Kyse siis suvustamme mieheni puolelta.
2,5 vuotta sitten pikkujouluja juhliessa mieheni alkoi riidellä veljensä vaimon kanssa ihan tyhmästä asiasta (väittelivät oliko joku vieras henkilö baarissa ollut narkkari vai ei). Lopputuloksena veljekset sitten painivat keskenään ja mä sain selitellä asiaa paikalle tulleelle poliisille koska olin ainoa selvinpäin kun odotin esikoistamme.
Emme ole tämän tapauksen jälkeen olleet missään tekemisissä miehen veljen ja tämän vaimon kanssa, välit katkesivat tyhmän asian takia kokonaan. Toki siis tämä on nyt tosi supistetusti kerrottu kyseisestä tapahtumasta.
Nyt muutama kuukausi sitten anopilla kilahti ja keksi että olen kiukkuinen hänen pienelle 2,5vuotiaalle tyttärelleen vaikken ole missään vaiheessa tytölle kiukkuinen ollut, ihan asiasta vain komentanut. Sanoi sitten ettei tule viettämään lastemme synttäreitä jne. Mä olen yrittänyt muutaman kerran selvittää asioita, mutta en ole onnistunut. Nyt anoppi ei noteeraa poikiammekaan jos samassa paikassa ollaan mutta selän takana itkee kuinka mä en anna hänen tavata poikia. Mm. pääsiäisenä askartelin poikien kanssa mummille oksat ja kun mieheni soitti isälleen että tulemme sinne virpomaan niin anoppi lähti pois sieltä siksi aikaa kun olimme käymässä.
Sunnuntaina on miehen siskon pojan ristiäiset ja sisko stressaa miten ne menee kun välit niin huonoja. Musta on sylikummi tulossa pojalle ja mulle myös tärkeää että juhlat onnistuu hyvin. Ajatelin sitten että jos saisi sopua tähän perheeseen niin laitoin tekstiviestiä anopille ja miehen veljen vaimolle. Tiedän että kasvotusten puhuminen tai puhelimessa parempi mutta se ei aina onnistu niin näin sain ainaki sanottavani selvästi kerrottua.
Anopille näin: "Toivoisin että voisimme olla sovussa ja tulla toimeen lasten ja muiden läheistemme vuoksi."
Miehen veljen vaimolle: "Hei! Toivoisin että voisimme olla sovussa ja tulla toimeen lasten ja muiden läheistemme vuoksi. Samaa sukua kuitenkin olemme niin olen tätä pitkään miettinyt. Onnittelut vauvasta!" (selvityksenä olemme tämän kanssa olleet monta vuotta kavereita jo ennen kuin kumpikaan tähän sukuun on tullut ja siis nyt tämä raskaana)
Kumpikaan ei mitään vastannut...
Anoppi oli raivostunut viestistäni ja huutanut että voi olla mun kanssa sovussa jos pysyn hänestä mahdollisimman kaukana. Mieheni sisko oli siis paikalla kun anoppi viestiä sai.
Miehen veljen vaimon reaktiota en tiedä...
Olen jotenkin todella pettynyt... Musta olisi niin ihanaa jos voisimme olla tavallinen perhe ja tulla kaikki toistemme kanssa toimeen mutta en nyt taaskaan onnistunut ja on niin voimaton olo koko asian takia... :'(
Mietin vain mitä mun täytyy tehdä nyt. Mies sanoo että asian pitää vaan antaa olla ja että ei mun tarvitse mitään anella, mutta mä haluan sovun ja rauhan ja onnellisen perheen......
Tosi paha mieli nyt.... :'(
2,5 vuotta sitten pikkujouluja juhliessa mieheni alkoi riidellä veljensä vaimon kanssa ihan tyhmästä asiasta (väittelivät oliko joku vieras henkilö baarissa ollut narkkari vai ei). Lopputuloksena veljekset sitten painivat keskenään ja mä sain selitellä asiaa paikalle tulleelle poliisille koska olin ainoa selvinpäin kun odotin esikoistamme.
Emme ole tämän tapauksen jälkeen olleet missään tekemisissä miehen veljen ja tämän vaimon kanssa, välit katkesivat tyhmän asian takia kokonaan. Toki siis tämä on nyt tosi supistetusti kerrottu kyseisestä tapahtumasta.
Nyt muutama kuukausi sitten anopilla kilahti ja keksi että olen kiukkuinen hänen pienelle 2,5vuotiaalle tyttärelleen vaikken ole missään vaiheessa tytölle kiukkuinen ollut, ihan asiasta vain komentanut. Sanoi sitten ettei tule viettämään lastemme synttäreitä jne. Mä olen yrittänyt muutaman kerran selvittää asioita, mutta en ole onnistunut. Nyt anoppi ei noteeraa poikiammekaan jos samassa paikassa ollaan mutta selän takana itkee kuinka mä en anna hänen tavata poikia. Mm. pääsiäisenä askartelin poikien kanssa mummille oksat ja kun mieheni soitti isälleen että tulemme sinne virpomaan niin anoppi lähti pois sieltä siksi aikaa kun olimme käymässä.
Sunnuntaina on miehen siskon pojan ristiäiset ja sisko stressaa miten ne menee kun välit niin huonoja. Musta on sylikummi tulossa pojalle ja mulle myös tärkeää että juhlat onnistuu hyvin. Ajatelin sitten että jos saisi sopua tähän perheeseen niin laitoin tekstiviestiä anopille ja miehen veljen vaimolle. Tiedän että kasvotusten puhuminen tai puhelimessa parempi mutta se ei aina onnistu niin näin sain ainaki sanottavani selvästi kerrottua.
Anopille näin: "Toivoisin että voisimme olla sovussa ja tulla toimeen lasten ja muiden läheistemme vuoksi."
Miehen veljen vaimolle: "Hei! Toivoisin että voisimme olla sovussa ja tulla toimeen lasten ja muiden läheistemme vuoksi. Samaa sukua kuitenkin olemme niin olen tätä pitkään miettinyt. Onnittelut vauvasta!" (selvityksenä olemme tämän kanssa olleet monta vuotta kavereita jo ennen kuin kumpikaan tähän sukuun on tullut ja siis nyt tämä raskaana)
Kumpikaan ei mitään vastannut...
Anoppi oli raivostunut viestistäni ja huutanut että voi olla mun kanssa sovussa jos pysyn hänestä mahdollisimman kaukana. Mieheni sisko oli siis paikalla kun anoppi viestiä sai.
Miehen veljen vaimon reaktiota en tiedä...
Olen jotenkin todella pettynyt... Musta olisi niin ihanaa jos voisimme olla tavallinen perhe ja tulla kaikki toistemme kanssa toimeen mutta en nyt taaskaan onnistunut ja on niin voimaton olo koko asian takia... :'(
Mietin vain mitä mun täytyy tehdä nyt. Mies sanoo että asian pitää vaan antaa olla ja että ei mun tarvitse mitään anella, mutta mä haluan sovun ja rauhan ja onnellisen perheen......
Tosi paha mieli nyt.... :'(
