Saako anopille mennä sanomaan..

[ap:lle]

siis kuin voi olla niin huonot välit et ei samaan ruokapöytään kerran vuodessa mahdu?

 

[Fleur de la Cour]

Jos joskus kävisi sellainen ihme - mitä ei kyllä tule tapahtumaan *haaveilee jo jouluista Floridassa* - että kutsuisin sekä tyttäreni että poikani perheineen meille joulunviettoon, eikä minäni tulisi toimeen tyttäreni tai vävyni kanssa tai päinvastoin, niin minusta loogista on silloin se, että toinen perhe jää joulunvietosta pois. Ja mieluiten se, jolle yhteinen joulu on vaikeampi ajatus. Joulun pitäisi olla iloinen juhla eikä mikään kurppaotsainen kivireen veto. Jos mun junnu sitten sanoisi, että "kuule mutsi, vaimo ei halua tulla tänne kun lankomies on täällä", niin mä sanoisin, että "asia pläkki, millon tuut hakemaan teidän joululahjat?". Mä en tuu ikinä pakottamaan lapsiani tulemaan mun luokseni, elleivät he itse sitä halua.

Mun äitini toimii noin. Ja sinne on huomattavasti kivampi mennä ihan milloin vaan kun tietää ettei siellä sitten kuule mitään ulinakonserttia siitä miten olis paremmin jos olis eri tavalla.. Vaikkei mun äitikään toki mikään pyhimys ole, mutta se ei edes mökötä vaikkei sinne ole tänä jouluna menossa kai meistä lapsista kukaan.. Totesi vaan, että onhan sitä kaksistaan oltu jouluna joskus ennenkin.

 

[Fleur de la Cour]

siis kuin voi olla niin huonot välit et ei samaan ruokapöytään kerran vuodessa mahdu?

Kyllä vaan voi olla. Tarina on hyvin pitkä, mutta itse en jaksa sitä jäätävää kylmyyttä enkä esittämistä. Olen sellainen reipas sanomaan ja aito persoona jopa brutaalilla tavalla joten tämä kyseinen nainen osaa yleensä kääntää mut kaikissa asioissa syntipukiksi ja koska osaan ihan itse aiheuttaa itseni sellaiseen asemaan tarpeeksi usein niin en kaipaa hänen kieroilevaa apuaan enää.