Toggle sidebar

REHELLISESTI: Mistä tai kenelle SINÄ olet kateellinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 7thHeaven
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
7

7thHeaven

Vieras
Hyvän tai pahantahtoisesti.

Olen kateellinen niille, ketkä asuvat onnellisesti avo/avioliitossa puolisonsa kanssa suunnitellen yhteistä tulevaisuutta. Etäsuhde kaivertaa, ja ei toi paskiainen ilmeisesti haluakaan avioitua sillon ku ensin mallailtiin. Ketuttaa :kieh:

Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö pystyisi olemaan onnellinen esimerkiksi erään elokuussa avioituvan, vauvaa suunnittelevan ystäväpariskunnan puolesta täysin rinnoin.
Salaa kadehdin ja kihisen, mitä mun pitää tehdä toisin tai sen eteen, että saan sen mitä haluan.

Tietty haluaisin myös näyttää Blake Livelylta.

PUHDISTAUTUKAA, oi palstatoverit.
Ei sen tarvi aina olla pahantahtoista kateutta ;)
 
No, rahallisesta rikkaudesta. Voi ostaa ja mennä ja tulla ja hankkia ja rahaa riittää :/ en itsekään miljonääri haluaisi olla - eikä raha tee onnelliseksi, mutta silti. Nyt köyhyysrajalla, toimeen tullaan, mutta jokainen sentti pitää tarkoin harkita.

Juurikin onnellisesta perheestä sen ison talon katon alla :/
 
Vakituinen työpaikka omalta taideteolliselta alalta, toisen palkkaamana+ lomilla+ kunnon korvauksilla,tästä alle 10 000 ihmisen pikku maaseutukylästä. Semmosesta työpaikasta olisin kateellinen ;)
 
Olen kateellinen ihmisille joiden elämä soljuu leppoisesti eteenpäin ilman suuria ongelmia. Kun oma elämä on kuin suossa kulkisi, heti kun luulee päässeensä suonsilmästä ylös niin syöksyy pää edellä uuteen...
 
No just tällä hetkellä olen kateellinen kaikille niille, joiden miehet muistavat merkkipäivät ja osaavat huomioida ne kivasti... Huomenna on, paitsi äitienpäivä, myös mun syntymäpäivä, eikä mies ole pannut tikkua ristiin kummankaan eteen vaikka on kyllä ollut tietoinen molemmista.

Ymmärtää nyt kuitenkin edes syyllistyä, kai se ilo pitää sitten repiä siitä kun toinen kärvistelee :popcorn:
 
En oikeastaan kadehdi ketään, mutta monta kertaa haikaillen ajattelen sellaista suurperhettä, joilla on omia ja sijoituslapsia vähintään 8. Siis haluaisin molempia. Nyt omia on 4 eikä varmasti niitä paljon haaveilemiani sijoituslapsia ainakaan vuosiin tule... elämä kun katsoo toisinaan omat reittinsä.:)
 
Sellaista ihmistä, joka on normaalipainoinen ja voi silti syödä melkein mitä tahansa. Mä tahtoisin sellaisen elimistön, kiitos! Sen lisäksi mä haluaisin olla se ihminen, joka voitti tänään siinä uudessa lotossa 19 miljoonaa.
 
Erittäin älykkäänä ihmisenä vituttaa ja pistää kadehtimaan kaikkia paukapäitä, joiden ahneus ja uhoava egoismi menee kaiken muun yli ja ohi kun mietitään, mikä on yhteiskunnalle arvokasta ja tuettavaa.

Haluaisin, että tieteeseen suhtauduttaisiin kunnioittavammin ja keskustelusääntöjä noudatettaisiin. Niin että kaiken maailman leuanheilutusta ei laskettaisi puheeksi, eikä perusteltuja kantoja voitaisi sivuuttaa ilman vastaperusteluita.

Heikkona hetkenä kadehdin tyhmiä ihmisiä. Olisi niin helppoa vain mennä sinne kuin muutkin ilman huolen häivää, ja olla pohjattoman leuhka siitä että on taatusti fiksumpi kuin naapurin tampio.
 
Kateellinen hmm - minä ole aika tyytyväinen elämääni. Kateellinen voisi olla aikaisemmille vuosikymmenille, jolloin työelämä oli tahdiltaan rauhallisempaa ja töihin saattoi mennä asenteella "täällä eläkkeelle asti".

Ja kun teen iltaisin blogikierrosta, niin sieltä löytyy ihan liikaa ihania askartelutarvikkeita, joita mulla ei ooo. Tosin mä kyllä kavennan tätä kateellisuuden perustetta sitten ajoittain. Hps.
 
Kadehdin niitä, joilla on korkeakoulututkinto. Itsellä olisi ollut edellytykset siihen, mutta koen, etten saanut kotoa riittävästi tukea ja kannustusta ja aikuisen kaukonäköisiä ajatuksia siihen. Toki tutkinto on mahdollista suorittaa periaatteessa milloin vain, mutta työn ohessa opiskelu pienten lasten kera on hurjasti hankalampaa kuin nuorena ja vapaampana. Lisäksi monet maisteriksi vievät ohjelmat ovat kalliita. Minulla on AMK-tutkinto. Ehkä joskus vielä olen juristi tai KTM :)
 
Ihan umpirehellisesti, en kenelläkään enkä mistään.

Onko siis jotenkin käsittämätöntä, että on ihmisiä, jotka ei tunne kateutta mistään tai kenellekään....
 
Kadehdin niitä jotka tietävät mitä elämässään haluavat tehdä varsinkin mitä töitä haluavat tehdä. Ja niitä kadehdin joilla on hyvä välit molempiin vanhempiinsa. Ja niitä jotka ovat sosiaalisesti lahjakkaita ja tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja ovat luontevia esiintyjiä.
 
Toisinaan kunnolla kouluttautuneille ja hyväpalkkaisille. Ylipäätään ihmisille jotka askel askeleelta menevät eteenpäin elämässään "siinä oikeassa järjestyksessä". En sano etteikö minullakin menisi ihan kivasti, mutta ajoittain tämä vuoristorata jota myös elämäkseni kutsutaan käy rasittavaksi. Selviäisin varmaan mistä vaan, niin monta kertaa olen saanut rakentaa kaiken uudestaan, mutta aika ajoin koen eräänkaltaista huonommuutta.

Onneksi vielä ehtii kuitenkin.
 
Kadehdin niitä, joilla on niin paljon kavereita, että joka päivälle tai edes viikonlopun päivälle löytyy seuraa ja sosiaalista tekemistä. Mikäs tässä yksin toista viikkoa himassa istuneena :D

Jostain syystä kadehdin myös raskaana olevia, en haluaisi lapsia mutta haluaisin olla raskaana. Raskausmaha on tiettyyn pisteeseen asti kaunis.
 
[QUOTE="vieras";26254752]älä jaksa, mee sinne toiseen ketjuun. otsikossahan sanottiin REHELLISESTI.[/QUOTE]

Meninkin sinne jo. Tosin sun viestin näin vasta nyt. Tänne ketjuun ei siis saanut kertoa REHELLISESTI että ei tunne mistään kateutta kenellekään. Sori.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa