Riitelyyn kyllästynyt

[peter]

Tilanne on tämä; tulee tapeltua rouvan kanssa lähes jatkuvasti hyvinkin pienistä asioista, mm. tavaroiden jättämisistä hujan hajan, siivouksesta ym. "tekemättömistä töistä."
Meillä on kaksi lasta, 1,5v ja 4 v, ja olen osallistunut lasten hoitoon mielestäni hyvin; tenavat hoidellaan kotona, sillä olemme vaimon kanssa pystyneet järjestelemään työmme niin, että lapset pystytään hoitamaan kotona. Teen myös normi kotityöt niin kuin kuuluukin: siivoan, syötän lapset, pesen pyykkiä, käyn kaupassa, roudaan lapsia kerhoihin yms.
Kun vaimo on töissä, niin iskä on lasten kanssa ja kun iskä on töissä, niin on vaimon vuoro. Vaimo tekee tällä hetkellä 50%:sta ja on hoitoalalla.
Alkaa vaan rassaan tämä ainainen nahistelu ja tappeleminen ihan perusasioista. Ei tarvitse kuin mainita jostain asiasta niin pallo lähtee pyörimään ja kasvaa järjettömiin mittoihin.
Itselläni on loistava työ siinä mielessä, että pystyn itse vaikuttamaan työaikoihini, joten käyn vain n.3 kertaa viikossa sorvin ääressä.
Muutenkin ollaan paljon keskenämme tekemisissä(ehkä liikaakin?), omia harrastuksia ei tällä hetkellä ole, mutta jos olisi, niin tunnen jo syyllisyyden viitan selässäni, jos harrastuksissa kävisin...
En juo, en polta, hoidan lapsiani, hoidan kotia, työni teen perheen ehdoilla...ja aina kun on omista menoistani kysymys, syyllistetään ja varmasti mainitaan, että " vastahan tuota kavereillasi kävit" tai muuta vastaavaa.
En tiedä olenko ainoa lajissani, , mutta haluaisin hieman neuvoja, jos teillä olisi samanlaisia kokemuksia ja kuinka niistä on menty eteenpäin. Tuntuu vaan hyvin vieraalta tuo kumppani silloin kun tapellaan, vaikka 14 v ollaan yhdessä kuljettu. Mielestäni meillä on perusasiat ihan hyvin, mutta tämä aikuisten välinen keskustelu on muuttunut...omasta mielestä kyllä perheenisän roolin täytän kyllä ihan hyvin. Mikä neuvoksi?

 

[Mörri825]

Vaan ei kelpaa mikään.
Ei sitten mikään.
Teet sitä tai tätä, niin aina päin vittua.
Se on tään aikakauden buumi, feminismi ja silleen.
Sitten kun nainen saa semmosen partnerin joka vetää mennentullen nokkaan, niin sitten ehkä jotkut tajuaa, että miten mukavaa olis normaali elämä.
Esim. ruotsin feminismiääripäänaiset.
Ookko nähny dokumentteja, joskus 1.5v sitten.
Aivan järjetöntä..., kaikki miehet pitäs kuulemma tappaa.
Nykyään, vaikka tied.välineet jakaa, lööpeissäkin jo ja muuten, kaikkia kauheuksia tietoisuuteen, niin aina vaan "meillä on kaikki niin päin vittua, ettei missään", vaikka naapurustossa tapetaan perheitä.
Tätä se on.
Tulis saatana sota, edes pienempikin maailmansota, että akat palais maapallolle.

 

[Mörri825]

Enään tapella.
Olen kolmisteen lasteni, 1v8kk ja 5v8kk tytöt, kanssa, YH-isinä.
Oltu jo vuosi :heart:

 

[Hallatar]

Anteeksi nyt vaan Mörri, mutta sun kirjoitus oli aivan käsittämätöntä ***, ja osoittaa vaan sen, ettet tiedä asioista - etkä ainakaan feminismistä - yhtään mitään. Toisekseen sillä ei ole mitään tekemistä peterin ongelman kanssa, eikä varmastikaan auta häntä yhtään.
Peterille sanoisin saman vanhan neuvon mitä yleensä aina tuputetaan joka paikassa: keskustele vaimosi kanssa. Kysy, mitä mieltä hän on tilanteesta, onko hän huomannut teidän riitelevän jatkuvasti, vaivaako se häntä, vai onko hänellä kenties jotain muita murheita. Ehkäpä vaimosikin omalla tahollaan suree teidän riitoja, ehkä hän kaipaa omaa aikaa muttei osaa tai uskalla ottaa asiaa puheeksi. Onko teillä koskaan aikaa olla kahdestaan, ilman lapsia?
Tiedän kokemuksesta, että ongelmista puhuminen on todella vaikeaa, ja melkein aina siitäkin seuraa aluksi riitoja. Ajan myötä puhuminen kuitenkin helpottaa ja avaa solmuja, mutta ei se hetkessä tapahdu. Se on rasittavaa ja raskastakin, ikävistä asioista puhuminen ei koskaan ole kivaa, mutta jos muutosta haluat niin yritä edes. Myönnä myös omat virheesi, et ehkä itse näe niitä, mutta vaimosi voi nähdä asiat eri kannalta. Kukaan ei riitele yksin.

 

[Mörri825]

Niinkuin meilläkin.
Keskustelet ja vaimo sanoo kirkkain silmin ymmärtävänsä.
Huomenissa ollaan kuitenkin samassa tilanteessa.
Hallatar..., just tommosta hyökkäävää feminismipaskaa suomessa nykyään harrastetaan.
Jokaine tilanne ja parisuhde on oma yksilönsä ja jokaiseen niistä voikin antaa yleisohjeen..., mutta se hienosäätö pitää lähtee tekemään suhteen vaatimalla tasolla.
On psykologisesti väitelty ja tutkittu, esim. "väsyminen avioliitossa" ja tähän on vaikea löytää lääkettä.
Ehkä hyvä ammattiauttaja.

 

[Inksu81]

Heips...

Sen verran osallistun keskusteluun... kyllä minä ainakin nostan hattua miehille jotka jaksavat osallistua arjen hoitamiseen ja ennen kaikkea lasten hoitamiseen.. molempienhan oikeus ja velvollisuus se on... Harmi ettei aloittajan emäntä kaikesta päätellen osaa arvostaa miestä joka pitää päänsä selvänä ja hoitaa asiansa. Mutta sitten taas toisaalta...riitaan tarvitaan aina kaksi... kompromisseja vaan pitäisi pyrkiä tekemään... ei yksipuolisia sellaisia... ihan ymmärrettävää sekin ettei sellaista ihmistä voi jaksaa kovinkaan pitkään joka ei tule vastaan missään asiassa... minä henk. koht kokeilisin kaikki mahdolliset sovittelukeinot ja järjestelyt ja jos niistä ei olis apua, niin sit pitäis tehdä asioille suurempia muutoksia...

Itsellä tilanne se että minä hoidan aivan kaiken kotona, omat työt ja lapset... isäntä osallistuu silloin kun sattuu huvittamaan... sen vielä oon sulattanu... mut sit kun on tullu puhetta alkoholista ja kavereiden kanssa rälläämisestä, niin ne on jääny...siinä en oo antanu periks... voi olla rankkaa... mut en minäkään sentään mikään kotiorja ole... No juu... kaipa tästä jotain selvää sai...tai sitten ei...
=)

 

[Heini1]

Olet huippu. Osallistut perheen arkeen. 10 pistettä, sietäs rouvasi olla tyytyväinen. Tuollaisia on aika harvassa. Turhan kähinän saatte loppumaan, kun varaatte lastenhoitajan ja hommaatte kahdenkeskistä aikaa säännöllisin väliajoin. Ja järjestätte ennenkaikkea aikaa puhua asiat selviksi, että mikä mättää. Tämä on se elämä, tämä hetki, tämä päivä. Älkää tuhlatko sitä turhaan tappeluun...Aloittakaa heti.

 

[Mörri825]

Fraasi tuo "riitaan tarvitaan aina kaksi" ja puhun 8v kokemuksesta.
Lähes jatkuva naljailu ja tivaaminen menneisyydestä ja siellä ehkä olleista naisista, johti siihen, että noin 5v useimmiten pelotti lykätä avain kotioveen, kun ei koskaan tiennyt, että mikä siellä takana odottaa.
Sitten tää teki just sitä, mistä oli mua aina epäillyt

 

[Inksu81]

...lähinnä vaan sitä että jos on jatkuvaa riitelyä, niin harvemmin kukaan yksinkään riitelee... ja juuri sen arkisen jankkaamisen sovitteluun niitä kompromisseja tarvitaan...
Vaikka en kovin vanha olekaan, niin aika paljon elämästä on saanu tän parisuhteen kautta oppia... tosin kaikista ongelmista on toistaseks selvitty, välillä oikein täytyy ihmetellä että miten...on ollu pettämistä, lapsen kuolema ja vaikka mitä...

Ja yks asia minkä oon huomannu... en tiiä johtuuko siitä et asioista puhutaan nykyään avoimemmin vai mikä on...mut aina vaan kuulee enemmän ja enemmän naisista joita koti ja kodinhoito ei kiinnosta hevonpeetä... paljon on tuttavia joiden miehet käytännössä hoitaa kodin, ruuat ja lapset...muijat makaa sohvalla ja lihottaa itseensä... no kai se on tätä nykypäivän perhe-elämää...joillain... tai sit ollaan niin hulluja (kuten allekirjoittanut) että nainen hoitaa kaiken yksin

 

[Mörri825]

"aina vaan kuulee enemmän ja enemmän naisista joita koti ja kodinhoito ei kiinnosta hevonpeetä... paljon on tuttavia joiden miehet käytännössä hoitaa kodin, ruuat ja lapset...muijat makaa sohvalla ja lihottaa itseensä..."

Näin se vaan on ja sitten nää samaiset naiset ovat suurimpia tasa-arvon puolestapuhujia.
Tod tasa-arvon kannattaja tajuaa, että mitä se sana tarkoittaa "tasa-arvo" = tasa-arvo.

Mullakin on kuollut lapsi, maaliskuussa 2006.
Enpä voi juuri kovempaa paikkaa ajatella, oma kuolema ja vaimon lähtö tuntuu siinä aika kevyeltä.

Tohon mun juttuun viellä sen verran, että onko ihan tervettä jos vaimo on esim repinyt sun valokuva-albumeista kaikki kuvat, joissa vaan näkyykin joku nainen, esim. taustalla asiaan täysin kuulumattomana. HohHoi.

 

[Inksu81]

Ei sellasta parisuhdetta ookaan, jossa ei niitä vaikeita aikoja ja erimielisyyksiä tulis... se että oppii ne ongelmat ratkomaan vaatii molempien panostusta ja sitoutumista. Kyllä mä oon huomannu itsekin käkättäväni välillä ihan jonninjoutavista asioista, mut sit kun tapahtuu noita elämän suurimpia katastrofeja, niin sitä kummasti herää ja kaikki pienet riidat tuntuu aika vähäpätösiltä...
Mutta ei silti kaikkee tartte sietää... toivottavasti peter sun vaimoskin tajuaa mitä sillä on...ennen ku on asiat liikaa solmussa.

 

[peter]

Niinhän sitä on tullut luvattua, mutta tuntuu vaan, että se vastamäki tuppaa olemaan aika ajoin niin korkea, ettei taho jaksaa. Ja loppujen lopuksi asiat, mistä tapellaan, on hyvin pieniä. Tietenkään kumpikaan ei halua antaa periksi, ongelman ydin lienee se, että kumpikin haluaa olla voittaja.Ja oikeassa. Mietin vaan, että onko ihminen yksinkertaisesti vaan sellainen, että aina vaan hakee ja hakee, eikä oo mihinkään tyytyväinen? Noh, itse ainakin aloitan n.neljä vuotta sitten jääneet harrastukset enkä enää jää vatvomaan, antaa asioiden mennä päivä kerrallaan eteenpäin...Kiitos Inksu ja Heini kannustavista kommenteista... Niin, kertokaa mulle, miten on; vaimon mielestä kaikki isät hoitaa kotiaskareita, lastenhoitoa, ruuanlaittoa, tiskausta, pyykinpesua eikä käy harrastuksissa kuin silloin, kun lapset nukkuu, järjestelevät työvuoronsa mahdollisimman minimiin,vievät lapsensa kerhoihin ja rokotuksiin ja hoitavat tämän lisäksi luonnollisesti kaikki ns. miehille kuuluvat asiat, kuten auton huollot yms. Onko se vaan näin nykyään? Ookoo mun puolesta, mutta jotenkin vaan tuntee itsensä vähän ulkopuoliseksi noissa kerho yms. jutuissa, kun ei siellä oo muita miehiä itseni lisäksi..sinänsä ei mua haittaa, mutta tuntuuhan se hieman erikoiselta. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että jotkut asiat voisi kuulua enemmän äideille, ja jotkut taas enemmän isille.En tiedä, mutta seuraavaksi aattelin opetella nuo leipomisen salat... =)

 

[Inksu81]

Kysy peter siltä vaimoltas josko se ottais meiän ukon teille vähäks aikaa vaihtoon... sen siivoomiset rajottuu lähinnä imurin tiellä pyörimiseen ja ruuanlaitossa sen bravuuri on HK:n sininen pilkottuna ransujen päälle...eli ns. nakkispekkis et jos näistä edellämainituista pitää.... että se siitä "kaikkien" isien osallistumisesta...
Sinuna kyllä menisin hyvällä omallatunnolla harrastuksiin, kyllä sitä omaa aikaa pitää ottaa... ja voihan sitä kysyä emännältä, et kukas ne kotihommat hoitas jos sua ei olis

 

[Mörri825]

3 vuotta kulkenu vanhemman tytön, nyt nuorempikin mukana, leikkikerhossa.
Lasten äiti on koko aikana käyny 3 kertaa, silloinkin sivustaseuraajana.
Se on ihan hienoo, varsinkin nyt YH-"äitinä" muitten kans.
Siellä arvostetaan toisiaan tasapuolisesti ja jos jotain "äijäjuttuja" haluaa, niin ne voi sitte tehdä toisella kertaa.

 

[Pinki]

ketjua moderoitu.

 

[Emilyn]

Mä vaihtaisin naista

 

[kultakala]

Molempien aikuisten tehtävänä on laatia yhteiset pelisäännöt. Riiteleminen on miltei aina myös terveen parisuhteen merkki, mutta lapsienkin takia on hyvä muistaa miten riidellään OIKEIN.

Esimerkiksi äänen korottaminen, toisen mollaaminen ja arvostelu varsinkin lapsen kuullen on väärin. Myös lapsen aikana on osattava tehdä sovinto, se toimii lapselle esimerkkinä siitä miten ristiriitatilanteissa tulee toimia... opetelkaa hyvä tapa "väitellä", tunteita voi purkaa myös paperille. Yrittäkää puhua tunteistanne aloittamalla lause "minusta tuntuu...." kuin että syyllistäisitte toisianne "sinä et ikinä..." Uskon että kissan nostaminen pöydälle esim viinilasillisen äärellä lasten mentyä nukkumaan voisi auttaa, kun molemmat ovat sillä "tuulella".

Voihan olla täysin kyse siitä että itse asiasta ei koskaan kunnolla puhuta. Vaimosi tuntemuksien takana voi olla jotain muutakin kuin itse nalkutuksen aihe. Itse ainakin puran itseäni juuri tuolla tavalla kun on huono olla itsensä kanssa, väsynyt tai moni asia vaivaa... alas istuminen ja asioiden puiminen on ainakin meillä tepsinyt tähän.


Sitä en kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt miksi mies pitäisi jotenkin sukupuolensa takia nostaa jalustalle jos osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon, eikö perhe olekin kahden kauppa? Mä en ole koskaan ymmärtänyt niitä paapovia naisia jotka hoitaa kaiken kotona lapset kotityöt ruoat.. Juuri näiden vanhempien lapsista kasvaa samanlaisia epätasa-arvoisen suhteen esimerkkejä. Mitä mallia siinä on lapsille jos naisen töihin kuuluu hoitaa työ koti ja lapset??? Miksi passaatte miehiänne? ja jatkatte samaa sukupolvesta toiseen?

Onko meissä naisissa joku supervoima joka auttaa/velvoittaa meitä tekemään tuplasti työtunteja? Enpä usko, monet miehet vaan ottavat tällaisen itsestäänselvyytenä, mä en katsoisi sellaista sohvalla makoilevaa laiskakasaa päivääkään.

Vinkki: Lukekaa esim kirja nyt riitti, tasa-arvoa arkeen. se on hyvä teos aiheeseen liittyen. Tai kokeilkaa päiviä niin että vuorottelette rooleissanne ja jaatte kotityöt selkeisiin vastuualueisiin ja välillä vaihdatte rooleja. Voitte myös kokeilla ottaa esim 2 tuntia yhteistä aikaa viikossa ja 2 tuntia omaa aikaa viikossa itsellenne tai edes joskus sinne päin... Tällöin pääsette molemmat lataamaan akkuja.

Meillä mies osallistuu myös paljon kotitöihin. Joskus homma meinaa mennä siihen että tekee lähinnä silloin kun on pakko tai siihen kehotan. Joskus kaipaisin myös oma-aloitteisuutta. Sitten taas keskustellaan ja asia toimii tietyn ajanjakson verran jne... Syö paljon voimia aina olla neuvomassa ja kertomassa mitä tulisi tehdä... Mutta olenkin ehkä liian perfektionisti ja murufriikki sitä en halua mieheltäni vaatia, kaikki ovat kuitenkin erilaisia.

Suurin neuvo on että keskustelkaa enemmän ja opetelkaa uusi tapa riidellä, ja vaihtakaa rooleja kotitöissä ja ottakaa edes hitunen omaa aikaa... Mutta muistakaa että omaa aikaakin tulee olla molemmilla! Ja jos sinulla on työ johon pystyt vaikuttaa niin hyödynnä sitä jatkossakin, vaikka juuri näissä tilanteissa.

Ja se on ihan normaalia ettet juo etkä polta ei mitallin arvoinen asia!!! Tätä en tarkoita pahalla mutta hieman tuntuu että miehissä on usein sitä itsensä ylistämisen vikaa jos vähänkin auttaa kotona... se on mautonta ja sotii täysin tasa-arvoa vastaan. Ylistääkö naisetkin itseään joka ikisestä työstä, siitä että on kotona eikä juo eikä polta ja kavereitakaan ei paljon näe... en usko että samalla tavalla.

Ja viimeiseksi. KIITOS! pieni ja yksinkertainen sana, koitapas sanoa vaimollesi kiitos kun hän on tehnyt ruokaa kiitos kun on siivonnut se saa tuntemaan että hänenkin työpanostaan arvostetaan. Ja tietysti toisin päin. Ja anna vaikka vaimosi lukea tämä teksti, tai kerro hänelle mitä mieltä olet tilanteesta... juuri kun ei puhuta niin asiat paisuvat hyvin helposti.

 

[Mörri825]

Ihan mikä vaan on meneillään..., niin lapset on varjeltava.
Lapset ei ( toistenkaan uusperhelapset) ole syyllisiä mihinkään, jotenka heidät on varjeltava asioilta, jotka heihin eivät millääntavoin liity.

 

[Ukkomies]

Tätä palstaa lukiessa tulee kumasti mieleen oma avioliitto. Se on kumma, että sitä saa aina kuunnella kuinka minä/mies ei tee mitään ja jos tekee niin päin h....! Siis vaikka tiskaat,imuroit,kokkaat,hoidat lapsia,teet lumityöt,kannat polttopuut jne. Näitä ei lasketa minkään arvoisiksi. Nyt sitten päätin etten tee oikeasti mitään....... :kieh:

 

[VihreäTee]

Joko peterillä ja vaimolla menee paremmin?
Yleensähän se on niin, että pikkuasioista nahistelemisen taustalla on jotain muuta. Meillä ainakin toimii se, että vietetään laatuaikaa kahdestaan. Suurin osa naisista kaipaa mieheltä myös romantiikkaa sen arjenpyörittämisen lisäksi, meillä tätä on esim se kun saa aamulla olla pitkään sängyssä (kun lapset ei ole kotona).. Tai käydään ulkona syömässä ja touhutaan koko perheellä jotain kivaa. Oma aika on myös tärkeää, meillä molemmat käy parina iltana viikossa tunnin tai pari harrastamassa. Aikaisemmin kun lapset oli pienempiä, minun oli tosi vaikea lähteä minnekään ja jättää lapset kotiin. Tuli heti tosi huono omatunto,tunsin itseni huonoksi äidiksi kun en ollutkaan lasten saatavilla 24/7. Ja arvaas kiukuttiko kun ukko harrasti....

 

[Ukkomies]

Ehdotin rouvalle joitakin aikoja sitten, että jaetaan ne kotityöt tasan. Niin ei sitten tarvi narista ettei ole tehty. Vaimo piti asiaa hyvänä ideana. Ok. Listasin sitten ne kaikki kotityöt tiskauksineen,pyykinpesuineen, polttopuiden kantamiset jne. jotka pitää tehdä jotta asiat toimivat niinkuin pitää. Ideana oli tehdä listan kotityöt(10 kohtaa, jaettuna 5+5) niin, että kumpikin tekee vuorollaan vuoroviikoin listan 5 hommaa.
Vaan kuinkas kävikään!? yhtäkkiä rouva ei ollutkaan kiinnostunut toiden jakamisesta.
Tänäkin päivänä homma kulkee siten, että minä teen ruuan,tiskaan,kannan polttopuut/lämmitän,siivoan,teen lumityöt, jne. [Vaimo kyllä mielellään nukuttaa lapset---->hertsiikkeli mikä farssi joka kerta] Ja sitten pitäisi vielä remontoida tämän lisäksi........... Ja kaiken tämän lisäksi saan kuulla tämän tästä ,että en tee mitään.

 

[miiuskaa]

Voi ei, todella ikävää luettavaa!

Miten te miespolot jaksatte itse?! Jos meillä minä olisin tuollainen pirttihirmu, olisi ukkoni varmasti jo lähtenyt, enkä kyllä ihmettelisi yhtään.
Meillä minä teen kotitöistä suurimman osan, siis tällä tarkoitan ruuanlaittoa, siivousta, lastenhoitoa jne. Mieheni hoitaa kaiken teknisemmän puolen; autot, talon huollot jne.
Tämä järjestely on ollut meillä aina, jo ennen lapsia (pian 4kpl). Isommissa siivouksissa mies on apuna, mutta silloinkin vain jotain raskaampaa siirrettäessä tmv.
Meillä molemmilla on omat harrastuksemme, ja pidämme muutenkin huolta siitä, että kumpikin pääsee vuorollaa eroon tästä perhe-härdellistä, mikä kieltämättä toisinaan onkin melkoista
Kyllä kummallakin tulee olla muukin "rooli" kuin "vain" isä tai äiti, tai "elättäjä".
Minulta anoppi aina tivaa, miksi annan mieheni kulkea harrastuksissaan ja "leikkiä" moottoripyörällään ja -kelkallaan. Sellaiseen ei kuulemma perheellisellä miehellä ole aikaa. Olenkin aina sanonut, että minä en halua miehekseni sellaista ukon-rutjaketta, joka vain makaa sohvalla ja on kymmenen vuotta ikäistään vanhemman oloinen. Jokaisessa miehessä on ripaus pikkupoikaa ja niin minusta tulee ollakin. Pysyy pilke silmäkulmassa .

Peter ja Ukkomies, valitettavasti minulla(kaan) ei ole ratkaisua teidän tilanteeseen. Toivoisin todella että arvon rouvanne tajuaisivat tilanteen ennen kuin on liian myöhäistä. Arvostaisivat teidän halua toimia perheen hyväksi, minusta kaltaisenne miehet ovat katoava luonnonvara.

 

[Mrs Shillelagh]

Naiset nalkuttaa silloin kun ne eivät ole saaneet jotakin mitä ovat halunneet

 

[pääpilvissä]

Naiset nalkuttaa silloin kun ne eivät ole saaneet jotakin mitä ovat halunneet

EI kaikki naiset
=)

 

[pääpilvissä]

Voit olla ylpeä itsestäsi ( sekä lapsistasi ) ja usko pois, kyllä elämä vielä palkitsee sutkin, vaikka et mitään "palkintoa" kaipaisikaan lastesi lisäksi , upeaa että tuollaisiakin miehiä on vielä olemassa ! Vähemmän upeaa on se, että vaimosi ei tätä tajunnut / tajua. Menetys on täysin hänen.