehellä vakityö, minulla opiskelut loppusuoralla (tosin menee silti tauolle vauvan kanssa ja jatkuu myöhemmin), meillä on säästöjä ja rahankäyttö hallussa, parisuhde kunnossa.. Niin eipä ollut syytä miksi oltaisiin tehty aborttikaan vaikka raskaus ei ollut vielä tähän hetkeen suunnitelmissa? Tämä nyt vain tuli aikaisemmin. Ja ennen kuin minä valmistuin opiskeluista mutta väliäkö sillä.

Enkä koe että minun pitäisi alkaa erityisemmin perustelemaan jollekin katkeralle anolle, joka kyselee "no miks pidit sen lapsen" ;)
 

Yhteistyössä