T
tuhma-mami
Vieras
Koitin laittaa lapsen päiväunille, kun olisin halunnut itsekin hetken levätä. Lapsi ei suostunut menemään ja tunnin taistelun jälkeen luovutin. Mies ei voinut noteerata tätä mitenkään ja menin raivoissani keittiöön paiskomaan kaapinovia, ruokaa pitä tehdä. Aloin huutaa miehelle ja sain kunnon riidan aikaan. Molemmat karjuttiin toisillemme naama punaisena. Mies alkoi pukea lasta ja sanoin ettei vie lasta minnekään. Kyllä minä hoidan. Tilanne riistäytyi täysin käsistä. Menetin kokonaan kontrollin ja itsehillintäni. Heitin miestä sohvatyynyllä ja painelin pakkamaan tavaroitani. Viskoin vaatteet matkalaukkuun ja siinä vaiheessa olin jo niin kiihdyksissäni, että en saanut edes kunnolla hengitettyä, kiljuin ja karjuin. Mies tuli ja otti käsistäni kiinni. Pyysi rauhoittumaan. Lopulta rauhoituin vähän. Tilanne alkoi purkautua ja itkin. Sanoin etten enää jaksa miehen töitä, kun yhteistä aikaa ei jää ja hoidan käytännössä katsoen melkein kokonaan lapsen, olen lisäksi yksinäinen päivisin ja hieman masentunut. Sanoin että olen nykyään tosi väsynyt päivisin, kun yöt menee valvoen...
Mies sanoi että inhoaa työtään ja työaikojaan, mutta ei ole viitsinyt lopettaa kun on luullut että mulle on tärkeää että hän on tuolla töissä. Lupasi hakea heti muita töitä ja tuolla pitäisi siihen asti kitkuttaa. Sanoi myös että voimme muuttaa paikkakunnalle, jossa minulla olisi pari hyvää ystävää, täällä meillä on vain isovanhemmat.
Siinä sitten halattiin ja sovittiin. Lapsikin tuli halimaan ja pyysin mieheltä anteeksi. Selitin lapselle, ettei isi ja äiti huuda enää. Äidillä oli vain tosi paha mieli ja isille huutaminen oli tuhmaa. Sanottiin että isi ja äiti rakastaa lasta (1v11kk) ja toisiaan.
Mihin tää loppuraskaus minut vielä vie? T:äiti rv35
Mies sanoi että inhoaa työtään ja työaikojaan, mutta ei ole viitsinyt lopettaa kun on luullut että mulle on tärkeää että hän on tuolla töissä. Lupasi hakea heti muita töitä ja tuolla pitäisi siihen asti kitkuttaa. Sanoi myös että voimme muuttaa paikkakunnalle, jossa minulla olisi pari hyvää ystävää, täällä meillä on vain isovanhemmat.
Siinä sitten halattiin ja sovittiin. Lapsikin tuli halimaan ja pyysin mieheltä anteeksi. Selitin lapselle, ettei isi ja äiti huuda enää. Äidillä oli vain tosi paha mieli ja isille huutaminen oli tuhmaa. Sanottiin että isi ja äiti rakastaa lasta (1v11kk) ja toisiaan.
Mihin tää loppuraskaus minut vielä vie? T:äiti rv35