""rengastus""

[tiuku]

ollaan oltu yhdessä kohta neljä vuotta (n26 & m33), saman katon alla reilu vuosi..

""pakostakin"" mieleen hiipunut ajatus kihlauksesta/tenavista ja maininnut asiasta miehelleni..tämän kuullessaan alkaa ""vihelteleen""/kattelee muualle tyyliin ""onpa ilmoja pidelly"" ja sit tokaisee, et ""en mä osais pitää sormusta, ku en pidä muutenkaa koruja tai kelloa"" ja ""ne on niin (kihlaus+lapset) suuria asioita mulle että.."" minä sitten siihen, että mutta kun aika kuluu ja eihän sitä tiiä, mitä maailmassa tapahtuu huomenna tai voiko niitä tenavia edes saada/eihän ne heti tupsahda tähän..

itsellä tulee vain sellanen olo, että enkö ole tarpeeksi hyvä, odottaako hän nurkan takaa tulevan elämänsä naisen tms. kun ei tahdo kihlautua.. kuitenkin siis puhuu ""meistä"" tulevaisuudessa jne. tiedän kyllä pareja, jotka ovat yhdessä olleet monia vuosia, ilman rengastusta ja onnellisia siitä huolimatta..onko ihmiset onnellisempia olleessaan ilman sormusta..? tyytyäkkö tilanteeseen/vaihtaa miestä?-huoh-

 

[kerran rengastettu]

Mun mielestä kannattaa tyytyä tilanteeseen, jos parisuhteenne on onnellinen ja rakastatte toisianne. Jos sen sijaan tahdotte eri asioita elämältänne, niin erotkaa, ette sitten kumpainenkaan menetä elämässänne niitä asioita, joille annatte arvoa.

Minut on kerran rengastettu ja se muutti asioita niin, että loppujen lopuksi erottiin. Rengas nimettömän ympärillä ahdisti ja toisinaan hävetti, olimme niin nuoria vielä (parikymppisiä).