Vastustan prostituutiota. En sen takia, että pelkäisin mieheni menevän huoriin, vaan sen takia, että koen sympatiaa huoria kohtaan. Mielestäni se on niin surullista, että joku joutuu pilaamaan elämänsä tekemällä sellaista työtä.
Lähdetään nyt ensin siitä, että Kukaan nainen ei pysty täysin erottamaan mieltään ja kehoaan toisistaan. Puhutaan sitten millä tahansa yritysmaailman bull shit -sanastolla ""palvelun tarjoajasta"", niin itsensä myymistä se on. Eivät he tietenkään Rakasta tai tunne muita positiivisia Tunteita asiakastaan kohtaan (siinä mielessä kyllä erottavat mielen ja kehon), mutta mielestä niitä kokemuksia ei ikinä saa ja ne varmasti tulevat kummittelemaan mielessä koko lopun iän. Siinä mielessä minusta mieltä ja kehoa ei pysty toisistaan erottamaan. Kaikki mitä keholle on tehty vaikuttaa psyykeeseen ja siihen miten kokee itsensä myös henkisenä olentona.
Moni kaksikymppinen nainen huoratessaan ei vielä ajattele elämäänsä sen pidemmälle, kuin että saa mahdollisesti paljon rahaa ja nättejä vaatteita. Koko aikuistumisen prosessi on vasta edessä eikä siinä vaiheessa voi vielä tietää, mitä haluaa elämältään, mitkä ne omat arvot ovat jne. Tekoja ei saa tekemättömäksi ja niistä voi tulla iso taakka jossain vaiheessa elämää.
Surullisinta musta on se, että voiko huora ikinä enää elämässä rakastaa oikeasti ja voiko joku rakastaa häntä. Jos hän kertoo menneisyydestään, aika moni ottaa hatkat. Kuka haluaa naisen, jolla on ollut satoja tai tuhansia partnereita? Ja jos hän ei kerro, hän joutuu elämään suuren salaisuuden ja paljastumisen pelon kanssa koko elämänsä. Sekin on hyvin rajoittavaa.
Myydessään itseään, hän myy myös tulevaisuudestaan monta ihanaa ja hyvää asiaa. Sulkee ovia ja mahdollisuuksia itseltään.
Voiko huora ikinä saada hyvän miehen itselleen? Voiko suhteesta tulla onnellinen ja tasapainoinen? Jos hän tekee lapsia, mitä kertoa heille menneisyydestään? Mitä jos he ja muut läheiset saavat tietää kaikesta huolimatta? Jos hänellä on koulutus, voiko hän silti saada mitään järkevää työtä ikinä ja mitä sitten kun siellä tulee joku vanha poka vastaan vaikka asiakkaana? Uskaltaako hän edes tavoitella onnea elämässään kaiken kokemansa jälkeen? Vaikkeivät nämä kaikki toteutuisikaan, on vaikea kuvitella, ettei peittely ja paljastumisen palko vaikuttaisi itsetuntoon.
On ihan turha väittää muuta - Useimpien ihmisten haaveena on kuitenkin loppujen lopuksi rakastaa ja tulla rakastetuksi. On elämässä ollut sitten minkälaisia tahansa vaiheita, jolloin esim parisuhde tai perheen perustaminen ei voisi vähempää kiinnostaa.
Uusi lainsäädäntö ei varmaan tule toimimaan ainakaan näillä näkymin enkä kannata sitä, mutta musta keinoja, joilla saataisiin näitä naisia muille urille, kannattaa kehitellä. No, tiedän että saan monta kyynistä vastausta, ettei ihmisiä tarvitse holhota jos he eivät itse sitä halua. Mutta musta asioihin, jotka ajavat naisen myymään itseään (esim. ääretön köyhyys) voisi puuttua tiukemmin. Samoin parittamiseen, ihmiskauppaan, mahdolliseen kiristämiseen jne.
Mutta tässä oli vain mielipiteeni, miksi prostituutio on mielestäni vastenmielistä. Sen takia nainen joutuu lopunikänsä kantamaan taakkaa, salaisuuksia, olemaan ainakin henkisesti yksin (ikinä hän ei voi kertoa avoimesti taustastaan) ja elää rakkaudetonta elämää. Musta ne mitä hän menettää, ovat asioita, jotka ovat melkein ainoita asioita miksi täällä kannattaa elää.
