Raskaudesta kertominen

[Kiekuva Kinkku]

miksi raskaudesta ei uskalleta kertoa vaikka heti omille vanhemmille? no tiedän että keskenmeno voi osua kohdille mutta se on osa elämää ja vanhemmat varmasti ymmärtävät hienotunteisuuden siinä tilanteessa. Mua loukkais todella isosti jos mulle kerrottas lapsenlapsesta vasta joskus puolivälissä raskautta mutta kukin tyylillään.

Ei se ookkaan uskaltamisesta kiinni, vaan omasta tahdosta. Ja esim. minun kohdallani on ollut niin, että olen halunnut salata tilani IHAN KAIKILTA. Miksi asiaa pitäisi kuulutella ympäriinsä? No tiedän ja ymmärrän kyllä, että toiset ovat niin innoissaan asiasta, että eivät malta olla kertomatta ja jakamatta asiaa muiden kanssa. Mie oon halunnu kaikessa rauhassa pitää asian perheen sisällä mahdollisimman pitkään.

 

[vieras]

miksi raskaudesta ei uskalleta kertoa vaikka heti omille vanhemmille? no tiedän että keskenmeno voi osua kohdille mutta se on osa elämää ja vanhemmat varmasti ymmärtävät hienotunteisuuden siinä tilanteessa. Mua loukkais todella isosti jos mulle kerrottas lapsenlapsesta vasta joskus puolivälissä raskautta mutta kukin tyylillään.

Mun mielest se on jokaisen oma asia koska kertoo, eikä kenkää pidä siitä loukkaantua! Ja tuskin se on siitä uskaltamisesta kiinni, vaa siitä ettei vielä halua kun raskaus on niin alussa vielä.. monet haluaa ekana ite "sulatella" asiaa ja sitte jos käy nii ikävästi et keskenmeno tulee, nii toiset ehkä haluaa surra sitä vaan puolison kanssa!

tätä täytyy peesata. Itse ainakin olen sellainen että mieluummin suren yksinäni ja käyn asian läpi. Jos keskenmeno tulisi niin en varmasti jaksaisi siinä tilanteessa kuunnella voivotteluja ja surkutteluja keneltäkään. Tämän vuoksi en halua ihan heti kertoa. Vaikka ainahan voi jotain sattua myöhemminkin.

 

[hessu]

Mun isä ei tiedä mun lapsista vieläkään,ja esikoinen on jo kolme ja puol vuotta.Suomessa asuu mutta nähnyt oon viimeks 15vuotta sitten.

 

[vieras]

Ei ole mitään määritelmää. Kohteliasta on kuitenkin kertoa ENNEN kuin vauva syntyy.
Minusta ei ole mitään hyötyä kenellekään siitä että kertoo heti plussattua, koska keskenmenon riski on kuitenkin sen 50%: tulevat isovanhemmat innostuvat ja sitten pettyvät, ja odottavalle parille tulee lisää suru-uutisten kertomista.

Meillä on kerrottu läheisille isovanhemmille plussattua että saattaa olla että vauva on tulossa, mutta että ei ole varmaa. Ja sitten jos 12rv tulee kasaan ja ultrassa on nähty elämää, niin kerrotaan muillekin.

 

[marhe]

miksi raskaudesta ei uskalleta kertoa vaikka heti omille vanhemmille? no tiedän että keskenmeno voi osua kohdille mutta se on osa elämää ja vanhemmat varmasti ymmärtävät hienotunteisuuden siinä tilanteessa. Mua loukkais todella isosti jos mulle kerrottas lapsenlapsesta vasta joskus puolivälissä raskautta mutta kukin tyylillään.

Olen kertonut noista aiemmista jollain viikolla 8, mutta nyt olen ymmärtänyt, ettei äitini kaipaa enempää lapsenlapsia. Sanoi minulle, että "aika aikaa kutakin" kyllä sulle sit seuraavaks suodaan niitä lapsenlapsia. EI HITTO! ikää mulla 24v... Siks en halua kertoa kun en halua turhaan tappelua äitin kaa, loukkaannun vaan. Viimeksikin se muka oli iloinen, mutta petyin TODELLA hänen kommentistaan...

Se olisikin eriasia jos tuleva isovanhempi osaisi iloita meidän kanssamme.

miksi äitisi kommentoi noin? siis onko siihen joku syy miksi hänen mielestään teille ei pitäisi lapsia enempää tulla? joutuuko hän hoitamaan lapsianne paljon tai muutoin huolehtimaan elämästänne joko näkyvästi tai itsekseen? tuossa tapauksessa ymmärrän äitisi kommentin, muutoin en. kertoisin siltikin vauvasta nyt. mummilla olisi aikaa sulatella asiaa eikä vasta sitten kun vauva melkein on syntynyt tulisi pahoittamaan mieltäsi kun tarvitset iloisen mielen jaksaaksesi vauvan kanssa. :hug:

Lapset ovat äidilläni yökylässä kerran vuodessa. Muuten äitini hoitaa lapsiani ehkä 2 h/1-2kk eli todellakaan ei ole joutunut lapsenvahdiksi. Me itse hoidamme lapset, kukaan muu ei heitä hoida kun me tai äitini ja harvoin siis hänkin. Minä ole 6 vuotta sitten jäänyt opiskelusta äitiyslomalle ja sen jälkeen olen ollut VAAN kotona ja aion olla vastaisuudessakin niin kauan kun hyvältä tuntuu. Miehellä on hyvä palkka ja sillä pärjäämme hyvin. Meillä lapsilla on aina puhtaat, siistit vaatteet, kaikki silitettyinä ja kaikki turvaistuimetkin viimeisen päälle. Olen todella tarkka turvallisuudesta ja paljon teemme yhdessä perheen kesken juttuja ja reissuja. Meiltä ei puutu mitään. Ja pärjäämme hyvin, ei ole ollut jaksamisen kanssa ongelmia. Itse en tiedä, että miksi äidilläni on tuo asenne... Onko se sitä, että hän tuntee huonoa omaa tuntoa kun ei ole pystynyt olemaan samanlainen äiti kun minä lapsilleen kun jäi yh:ksi... Vai johtuuko se siitä, ettei minulla ole ammattia.... Tiedä häntä, mutta itse en näe mitään estettä miksi meille ei vielä vauvaa voisi tulla. Ja hän ei ole ikinä joutunut vauvaa hoitamaan kun olen täysimettänyt noita pitkään... Ei tajua...

Kertomastasi päätellen äidilläsi on huoli juuri siitä syystä että sulla ei ole ammattia ja itse yh:n elämän raskauden kokeneena pelkää sinun joutuvan läpikäymään saman ja monen lapsen kanssa. Oletko äitisi kanssa koskaan oikein kunnolla puhunut tuosta? Ei hän ehkä tarkoita pahalla sitä sanoessaan noin, vaan pelkää puolestasi.

 

[KYRSÄ]

Nyt kyllä aioin keskustella hänen kanssaan, että missä mättää. Siis sitten kun saa tiedon maha-asukista. Eipä se loputtomiin pysy salaisuutena. Ei mun tarvi sietää tollaista. Ihan kun se haluaisi määrätä mun elämää. :/

 

[hannamaria]

Me kerrottiin kaikille heti kun tiedettiin. Olin viikolla 8 kyl jo ennen kuin huomattiin edes itse

 

[marhe]

Nyt kyllä aioin keskustella hänen kanssaan, että missä mättää. Siis sitten kun saa tiedon maha-asukista. Eipä se loputtomiin pysy salaisuutena. Ei mun tarvi sietää tollaista. Ihan kun se haluaisi määrätä mun elämää. :/

en tiedä teidän taustojanne sen enempää mutta jotenki tuntuis hyvältä idealta ihan rauhallisesti puhua äitisi kanssa ilman että kiukuissasi menet hutkimaan. mulle tosiaan tuli semmottinen olo että hän vain pelkää sun puolesta eikä halua että joudut kokemaan saman. äidit joskus ovat vähän tökeröitä sanoissaan...puhun ihan omasta kokemuksesta hiukan samoista asioista oman äitini kanssa. hän sanoikin että tulee töksäyttäneeksi joskus jotain mitä ei ihan siten tarkoita vaan ei vain osaa valita sanojaan oikein.

 

[rapu]

Oli varmaan jotain yli rv12 kun kerroin omille vanhemmille, miehen vanhemmille myöhemmin, en muista viikkoja.
Ja en halunnut heti kertoa, vasta sitten kun raskaus varmemmalla pohjalla keskenmenon suhteen.