repeytynyt/venynyt häpyliitos

[Tara -72]

Olen viikolla 37+3 kamppaileva, toisen lapsen odottaja. Pari päivää sitten kävin lääkärillä, synnytystapa-arviossa ja kohdunsuu oli jo avautunut 1,5cm ja kaulaa jäljellä n. 1cm verran. Joten koitokset voivat olla jo lähelläkin.. :/ Vauvan kokoarvioksi annettiin n. 3kg.

Ongelmana on nyt vain se, minkä takia tuohon synnytystapa-arvioon olin joutunutkin, eli esikoisen syntymässä repeytynyt häpyliitos. Tuo on vaivannut minua tässä raskaudessa puolesta välistä lähtien! :headwall: Näillä viikoilla on liiikkuminen jo todella tukalaa, nukkumisesta puhumattakaan.

Neuvolalääkäri passitti minut tuohon synnytystapa-arvioon, koska oireet ovat olleet rajuja pitkään, tässä raskaudessa. Hän oli sitä mieltä, että olisi viisainta leikata ennemmin, kuin synnyttää alateitse. Varsinkin, kuin tuo edellinen synnytys oli niin raju (ensimmäisestä supistuksesta parkaisuun, 7h + menetin aika paljon verta) ja siinä rytäkässä tuo häpyliitos itseasiassa vioittuikin. Raskausaikana ei ollut mitään oireita, ei edes liitoskipuja. Esikoinen syntyi lopulta imukupilla autettuna. Hän painoi 3440g ja oli 50cm pitkä. Synnytyksen jälkeen kävelin pari kuukautta keppeihin tueten, joskin kokonais parantuminen kesti paljon kauemmin. Tuosta synnytyksestä aikaa kohta neljä vuotta.

Nyt oli kuitenkin synnytystavan arvioiva lääkäri sitä mieltä, että uutta tulokasta ei sitten leikkattaisikaan (koska kyseessä on niin pieni lapsi?!), vaan odotellaan... Olen aika peloissani, sillä olin jo asennoitunut leikkaukseen, ajattelin sen maalaisjärjellä olevan tässä tapauksessa, paras vaihtoehto! En halua enää toista kertaa samanlaista rumbaa kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen, varsinkin kun nyt on tuo vilkas neljävuotiaskin kuvioissa mukana! Alan olla todella peloissani. Sitäpaitsi lapsihan kasvaa tässä vaiheessa aika tavalla, eikä sitä voi tietää vaikka menisi ylikin!

Onko teillä kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta, armaat kanssasisaret?! :attn:
Synnytitkö alateitse vai saitko sektion? Kuinka synnytyksen jälkeen?? Kertokaa! Kaikesta avusta kiitollinen :hug:

 

[MargeSimpson]

Eli sulla oli ilmeisesti symfyysin diastaasi? Mulla eka synnytys meni ok, poika 3980g ja 53cm. Toisessa synnytyksessä tuli se symfyysin diastaasi, röntgenillä katsoivat että 1,5cm. Isommat diastaasit kuulema joskus korjataan leikkauksessa metallilevyllä. Tyttö oli aika iso, 4850g ja 54cm mutta onneksi mun paikat jousti eikä tytölle käynyt kuinkaan, ei esim. tullut sitä erbin pareesia, eli toinen käsi ei toimi... 4 päivää liikuin sairaalassa vain pyörätuolilla, kävely ei vaan mitenkään onnistunut. Sitten päätin että kotiin on päästävä ja pikkuhiljaa, metri kerrallaan aloin kävelemään. Tietysti ne luut "hankasi" vielä kuukauden päästä ja taisi vielä kahdenkin päästä tuntua...
Nyt odotan kolmatta ja alakautta haluan synnyttää. Lääkäriltä kysyin että eikai mua aleta käännyttää sektioon (tietysti jos vauvan henki siitä riippuu, sittenhän se on pakko) mutta lääkäri sanoi että kaksi reilun kokoista vauvaa olen jo onnistuneesti synnyttänyt ja olen terve, nuori jne. joten alatiesynnytystä kohti ollaan menossa ainoa mikä mua mietityttää on vauvan koko... Käynnistystä aion vaatia. Tyttö syntyi 12 päivää yli lasketun ajan, joten jos edes lasketun ajan kieppeillä käynnistäisivät tällaiselle puolitoistametriselle 5kiloinen masussa on aika reilun kokoinen
niin ja nyt mulla vasta rv 16, sängystä noustessa ja joskus kävellessä ne liitokset jo "natisee"... Ja jalkovälissä "painaa"...<br><br>

 

[Tara -72]

Kyllä aivan, symfyysin diastaasi oli tuo diagnoosi. En nyt muista paljon oli tuon repeämän mitta (se kuitenkin kuvattiin), mutta asiaa tutkittiin ja leikkaukseen en aivan joutunut, liki kuitenkin oli.

Onko sinulla ollut tässä raskaudessa mitään oireita, liitoskipuja yms.?
Onnea odotukseen ja synnytykseen! :flower:

 

[MargeSimpson]

\

Kyllä aivan, symfyysin diastaasi oli tuo diagnoosi. En nyt muista paljon oli tuon repeämän mitta (se kuitenkin kuvattiin), mutta asiaa tutkittiin ja leikkaukseen en aivan joutunut, liki kuitenkin oli.

Onko sinulla ollut tässä raskaudessa mitään oireita, liitoskipuja yms.?
Onnea odotukseen ja synnytykseen! :flower:

Nyt on pikkuhiljaa alkanut olemaan paksu ja pyöreä olo... Kai ne liitoskipuja on, paikat jumissa ja "natisee". Lantionpohjan lihaksia ja luita jo vähän painaa, varsinkin vähän pidempien kävelylenkkien jälkeen on pakko päästä istumaan tai lepäämään, muuten ihan "polttelee". Yritän olla ajattelematta että tätä vielä syksyyn asti :/ ilmeisesti tällä kertaa alkavat seuraamaan vauvan kokoa (viimeksi ei seurattu ollenkaan, vaikka itse tiesin että iso vauva tulossa) ja toivottavasti yrittävät käynnistää. Olin nimittäin jo viime raskauden loppuaikana todella poikki, paksu, turvonnut, leposyke 110, nukuin puolen tunnin pätkissä... sitä pari kolme kuukautta ja lastenkin kanssa pitäis jaksaa tehdä kaikkea... Onneksi sitten vastasyntyneen kanssa olo on parempi ja paremmin jopa saa nukuttuakin
Onnea sullekin loppuodotukseen ja toiv. kaikki menee hienosti