riittäisikö elämäsi sisällöksi mies ja lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "elämä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun elämänsisältö on mies ja lapsi. Ja ollaan eletty miehen tuloilla pitkään, ulkomailla asuessa ens aanut mitään tulia vaan sataprosettisesti olin miehen varassa. Ei haitannut mua, mutta mun avioliitto on onnellinen ja lapsi meidän elämän keskipiste. Nyt Suomeen muutettuakin olen yhä kotona lapsen kanssa -ja kohta kahden- ja jos saisin valita, eläisin aina näin.

Kuulostaa siltä, että olet masentunut. Oletko kokonaan työkyvytön? Saat kai toli jotakin tukea, jos sinut on työkyvyttömäksi todettu..? Entäs onko muuta elämänsisältöä, harrastuksia, ystäviä, perhettä?
 
Mun elämänsisältö on mies ja lapsi. Ja ollaan eletty miehen tuloilla pitkään, ulkomailla asuessa ens aanut mitään tulia vaan sataprosettisesti olin miehen varassa. Ei haitannut mua, mutta mun avioliitto on onnellinen ja lapsi meidän elämän keskipiste. Nyt Suomeen muutettuakin olen yhä kotona lapsen kanssa -ja kohta kahden- ja jos saisin valita, eläisin aina näin.

Kuulostaa siltä, että olet masentunut. Oletko kokonaan työkyvytön? Saat kai toli jotakin tukea, jos sinut on työkyvyttömäksi todettu..? Entäs onko muuta elämänsisältöä, harrastuksia, ystäviä, perhettä?

En ole kokonaan työkyvytön,tietyt työt eivät sovi. Ystäviä ei ole,sukua löytyy. Joitakin harrastuksia on. Miehen tuloilla eletään.
 
Se on varmaan paljolti luonnekysymys kuika viihtyy silloin kun ei ole töissä. Minulle ei myöskään riittäisi pelkät mies ja lapset kuin silloin kun lapsi on ihan, mutta osaan kyllä järjestää itselleni tekemistä vaikka kuinka. Eikö ap:lla ole mitään mielenkiinnon kohteita elämässä, harrastuksia, vapaaehtoistyötä, jotakin millä voisi ehkä tehdä vähän rahaakin (ompeleminen, tavaroiden tuunaus ja myyminen kirppiksillä tai huutonetissä tms.)? Kannattaa tietoisesti koittaa keksiä jotakin. Elämän mielekkyys syntyy minulla juuri niistä kiinnostavista asioista.
 
[QUOTE="nipsu";26103365]Se on varmaan paljolti luonnekysymys kuika viihtyy silloin kun ei ole töissä. Minulle ei myöskään riittäisi pelkät mies ja lapset kuin silloin kun lapsi on ihan, mutta osaan kyllä järjestää itselleni tekemistä vaikka kuinka. Eikö ap:lla ole mitään mielenkiinnon kohteita elämässä, harrastuksia, vapaaehtoistyötä, jotakin millä voisi ehkä tehdä vähän rahaakin (ompeleminen, tavaroiden tuunaus ja myyminen kirppiksillä tai huutonetissä tms.)? Kannattaa tietoisesti koittaa keksiä jotakin. Elämän mielekkyys syntyy minulla juuri niistä kiinnostavista asioista.[/QUOTE]

Myyn kyllä kirppiksellä tavaraa,toisinaan leivon,luen paljon,olen käynyt lukemassa vanhuksille,käynyt tietokonekursseja yms. mutta ei ne eikä mies ja lapsi riitä minulle.
 
Jossakin tilanteessa se ehkä riittäis ...tai en tiedä aika harva tilanne sellainen käytännössä olisi. Elämä ei kuitenkaan olisi täyttä myöskään pelkästä ansiotyöstä eikä se edes olisi välttämätön osa sitä, välttämätön osa sitä tuskin olisi ollut myöskään mies ja/tai lapsi/lapset.
 
Ei riittäisi, ilman ystäviä ja harrastuksia ei varmaan pää kestäisi. En usko, että olisi hyväksi myöskään lapselle ja miehelle. Työtä ilman selviäisin kyllä mainiosti, jos vaan taloudellisesti olisi mahdollista.. eli jos sitten muuten sais kehitellä mitä vaan tekemistä niin ei olis mikään ongelma.
 
[QUOTE="vieras";26103540]Ei riittäisi, ilman ystäviä ja harrastuksia ei varmaan pää kestäisi. En usko, että olisi hyväksi myöskään lapselle ja miehelle. Työtä ilman selviäisin kyllä mainiosti, jos vaan taloudellisesti olisi mahdollista.. eli jos sitten muuten sais kehitellä mitä vaan tekemistä niin ei olis mikään ongelma.[/QUOTE]

En mä ainakaan pysty mitä vaan harrastamaan,kun mies pelkästään elättää perheen niin rahat ei esim. riitä matkusteluun.
 
[QUOTE="elämä";26102843]Mutta te ette tiedä mitä on olla miehen elätettävänä.[/QUOTE]

Jaa. Miehelläni on noin neljä kertaa parempi palkka kun minulla, eli kyllä minä aika hyvin tiedän. Enkä ole kokenut tuota miksikään ongelmaksi, ei kyllä mieskään.
Aika köyhää, jos elämän sisältö määräytyy työn kautta, kyllä minä voisin olla tekemättä palkkatöitä vaikka koko ikäni, aivan varmasti keksisin sisältöä elämääni.
 
[QUOTE="alma";26103636]Jaa. Miehelläni on noin neljä kertaa parempi palkka kun minulla, eli kyllä minä aika hyvin tiedän. Enkä ole kokenut tuota miksikään ongelmaksi, ei kyllä mieskään.
Aika köyhää, jos elämän sisältö määräytyy työn kautta, kyllä minä voisin olla tekemättä palkkatöitä vaikka koko ikäni, aivan varmasti keksisin sisältöä elämääni.[/QUOTE]

Rajoittaa se aika paljon kuitenkin elämää kun on vain yhden tulot eikä nekään kovin isot.
 
[QUOTE="elämä";26103578]En mä ainakaan pysty mitä vaan harrastamaan,kun mies pelkästään elättää perheen niin rahat ei esim. riitä matkusteluun.[/QUOTE]
Mut onhan sitä vaikka mitä harrastusta, joka ei vaadi paljoakaan rahaa. Mun harrastamisista uinti on kallein eikä sekään paljoa kustanna. No satunnaisesti tykkään käydä taidenäyttelyissä, elokuvissa, konserteissa, teatterissa.. ne tietenkin maksaa jonkun verran. Käsitöiden tekeminen on kohtuu edullinen harrastus myös.. ja kirjoja voi lainata kirjastosta jos lukeminen nappaa. Suurempana ongelmana omalla kohdalla on se, että missä välissä ylipäätään ehtii harrastamaan (eli joku muu vahtisi lasta). Illalla mies on käytettävissä, mutta toisaalta hänenkin pitää päästä välillä levähtämään ja iltoja on myös mukava viettää perheen kesken yhdessä.
 

Yhteistyössä