Asun rivitalon keskellä. Vasemmalla 2:ssa naapurissa on trampoliinit, oikealla seuraavassa. 3 trampoliinin vankina. 1. trampoliinissa hyppii 10-14 vuotiaat ja "fuck", "ass", "fucking shit", "I fucking kick your ass and balls" kaikuu tauotta sen pari tuntia mitä siellä hypitään. Useimmiten seuraavassa lähinaapurissa aloittaa rytmissä juuri sen jälkeen 2-4 kpl 4-7 vuotiaat hyppimisen ja sanoja ei erota mutta tauotonta korkeataajuista kiljuntaa jälleen. Sitten joka toinen päivä sattuu ja kiljutaan ja itketään, kunnes äiti vielä tulee ja huutaa ja komentaa. Päivästä toiseen.
Oikealla puollella vanhempi n. 15 v. äänetön pomppija, joka pomppii yksin ja hiljaa, tekee hienoja voltteja ja harjoittelee. Ihailen taitoa, ei ole hetkessä tullut.
Tuo pomppiminen ottaa voimille ja kuluttaa energiaa. On hirveän hyvä, jos lapsilla on joku keino edes nostaa sykettä päivittäin ja kuluttaa energiaa ja tulla fyysisesti terveemmiksi. Joku voi siitä taidosta saada elantoakin joku päivä kun vakavoituu treeniin, toki aika harva.
Mutta tuo meteli, kiroilu ja ennen kaikkea korkeataajuinen kiljuminen pitkäaikaisesti käy hermoille jos vain on ääniherkkä ja haluaisi istua takapihalla itse rentoutumassa iltapäivällä töitten jälkeen ja niitä jatkaen kun se on mahdollista.
Yksilöllisiä asioita tuo ääniherkkyyskin, mutta henkilökohtaisesti voi "ajaa" pois takapihalta kun stressaantuu itse niin paljon, ettei lehteen, puheluun tai musiikkiin voi keskittyä kun ei omia ajatuksiaan kuule saatikka puhelua.
Kaikki etsimäni trampoliiniaiheiset keskustelut pyörivät tämän asian ympärillä ja keskustelu lähtee rönsyilemään ja syytellään toinen toistaan ja ohi aiheen ja syyllistetään milloin lapsia, milloin vanhempia. Itse en missään nimessä halua tätä asiaa korostaa vaan kyse on omasta ongelmastani ja asumismuodon valinnasta. Olen itse tyytyväinen, jos joku asia saa lapset pysymään pois tietokonepelin äärestä ja liikkumaan tavalla tai toisella koska olen terveydenhuollon ammattilainen ja lasten fyysisestä terveysdestä huolissani.
Oma ratkaisu:
Kun omaa rauhaa kuitenkin haluaisi ystävyydessä naapureiden kanssa ja mahdollisuuden nauttia takapihalla auringossa rauhassa kirjasta, musiikista tai keskustella puhelimessa ystävän kanssa, keksin hyvän keinon, jolla ongelma on ratkennut, eikä minun ole tarvinnut valittaa kellekään, ei rajoittaa naapurin lasten iloa eikä puhua vanhempien kanssa trampoliinilla hyppimisestä.
Jännää vain miten rivien välistä voi lukea eli naapurien naamasta nähdä, että minä olenkin yht'äkkiä se "mulkku" (lue, eli minun täytyisi kuunnella sitä meteliä vapaaehtoisesti ollakseni hyvä naapuri), jotta naapurisopu olisi kohdillaan. Eli minun häiritsemätön toimintani koetaan ilmeisesti "vittuiluna". Vaikka sanaakaan en ole sanonut ja aina moikannut ja hymyillyt haluamatta häiritä itse ketään tai puuttua kenenkään muun toimintaan.
Teknisiä ratkaisuja on, joten hankin omaa rauhaani tuomaan laadukkaat aktiiviset kuulonsuojaimet, joita käytän myös työssäni. Emännän puhe kuuluu tarvittaessa läpi, musiikin ja puhelimen saa hienosti kytkettyä, mikrofoni on suun edessä ja voit kulkea aamutakissa hymyillen omassa äänimaailmassasi vaikka kuinka paljon naapurissa kiljuttaisiin. Rauhallinen ja hyvä olo grillatessa. Kaikki näkyy mutta vain olennainen kuuluu.
Ja sen seurauksena sitten se naapuritrampoliinien kiljuminenkin ja huuto on vähentynyt.
Jotta ei tästä lähtisi mitään kovin ala-arvoista sivuraiteille menevää keskusteluketjua, halusin tuoda vain esiin sen, että kaipasin rauhaa muuttamatta metsän korpeen ja näin sen sain toteutettua niin, että olen itse tyytyväinen. Teknologia on hieno asia.
Suosittelen.