H
hhhh
Vieras
Onkos täällä muita, jotka ei ole raskausaikana hehkunut onnea vaan käyneet läpi kenties synkkiäkin tunteita? Tuntuu ettei tästä hirveästi puhuta, tai esim. jossain mammaryhmässä ei paljon kehtaa avautua niistä nurjista puolista kun muut vaan toitottaa että "kunhan vauvalla kaikki on hyvin niin kestän mitä vaan" jnejne...
Minulla on nyt menossa toinen raskaus, tokalla kolmanneksella ollaan. En ole tähän mennessä nauttinut raskaudesta mitenkään. En tuntenut juuri mitään, kun näin sikiön ultrassa ruudulla. Olen voinut todella pahoin. 4 kuukauden krapula on vienyt voimat. Olen väsynyt ja alakuloinen. Synkimpinä hetkinä olen ajatellut että ihan sama vaikka tulis ulos juuri nyt koko sikiö, koska mikään muu ei vapauta minua näistä vaivoista. En tiedä miten jaksan loppuajan.
Jos vähääkään näistä koittaa neuvolassa, kavereille, sukulaisille tms puhua, niin taputellaan vaan olalle että koita kestää. Kyllä se loppuu viimeistään synnytykseen, heheheheeee. Kyllä se lopullinen palkinto on sen arvoinen! Sit siirrytään uuteen aiheeseen, kuten seuraavaan ultra-aikaan tai onkos vauvalle hankittu jo sitä tai tätä..
Kukaan ei ymmärrä eikä auta. Eikä ole soveliasta edes valittaa, koska kunnon äiti kestää mitä tahansa. Kohtalotovereita?
Minulla on nyt menossa toinen raskaus, tokalla kolmanneksella ollaan. En ole tähän mennessä nauttinut raskaudesta mitenkään. En tuntenut juuri mitään, kun näin sikiön ultrassa ruudulla. Olen voinut todella pahoin. 4 kuukauden krapula on vienyt voimat. Olen väsynyt ja alakuloinen. Synkimpinä hetkinä olen ajatellut että ihan sama vaikka tulis ulos juuri nyt koko sikiö, koska mikään muu ei vapauta minua näistä vaivoista. En tiedä miten jaksan loppuajan.
Jos vähääkään näistä koittaa neuvolassa, kavereille, sukulaisille tms puhua, niin taputellaan vaan olalle että koita kestää. Kyllä se loppuu viimeistään synnytykseen, heheheheeee. Kyllä se lopullinen palkinto on sen arvoinen! Sit siirrytään uuteen aiheeseen, kuten seuraavaan ultra-aikaan tai onkos vauvalle hankittu jo sitä tai tätä..
Kukaan ei ymmärrä eikä auta. Eikä ole soveliasta edes valittaa, koska kunnon äiti kestää mitä tahansa. Kohtalotovereita?