Raskauspahoinvointi ja töissä oleminen? Selviytymisvinkkejä?

[rapuriina]

Ensimmäinen raskaus kyseessä ja työkavereiden kanssa ei ole aiheesta tullut keskusteltua koska pahoinvointi alkoi voimakkaampana vasta viikonloppuna. Ehkä noin reilu viikon ollut kuvottavaa oloa jos en muista syödä säännöllisesti muutaman tunnin välein mutta jotenkin olen pystynyt oleman töissä. Perjantaina sitten oksensin "ilman pahoinvointia" kolme kertaa eli ruoka maistui hyvin mutta noin 5 min. syömisen jälkeen kaikki tuli ylös ilman ennakkovaroitusta ja tämän jälkeen hetken vain oli huono olo. Onneksi aina oli vessa vieressä. Viikonloppu onkin sitten kulunut vuorotellen sängyssä ja sohvalla maaten. Nälkä on mutta mikään ruoka ei oikein tunnu maistuvan (pieniä annoksia esim. maustamatonta jogurttia, marjoja tai mehua menee kerrallaan) ja olo kokoajan oksettava ja voimaton.

Nyt sitten mietin kauhulla huomista työpäivää. Työssäni olen asiakkaiden kanssa tekemisissä ja vessa ei kovin usein ole ihan vieressä. Tauoille (vessaan ja syömään) ei myöskään välttämättä pääse kuin kerran tai kaksi työpäivän aikana, riippuu ihan päivästä. Huomenna pidempi homma tiedossa ja aikaisemmin samantapaisina päivinä olen tehnyt töitä 8-14 ja sitten vasta päässyt pitämään taukoa (vessaan ja syömään). Onneksi tällaisia päiviä on harvoin ja olen niiltä viimeviikot välttynyt.

Nyt siis vinkkejä kehiin millä työpäivästä selviää tällaisessa olotilassa parhaiten? Saako sairauslomaa pahoinvoinnintakia ja kuinka "helposti" rohkenee sairauslomaa pyytää?

 

["vieras"]

No kerrot heti ensitöiksesi asiakkaalle että ensimmäinen raskaus kyseessä ja valitat pahoinvointia, kyllä ne sitten ymmärtää.

 

[Ken guru]

Ottaisin kyllä sairaslomaa jos olisi noin pahat pahoinvoinnit. Yleensä ne kuitenkin helpottaa rv 12 mennessä.

 

["vieras"]

Jos et ole työkykyinen, niin hae sairauslomaa. Mielestäni on väärin olla töissä, jos töitä ei pysty tekemään ja muut kärsivät siitä (esimerkiksi lapset jäävät huonolle hoidolle pahoinvoinnin takia) .

 

[fffffh]

No saa sairauslomaa, jos on ihan kamala olo tai ainakin pitäisi saada.
On se kumma, kun tässä maassa ei määrätä/myydä pahoinvointilääkkeitä, minkä käyttöaihekin on raskauspahoinvointi.

 

["vieras"]

Saa saikkua ja melko helpostikkin. Itse oksensin yötäpäivää viikolta 7 viikolle 13, oikein mitään ei pystynyt syömään. Tuon ajan olin s-lomalla, sillä ei olisi tullut mitään työnteosta. Tuon jälkeen pahoinvointi tasoittui sen verran, että pysyi kohtalaisen hyvin hallinnassa kun muisti säännöllisesti syödä jotakin pientä, joten pystyin palaamaan töihin. Mikä tosin silloinkin oli hieman hankalaa, sillä työssäni ei tosiaan ole mahdollista pitää säännöllisesti pausseja, monesti ei ehdi tauolle vuoron aikana lainkaan.

Kokeile, miten työpäivä sujuu. Jos ei suju, hae rohkeasti vaan sairaslomaa. Äläkä välitä niistä, jotka kohta tulevat tähän pätemään, ettei raskaus ole sairaus ja lässynlässynlää.

 

[rapuriina]

kiitos kommenteista!!

Ehkä liian monta kertaa olen kuullut kommentin "raskaus ei ole sairaus" kun mietin onko oikeasti tarpeen jäädä pahoinvoinnintakia sairauslomalle ja saako sen takia edes sairauslomaa. Viimeviikolla jo häiritsi kun koin, etten pysty tekemään työtäni parhaalla mahdollisella tavalla ainakaan omasta mielestäni, syömättömyydestä kun tuli huono-olo ja ajatukset pyörivät kokoajan omassa olossa.

 

[ossi]

Ehdottomasti sairauslomaa hakemaan. En ainakaan itse haluaisi olla sinun asiakkaasi, jos sinä joudut minun asioideni sijasta keskittymään siihen, miten saat pidettyä ruuat sisuksissasi niin kauan kunnes asiakkaasi on lähtenyt. Jossain yksin tehtävässä työssä voi olla paljon helpompaa, mutta itsekin olisin aikoinaan hakenut saikkaria ellei pahin pahoinvointi olisi osunut kesäloman aikaan.

 

[Ken guru]

Olen itse turhia sairaslomia vastaan, mutta tässä tapauksessa s-loma ei missään nimessä olisi turha. Raskaus ei ole mikään elämänmittainen tila, vaan kestää sen n. 40 viikkoa, ja tuloksena siitä on uusi ihmis elämä. Sitä pitää kaikkien voida kunnioittaa, ja vaikka raskaus ei ole sairaus, kuormittaa se naisen kehoa paljon. Toisten kehot vaan reagoivat raskauteen voimakkaammin kuin toisten, ja näitä tuntemuksia on hyvä ja tärkeä kuunnella.

Itse säästyin lähes kokonaan raskauspahoinvoinnilta, mutta jos lievät yökötyksen tunteeni olisivat oksentamispisteeseen asti "edenneet", ja olleet usein toistuvia, olisin ilman muuta jäänyt sairaslomalle.

 

[rapuriina]

Sairauslomalla en ole tainnut ainakaan normaalia enempää olla. Samassa työpaikassa olen ollut reilu neljä vuotta ja kerran olin leikkauksen takia pois 2 päivää (osui sopivasti ennen pyhiä) ja kerran olin kuumessa 1-3 päivää (en muista enää tarkasti kun oli aikapian aloitettuani työt).

 

[her]

joskus pahoinvointia helpottaa se, kun ajatukset on muualla eli esim töissä.

Itse kokeilisin olla töissä ja jos ei onnistu, niin sit hakemaan saikkua. Päivätkin vaihtelee niin paljon, etten yhden viikonlopun perusteella tekisi johtopäätöksiä. Itsellä ollut voimakkaat pahoinvoinnit, mutta töissä se on pysynyt aisoissa juurikin sen vuoksi että siellä on muuta ajateltavaa niin paljon.

 

["mää"]

Sinuna kokeilisin nyt päivän edes , että miten töissä sujuu. Itselläni pahoinvointi pysyi paremmin kurissa juuri työpaikalla, kun oli niin haipakkaa, etten ehtinyt miettiä. Myös ruoka maistui paremmin, kun sai valmiina etten (keittiökäryt kotona ällötti) ja sitten huono olo vähän häipyi yleiseen hälyyn ja kollegoiden kanssa jutusteluun.

Rypäleitä ja voileipäkeksejä pidin taskussa ja yritin tasesri jossain vähän nurkan takana tai jopa vessassa natustaa, ettei verensokeri mennyt liian alas. Kyllä sitä raskaana ollessa voi itselleen muutaman ylimääräisen vessatauon sallia

Olen huomannut, etteivät työkaverit välttämättä usko kuin omia silmiään, joten jos olit perjantaina kunnossa niin luultavasti ainakin hiljaa itsekseen pitävät hysteerisenä ensiodottajana tai jopa lintsarina. Jos itse näkevät, ettei työ suju, niin varmemmin toivovat, että pysyt poissa niin kauan kuin tarvii.

Toivottavasti ei tule pitkää saikkua, kun ei ne Kelan päivärahat niin hulppeita ole ja tulot kohta muutenkin laskevat pitkäksi aikaa.