Rinnalle nukahtaminen

[Kaisuliini]

Meillä on 4kk:n ikäinen poika, joka nukahtaa nykyään vain rinnalle. Aiemmin saattoi nukahtaa tyytyväisenä omaan sänkyynsä, mutta ei enää. Sängyssä tulee vain huuto, joka päättyy lopulta itkuun. Olemme yrittäneet nukuttaa sänkyyn niin, että otamme syliin tms., jos ei muuten rauhoitu. Tuttia ei syö, joten siitäkään ei ole apua. Paljon pidetään lähellä muuten ja nukkuu sekä vieressä että sängyssään. En haluaisi näin pientä kovasti itkettää,mutta kaipaisin vinkkejä tai kohtalotovereita.

 

[Mymmeli08]

Niin se vain on, että vauvoilla on herkkä taipumus nukahtaa vain rinnalle. Näin teki meillä esikoinen ja niin tekee näköjään myös kolmikuukautinen kuopuskin. Paitsi, että vaunuihin kyllä nukahtavat ilman tissiä päivällä. Aikansa kutakin, se aika menee nopeasti ohi, että joudut tissillä nukuttamaan.
Miten on vaunut?

 

[Kaisuliini]

Vauva nukahtaa kyllä vaunuihin, sekä pihalle että työnnettäessä. Ihmettelen vain miten poika ei enää nukahda sänkyyn kuten ennen. Voiko johtua siitä, että huomaa yhä selvemmin saavansa kutsumalla haluamansa. Eli tylsistyykö vauva sänkyynsä?

Kiitos vastauksestasi. On helpottavaa kuulla, ettei ole ainoa. On paljon helpompi olla, jos tietää, että vauvan käytös on "normaalia". Varmaan eniten vaivaakin se, että teenkö hallaa jotenkin vauvalle, kun nukutan rinnalle.

 

[vieras--]

Kaisuliini, teet ihan oikein Vastaat vauvan tarpeisiin ja toimit, miten on vauvalle paras. Mä kuule nukutan päiväunille tissille vielä tän puoltoistavuotiaan.

 

[Kuutar09]

Tässä on mielenkiintoinen juttu vauvan nukkumisesta ja imettämisestä (saat varmuuden siitä, että teet ihan oikein): http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139

 

[toinen samanlainen]

Meillä on 4kk:n ikäinen poika, joka nukahtaa nykyään vain rinnalle. Aiemmin saattoi nukahtaa tyytyväisenä omaan sänkyynsä, mutta ei enää. Sängyssä tulee vain huuto, joka päättyy lopulta itkuun. Olemme yrittäneet nukuttaa sänkyyn niin, että otamme syliin tms., jos ei muuten rauhoitu. Tuttia ei syö, joten siitäkään ei ole apua. Paljon pidetään lähellä muuten ja nukkuu sekä vieressä että sängyssään. En haluaisi näin pientä kovasti itkettää,mutta kaipaisin vinkkejä tai kohtalotovereita.

TÄällä on kohtalontoveri! Tosin puolivuotias poika ei oo koskaan nukkunu sänkyyn itekseen, vain rinnalle. JOssain viaheessa meinas hermo mennä nukuttamiseen (kun sitä ei kukaan muu voi tehdä) mut nyt oon asian kanssa sujut: tuskin tätä ikuisesti kestää. Ja kunhan kiinteitä menee enemmäön niin harkitsen pehmeää unikoulua. Huudattamaan en ala!

 

[vieras--]

Me työnnettiin parisänky nurkkaan ja otin vauva sinne seinän ja mun väliin nukkumaan. Ei tullut näitä pinnoja pitkin seisominen ja kaatuilu-vaiheita yhtään. Itse ei tarvinnut nousta sängystä koskaan ylös öisin.

Vauva heräili noin 4 kertaa yössä ja rauhoittui parissa minsassa tissille. Annoin aina tissiä, jos tutti ei kelvannu. En koskaan yrittänyt kouluttaa pois tissistä. Se oli nopein ja vaivattomin tapa.

Niin ne vauvatkin kasvaa ja tarpeet muuttuu. Tasan yksi vuotiaana vauvamme jätti itse yösyötöt pois ja nukkui yöt putkeen vieressäni. Ilman huutoja, ilman itkuja ilman mitään unikouluja. Nyt tuo 2 vuotias nukkuu vieläkin vieressäni eikä koskaan enää herätä öisin. Luksusta. Jo vuosi nukuttu täydet yöt, vaikka alussa mentiin täysin vauvan mukaan ja imetin usein öisin. Tai ehkäpä juuri siksi. En yrittäny vierottaa liian aikasin ja annoin aina läheisyyttä öisin, mitä tarvitsi. Ei tuo olis koskaan suostunu nukkuu pinnasängyssään.

Eli ohje: tee se mikä toimii ja unohda loput. Älä murehdi vierotuksesta yms. muista tavoista. Vauvat ku kasvaa, niiden tarpeet muuttuu ja vähenee. Niin se vain menee.

 

[Kuutar09]

Kysymys: Olen kuullut, että jos vauva tottuu nukahtamaan rinnalle tai isänsä syliin, hän ei herättyään osaa nukahtaa itsekseen. Onko tämä totta?

Tri Searsin vastaus: Totta, totta – ja entä sitten?

Vauva on pieni vain lyhyen aikaa, ja tänä aikana luodaan luottamuksen perusta.

Mieti, mitä tapahtuu, jos vauva herää yksin ja hänet pakotetaan, ennen aikojaan, rauhoittamaan itse itsensä.

Koulukunta, jonka mukaan vauvan pitäisi oppia rauhoittamaan itse itsensä ja nukahtamaan ilman äidin ja isän apua jo ihan pienenä, jättää huomiotta tärkeän asian lapsen kehityksessä: tarve, joka on tyydytetty varhaislapsuudessa, poistuu. Sen sijaan tarve, jota ei ole tyydytetty, ei koskaan poistu kokonaan, vaan ilmenee myöhemmin ’kiintymishäiriöinä’: aggressiona, kiukkuna, eristäytymisenä tai vetäytymisenä ja kurinpito-ongelmina.

Meillä on käytännön nyrkkisääntö: ensimmäisen vuoden aikana lapsen halut ja tarpeet ovat yleensä yhtä.”

Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apgranju.html

 

[Kuutar09]

Lapselle muodostuu tunne yhteydestä äitiin sen kautta, miten hyvin äiti ymmärtää hänen tarpeitaan ja vastaa niihin. Vauvan huudattaminen häiritsee vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta, ja äidin herkkyys lapsen viesteille kärsii.

Kunnioita lastasi alusta asti omana yksilönään.

Ajatus siitä, että jo vauvan pitäisi olla "itsenäinen", on väärä. Se, että vauvan tarpeet täytetään ja että hän saa siirtyä kehitysvaiheesta toiseen silloin, kun on itse siihen valmis, auttaa häntä kasvamaan itsenäiseksi. Granju siteeraa: ”Jokaisella vaiheella lapsen elämässä on tarkoituksensa. Jos voimme vastata lapsen tarpeisiin oikealla tavalla jokaisessa kehitysvaiheessa, hän voi siirtyä eteenpäin.”

 

[Kuutar09]

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=96&Itemid=165

 

[siitä vaan]

Minä nukutin vauvan aina rinnalle. Ihan aina, täysimetyksen jälkeenkin imetyskerrat olivat aina nukkumaan mennessä, viimeiseksi jäi pois imetys illalla reilun vuoden iässä. Lapsi rupesi nukahtamaan ihan normaalisti ilman rintaakin, ja viimeisen imetyksen jäädessä pois vaikutti jo siltä että imettäminen enemmänkin hidasti nukahtamista kuin edesauttoi sitä.

Minuakin peloteltiin sillä ettei lapsi imetyksen päätyttyä opi nukahtamaan. Olin kuitenkin sitä mieltä että jos ja kun vauva nukahtaa vaivattomasti rinnalle niin miksi ihmeessä en käyttäisi sitä konstia. Vauvavuotena kuitenkin yleensä heräillään eniten ja nukkuminen on huonompaa, eli kaikki temput käyttöön vain.

 

[möllökkä]

Kaikki AP:n kysymykseen vastanneista korostivat vain sitä, miten kannattaa vain jatkaa rinnalle nukuttamista. Ongelma tässä on silloin, jos koet sen raskaaksi tai et esimerkiksi itse saa nukuttua. Vaikka vauvan paras on tärkeää, niin sekin on äärimmäisen tärkeää, että itse jaksat. Tiedän tämän itse, koska mies teki paljon reissuhommia ja tukiverkkoja ei ole ollut ikinä. Tiesin itsekin, että kun hirvittävän väsymyksen vuoksi alkoi tulla tunnetta, että haluan satuttaa lasta voimakkaasti ravistelemalla tms, jotta saisin itkun loppumaan, niin kyse ei ollut siitä, ettenkö rakastaisi lasta, vaan siitä, että en jaksa mennä vauvan tarpeiden mukaan täysin, vaan minun pitää ajatella myös omaa jaksamistani.

Meillä kumpikin lapsi on nukkunut alusta asti aika vähän tuntimäärällä mitattuna. Kumpikin on myös heti herännyt, jos olen yrittänyt laittaa vauvaa rinnalle nukahtaneena ja siitä varovasti sänkyyn. Totesin, että ehkä sitten vain parasta totuttaa vauva suosiolla nukahtamaan omaan sänkyynsä, kun tissinukuttaminen ei millään toimi. Huutoa nimittäin tuli millä tavalla nukutettaessa tahansa.

Minä kokeilin näitä konsteja: korvaa lohtuimeminen tarjoamalla tuttia. Kun vauva on väsynyt, niin laske hänet omaan sänkyynsä. On makuasia, haluatko sängyn olevan eri huoneessa vain vanhempien makuuhuoneessa. Jotkut tykkäävät laittaa pinniksen vanhempien sänkyyn kiinni, mutta minä koin sen hankalana, sillä lyhyenä ihmisenä minun oli vaikea ylettyä unisena nostamaan vauvaa. Mieluiten siis nostin vauvan seisoma-asennosta viereeni imetystä varten.

Jos laitat vauvan omaan sänkyynsä nukkumaan, niin vauva todennäköisesti protestoi sitä itkemällä. Vauvalle on tärkeää, että olet siinä vieressä, jotta hän ei koe itseään hylätyksi. Pieni itku ei haittaa. Kun hän tottuu siihen, että itse nukahdetaan omaan sänkyyn, niin homma lähtee sujumaan aika nopeasti.

Meillä yöunet rauhoittuivat kummasti. Kumpikin vanhempi nukkui paremmin ja mikä parasta, myös vauva nukkui yöt pidemmissä pätkissä. Syliä, tissiä ja haleja oli päivällä tarjolla sitten vauvan tahdon mukaan, joita jaksoin paremmin tarjota, kun yöunet paranivat enkä ollut kuolemanväsynyt.

 

[Kuutar09]

Vauvalle on yksi lysti, onko hänen huoneessaan puputapetit, mutta vanhempiaan hän tarvitsee.

Lapsentahtinen imetys. Tällä Sears tarkoittaa sitä, että imetystä jatketaan niin kauan, kunnes lapsi itse vierottuu. Hän ei suosittele imettämistä kellon mukaan, vaan lapsen tarpeiden mukaan. Imetys vahvistaa äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta.

Vastaa viipymättä lapsen itkuun. Lapsen itku on viesti siitä, että hän tarvitsee vanhempiaan. Lapsen itkuun tulisi aina reagoida. Searsin mukaan viivyttelemätön reagoiminen vauvan itkuun vahvistaa vanhempien herkkyyttä lapsen viesteille.

Nuku yhdessä lapsen kanssa. Sears kehottaa vanhempia olemaan avoimia erilaisille nukkumisjärjestelyille. Vauva yhdessä huoneessa ja vanhemmat toisessa ei välttämättä ole paras järjestely; vanhempien tulisi tutkia, mikä nukkumistapa sopii omalle lapselle parhaiten. Sears on omassa perheessään kokenut yhdessä lasten kanssa nukkumisen edut, ja kirjoittaa, että yksi parhaista huonekaluista vauvaperheessä on king-size -parisänky. Sears kirjoittaa: "Jos lapsen kanssa nukkuminen tuntuu sinusta oikealta ja toimii, se on ok. Kuten kaikissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa, jos se ei toimi eikä tunnu hyvältä, unohda se."

Pidä lasta lähellä. Kantoliinat auttavat liikkumaan niin, että lapsi saa paljon läheisyyttä. Sears kehottaa vanhempia varomaan niitä kehotuksia, että lapsi pitäisi jättää olemaan itsekseen mahdollisimman paljon, ja sen sijaan pitämään lasta mahdollisimman paljon vanhempien lähellä.

"Beware of detachment parenting", Sears kirjoittaa. "Varo 'erottavaa vanhemmuutta'". "Detachment parenting" -pylvään renkaissa lukee seuraavanlaisia väittämiä: "Huudattaminen auttaa. Älä anna vauvan nukkua samassa sängyssä kanssasi. Teet lapsen liian riippuvaiseksi sinusta. Mitä - vieläkö sinä imetät?" Nämä väittämät ja niiden kuunteleminen on Searsin mukaan omiaan luomaan perheeseen disharmoniaa. Attachment parenting -ohjeiden seuraaminen taas luo harmoniaa perheeseen.

Ja harmonisessa perheessä myös nukutaan paremmin.

Attachment parenting toimii, koska se kunnioittaa lapsen yksilöllistä temperamenttia, Sears kirjoittaa. Lapsella on synnynnäisiä tarpeita ja tapoja ilmaista niitä. Kun vanhemmat ovat avoimia lastensa viesteille, he oppivat lukemaan niitä ja vastaamaan lapsen tarpeisiin. Tätä kautta lapsi myös oppii viestimään yhä paremmin ja luottamaan siihen, että häntä ymmärretään. Searsin mukaan erityisen tehokasta ja tarpeellista AP on silloin, kun lapsi on ns. vaativa lapsi ("high need child"). Toisin sanoen lapsi, jota kutsutaan levottomaksi, vaikeaksi, haastavaksi, vahvatahtoiseksi....

mitä hyötyä AP:sta on lapselle?

Itseluottamus. Lapsi oppii, että hänen tarpeisiinsa vastataan; lapsi oppii luottamaan. Luottamus luo lapseen tunteen siitä, että hän on "erityinen henkilö". Tämä on Searsin mukaan pohja lapsen itseluottamukselle, hyvän olon tunteelle joka on persoonallisuuden kehittymisen kannalta tärkeää.

Läheisyys. Lapsi oppii sitoutumaan ihmisiin, ei esineisiin. Hän kykenee luomaan kestäviä kiintymyssuhteita lapsuudessa ja aikuisena.

Myötätunto. Lapsi oppii olemaan herkkä ja osaa antaa myös toisille.

http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi

 

[Kuutar09]

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput :