Rikos Ja Rangaistus, 7-vuotiaan kolttoset ja seuraamukset, olenko ankara?

[äiti väsymisen pisteessa]

Eli, kyse on 7-vuotiaasta joka on toistuvasti sekä koulussa että kotona koetellut erinäisin tavoin rajojaan.
Sanotaanko näin, että lapsi uhmaa jatkuvasti opettajaa sekä minua.

Meillä oli karkausepisodi ennen joulua. Lapsi lähti omin luvin matkoihinsa kotoa, kun olin pissattamassa koiraa.
Hän tuli rappukäytävässä vastaan kun olin lähdössä koiran kanssa, ja hän tuli kaverinsa kanssa, kysyi saako mennä pelaamaan pleikkaria.
Totesin et ei, mene syömään ruoka joka oottaa siinä hellalla ja oota kun tulen sisälle niin jutellaan sitten.
Kun tulin sisälle, koti oli tyhjä.
Tunnin hysteerisen etsimisen jälkeen hän löytyi kaverinsa b luota, pelaamasta ja syömästä karkkia.
Ainoa selitys minkä sain, oli "minä halusin".

Tuli kotiarestia, ja lelut otti lähdön, samaten pleikkari.
Kotiarestia kesti noin neljä päivää, ja jouluksi annoin anteeksi.

Tapaninpäivänä annoin lapselle ohjeet että odottaa minua kun pissatan koiran, ja tulen sisälle niin hän saa puhelimen matkaansa ja saa lähteä vieraalle pihalle leikkimään.
Vieraani kertoi, et heti kun alaovi oli kolahtanut kiinni, lapsi koetti luikkia vauhdilla ovesta ulos. Hän toppas pojan siihen paikkaan.
Aiempi ohjeistus uloslähtöön oli, että huone pitää siivota.
Olinpa tyhmä kun en tarkastanut, huone oli siivoamatta..
Eli lapsi koetti uudestaan livahtaa, myönsikin jälkeenpäin. Huomasin illalla ja käskin uudestaan siivota sotkunsa.

Eilen sitten huomasin, ettei todellakaan huonetta ollut siivottu, ja kun kysyin että miksi ei, vastaus oli "en jaksanut".
Eilen hän tuli kaverinsa kanssa, halusi lähteä luistelemaan.
Totesin et tottakai saat (luulin et kyse oli pihalla olevasta jäästä), lapsi totesi et he menevät "tohon lähelle".
Kaveri kuitenkin tokas, et kyllä meidän pitää kertoa mihin me mennään,
ja minun lapseni tokas et ei.
Silloinhan mulla soi hälytyskellot, että mikäs juttu tämä on.
Kaveri selitti, et ne menisi metsän poikki jäälle luistelemaan, ja minähän siitä tietenkin kauhuissani että juuei.

Lapseni kiukkusi tunnin kun sai kotiarestia taas. Hän sai arestia koska koetti taas lähteä ilman lupaa, jo pihalta pois, eli melkein sama kuin valehtelisi mulle mihin on menossa.
Nyt kotiarestia tiedossa 2 päivää, kavereiden luo ei mennä toistaiseksi määrittelemättömään aikaan, ja lelut koki jemmakohtalon ainakin eiliseksi, en tiedä palautanko tänään.

Miten on, onko rangaistukseni kohtuuton, miten te toimisitte tässä tilanteessa?
Tosiaan taustoina pojalla vaikea, vaativa luonne, hyvin uhmakas. Ei ole ensimmäisiä temppuja, tuskin viimeisiäkään.

 

[aika hankalaa teillä]

Kuulostaa siltä, etteivät pelisäännöt ole riittävän selkeät ja ehkä selvilläkään lapselle? Pitäisikö rauhassa keskustella säännöistä ja etenkin tuosta valehtelemisesta? Ja kiinnittää kunnolla huomiota lapseen ja hänen tekemisiinsä? Ja sitten johdonmukaisuutta varmasti tarvitaan, eli että aina on samat säännöt, aina sama rangaistus samasta kolttosesta ja että rangaistukset ja teot ovat sopivassa suhteessa toisiinsa. Ei myöskään mitään turhia uhkailuja vaan aina kun sanot esim., että jos karkaat, niin siitä seuraa aina tämä rangaistus - ja se myös seuraa sitten Ja valtavasti positiivista vahvistamista, eli kehuja ja pieniä palkintoja, kun homma toimii TSEMPPIÄ!

 

[vieras]

Et

 

[vieras]

et ole kohtuuton, parempi pitää selvät rajat. Niin ainakin tiedät tehneesi parhaasi! Uskomatonta käytöstä tosiaan 7-vuotiaalta. Voi olla että munkin esikosta tulee samanlainen, kun luonne on niin vaativa ja itsepäinen..

 

[Puupään Justiina]

No ei kai sitä tuossa tilanteessa voi oikein muutenkaan toimia. Mihinkään tuon äärimmäisempiin keinoihin laki ei oikein anna mahdollisuutta. Ainakin pidät rajat pojalle ja ihan hyvä ettei pääse ulos jos ei kerro totuutta minne on menossa tai ole hoitanut sovittuja hommia sitä ennen. Ehkä vielä kannattaa myös yrittää selittää mitä kaikkea voi tapahtua jos et tiedä missä hän milloinkin on tai tekee asioita ilman lupaa ja sitten jotain vaarallista tapahtuukin.

 

[sama vielä]

eli rangaistus ei voi olla tyyliin, en tiedä palautanko leluja tänään Eli nyt sanot pojalle, että seuraavan kerran kun lähdet ilman lupaa jonnekin, pleikkari on jäähyllä viikon eli seitsemän yötä. Ja sitten se on jäähyllä myös tasan viikon, eli juuri sen verran kuin olet etukäteen sanonut. Ja kun kiukkuaa, varoitat kerran, jolloin sanot rangaistuksen. Ja ellei tottele, sitten rangaistus seuraa juuri sillä tapaa kuin olet etukäteen varoittanut. Tällöin touhuun tulee ennustettavuutta ja se tuo lapselle turvallisuuden tunteen.

Siivoamisen kanssa niin, että yhdessä katsotte, mitä edellytät häneltä, sitten yhdessä tarkastatte ja annat palautetta eli kehuja tai korjaavaa palautetta ja sitten vaikka autat lasta pääsemään tavoitteisiin. Jos kieltäytyy, niin kerrot sanktioista ja jos ei homma sitten toimi, niin rangaistus käytäntöön

Ja jos aina näitä juttuja tapahtuu sillä välin, kun olet koiran kanssa ulkona, niin sitten mukaan lenkille, ellei homma ala sujua. Luuletko, että lapsi pystyy käsittelemään kielellisesti asioita, eli voitteko ihan keskustella, että miksi tekee kiellettyjä juttuja? Tyyliin, mikä harmittaa, miltä tuntuu, olisiko mukavampaa, jos ei tulisi rangaistuksia vaan palkintoja jne.

 

[Mrs Bean]

Meillä oli vähän tuota kanssa. Loppui sitten kun pitkän aikaa oikein vierestä vahtimalla vahdin että hommat tehdään juuri niin kun on sovittu.

 

[ap]

Kuulostaa siltä, etteivät pelisäännöt ole riittävän selkeät ja ehkä selvilläkään lapselle? Pitäisikö rauhassa keskustella säännöistä ja etenkin tuosta valehtelemisesta? Ja kiinnittää kunnolla huomiota lapseen ja hänen tekemisiinsä? Ja sitten johdonmukaisuutta varmasti tarvitaan, eli että aina on samat säännöt, aina sama rangaistus samasta kolttosesta ja että rangaistukset ja teot ovat sopivassa suhteessa toisiinsa. Ei myöskään mitään turhia uhkailuja vaan aina kun sanot esim., että jos karkaat, niin siitä seuraa aina tämä rangaistus - ja se myös seuraa sitten Ja valtavasti positiivista vahvistamista, eli kehuja ja pieniä palkintoja, kun homma toimii TSEMPPIÄ!

Sepä se, kun hän tietää mikä on oikein ja mikä on väärin.
Hän osasi mulle kertoa, et saako lähteä omin luvin pihalta, ja että missä teki väärin, tunnisti valehtelemisensa, mutta muuta selitystä en saanut eiliselle, kuin että hän tiesi etten ois päästäny (no en tietenkään jäälle, kentälle, ei herranjumala....) ja sen takia valehteli.

Kysyin et mitäpä sitten jos oisin alkanu katteleen, et eipä näy pihalla eikä lähimaillakaan... Osasi sanoa et kyllä tulee huoli jne..

Tätä on jatkunut niin kauan aikaa, että mulla alkaa oma jaksaminen hiipua.
Lapsi on aina ollut uhmakas ja voimakastahtoinen, myös pk-porukan mukaan, mutta tämä menee jo liiallisuuksiin.
Minä olen äiti, en vanginvartija.
Minä olen väsynyt tähän, te ette tiedäkään kuinka väsynyt.
Ajatukset kiertää öisin kehää lapsen ympärillä, miksi se käyttäytyy noin, miksi tekee niin, uskallanko käyttää koiraa pissalla, mitä olen tehnyt väärin..

En tajua. En.

 

[Ristiinkulkija]

ADHD? Kuulostaa ainakin samalta kuin meillä, asioita tehdään kun halutaan eikä muista mitä on puhuttu 5min aikasemmin. Mielenkiinto siirtyy helposti mieleisempään hommaan ilman että osaa selittää syitä sen enempi. Vaatii paljon positiivista palautetta ja ehkä enempi yhdessä tekemistä. Kannattaa myöskin lääkäriin ottaa yhteyttä jos ei vielä ole diagnoosia. Se helpottaa myös koulussa kun ongelma on paikallistettu. :hug:

 

[ap]

Siis tarkoitin että lammen jäälle en päästä, mutta kentän jäälle kyllä.