V
"vieras"
Vieras
Riita sai alkunsa miehen hidastelusta (istui koneella ja katseli sivusilmällä telkkaria) jonka seurauksena hän sitten meinasi myöhästyä töistään. En tiennyt, mihin aikaan miehen on töissään oltava (uusi työ, uusi vuoro) joten en tiennyt häntä hoputtaakaan. Yhtäkkiä mies sitten sanoi, että nyt on kyllä pidettävä kiirettä, jottei hän myöhästy. Olin että ok, ei mitään, itse olen valmis saman tien, puen vain vauvan.
Mies sitten ryhtyi tyrmistyneenä taivastelemaan, olenko nyt ihan tosissani ja alkoi purnaamaan, ettemmekö millään voisi jättää vauvaa kotiin - "Menee liikaa aikaa kun sen pukee ja se pitää vielä laittaa autoonkin, mä en nyt millään viitsis myöhästyä töistä."
Tiedän tasan tarkkaan, että vauvalle saa puvun päälle minuutissa, eikä siinä autoonlaittamisessakaan kauaa mene. Tämän sanoin miehelle. Sanoin myös, että vaikka hommassa menisikin aikansa, niin vauva lähtee mukaan - kotiin sitä ei todellakaan jätetä.
Mies ryhtyi irvailemaan, mahdanko kuvitella, että tänne iskee salaperäinen tulipalo ja polttaa koko paikan poroksi. Totesin, että asia on kyllä hyvin epätodennäköinen, mutta tästä huolimatta ikinä ei tiedä mitä voi tapahtua, ja muutenkin vauvan kotiin jättäminen on vastuutonta. Mies tietysti ryhtyi valittamaan tästäkin, ja keksi ilmeisesti mitä mahtavimman vertauksen: "Kyseessähän on sama asia, jos mä käyn tuossa terassilla tupakalla."
Ja siis kun ei todellakaan ole. Terassilla käy tupakalla parissa minuutissa ja on tarvittaessa heti valmis, jos jotakin ilmenee. Miehen työpaikalle ajaa rajoitusten mukaan reilun kymmenen minuuttia, sama aika menee myös takaisin tullessa - yhteensä siis se reilu parikymmentä minuuttia - ilman ruuhkia. Matkaa yhteen suuntaan pari kilometriä. Mutta kun ei. Ei se vaan voinut käsittää tätä asiaa - mies siis. Tokaisin sitten lopulta, että sopii herran toki soittaa taksi tai kävelläkin, sinne ei tarvitse ottaa vauvaa, koska silloin minä jään vauvan kanssa kotiin.
Mutta joo. Sanokaapa nyt arvon palstalaiset, miten itse olisitte tilanteessa toimineet ja kertokaa minulle järkeviä syitä, joilla voisin miehelle perustella, miksi vauvaa ei ehdottomasti voi jättää kotiin.
Mies sitten ryhtyi tyrmistyneenä taivastelemaan, olenko nyt ihan tosissani ja alkoi purnaamaan, ettemmekö millään voisi jättää vauvaa kotiin - "Menee liikaa aikaa kun sen pukee ja se pitää vielä laittaa autoonkin, mä en nyt millään viitsis myöhästyä töistä."
Tiedän tasan tarkkaan, että vauvalle saa puvun päälle minuutissa, eikä siinä autoonlaittamisessakaan kauaa mene. Tämän sanoin miehelle. Sanoin myös, että vaikka hommassa menisikin aikansa, niin vauva lähtee mukaan - kotiin sitä ei todellakaan jätetä.
Mies ryhtyi irvailemaan, mahdanko kuvitella, että tänne iskee salaperäinen tulipalo ja polttaa koko paikan poroksi. Totesin, että asia on kyllä hyvin epätodennäköinen, mutta tästä huolimatta ikinä ei tiedä mitä voi tapahtua, ja muutenkin vauvan kotiin jättäminen on vastuutonta. Mies tietysti ryhtyi valittamaan tästäkin, ja keksi ilmeisesti mitä mahtavimman vertauksen: "Kyseessähän on sama asia, jos mä käyn tuossa terassilla tupakalla."
Ja siis kun ei todellakaan ole. Terassilla käy tupakalla parissa minuutissa ja on tarvittaessa heti valmis, jos jotakin ilmenee. Miehen työpaikalle ajaa rajoitusten mukaan reilun kymmenen minuuttia, sama aika menee myös takaisin tullessa - yhteensä siis se reilu parikymmentä minuuttia - ilman ruuhkia. Matkaa yhteen suuntaan pari kilometriä. Mutta kun ei. Ei se vaan voinut käsittää tätä asiaa - mies siis. Tokaisin sitten lopulta, että sopii herran toki soittaa taksi tai kävelläkin, sinne ei tarvitse ottaa vauvaa, koska silloin minä jään vauvan kanssa kotiin.
Mutta joo. Sanokaapa nyt arvon palstalaiset, miten itse olisitte tilanteessa toimineet ja kertokaa minulle järkeviä syitä, joilla voisin miehelle perustella, miksi vauvaa ei ehdottomasti voi jättää kotiin.
