Olen viikolla 37+3 kamppaileva, toisen lapsen odottaja. Pari päivää sitten kävin lääkärillä, synnytystapa-arviossa ja kohdunsuu oli jo avautunut 1,5cm ja kaulaa jäljellä n. 1cm verran. Joten koitokset voivat olla jo lähelläkin.. :/ Vauvan kokoarvioksi annettiin n. 3kg.
Ongelmana on nyt vain se, minkä takia tuohon synnytystapa-arvioon olin joutunutkin, eli esikoisen syntymässä repeytynyt häpyliitos. Tuo on vaivannut minua tässä raskaudessa puolesta välistä lähtien! :headwall: Näillä viikoilla on liiikkuminen jo todella tukalaa, nukkumisesta puhumattakaan.
Neuvolalääkäri passitti minut tuohon synnytystapa-arvioon, koska oireet ovat olleet rajuja pitkään, tässä raskaudessa. Hän oli sitä mieltä, että olisi viisainta leikata ennemmin, kuin synnyttää alateitse. Varsinkin, kuin tuo edellinen synnytys oli niin raju (ensimmäisestä supistuksesta parkaisuun, 7h + menetin aika paljon verta) ja siinä rytäkässä tuo häpyliitos itseasiassa vioittuikin. Raskausaikana ei ollut mitään oireita, ei edes liitoskipuja. Esikoinen syntyi lopulta imukupilla autettuna. Hän painoi 3440g ja oli 50cm pitkä. Synnytyksen jälkeen kävelin pari kuukautta keppeihin tueten, joskin kokonais parantuminen kesti paljon kauemmin. Tuosta synnytyksestä aikaa kohta neljä vuotta.
Nyt oli kuitenkin synnytystavan arvioiva lääkäri sitä mieltä, että uutta tulokasta ei sitten leikkattaisikaan (koska kyseessä on niin pieni lapsi?!), vaan odotellaan...
Olen aika peloissani, sillä olin jo asennoitunut leikkaukseen, ajattelin sen maalaisjärjellä olevan tässä tapauksessa, paras vaihtoehto! En halua enää toista kertaa samanlaista rumbaa kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen, varsinkin kun nyt on tuo vilkas neljävuotiaskin kuvioissa mukana! Alan olla todella peloissani. Sitäpaitsi lapsihan kasvaa tässä vaiheessa aika tavalla, eikä sitä voi tietää vaikka menisi ylikin!
Onko teillä kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta, armaat kanssasisaret?! :attn:
Synnytitkö alateitse vai saitko sektion? Kuinka synnytyksen jälkeen?? Kertokaa! Kaikesta avusta kiitollinen :hug:
Ongelmana on nyt vain se, minkä takia tuohon synnytystapa-arvioon olin joutunutkin, eli esikoisen syntymässä repeytynyt häpyliitos. Tuo on vaivannut minua tässä raskaudessa puolesta välistä lähtien! :headwall: Näillä viikoilla on liiikkuminen jo todella tukalaa, nukkumisesta puhumattakaan.
Neuvolalääkäri passitti minut tuohon synnytystapa-arvioon, koska oireet ovat olleet rajuja pitkään, tässä raskaudessa. Hän oli sitä mieltä, että olisi viisainta leikata ennemmin, kuin synnyttää alateitse. Varsinkin, kuin tuo edellinen synnytys oli niin raju (ensimmäisestä supistuksesta parkaisuun, 7h + menetin aika paljon verta) ja siinä rytäkässä tuo häpyliitos itseasiassa vioittuikin. Raskausaikana ei ollut mitään oireita, ei edes liitoskipuja. Esikoinen syntyi lopulta imukupilla autettuna. Hän painoi 3440g ja oli 50cm pitkä. Synnytyksen jälkeen kävelin pari kuukautta keppeihin tueten, joskin kokonais parantuminen kesti paljon kauemmin. Tuosta synnytyksestä aikaa kohta neljä vuotta.
Nyt oli kuitenkin synnytystavan arvioiva lääkäri sitä mieltä, että uutta tulokasta ei sitten leikkattaisikaan (koska kyseessä on niin pieni lapsi?!), vaan odotellaan...
Onko teillä kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta, armaat kanssasisaret?! :attn:
Synnytitkö alateitse vai saitko sektion? Kuinka synnytyksen jälkeen?? Kertokaa! Kaikesta avusta kiitollinen :hug: