Ritaa

[riiiitaaaa]

Mitä mieltä olette tästä?

Asun yhdessä mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä pari vuotta. Olemme molemmat melko herkkiä ihmisiä ja masennus on molemmilla aika ajoin ongelmina.

Olemme juuri tällä hetkellä riidoissa ja tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka meidän riidat etenevät. Yleensä. Jostain siis tulee känää ja riitelemme kuin muutkin. Sitten jossain vaiheessa puoliskollani menee hermot täysin ja hän alkaa hyökkäämään minun persoonaani vastaan. Esimerkiksi tämän riidan aikana olen ollut kiittämätön, frigidi, laiska, liian köyhä jne. Hän sanoi että minun kuuluukin kärsiä raha-asoista, koska olen itse ongelmani hankkinut. Vaikka se nyt ei tähän kuulukaan, niin en kuitenkaan allekirjoita noita asioita. Tässä kohtaa minulla menee luu kurkkuun ja en pysty enää osallistumaan riitelyyn, vaan useimmiten menen hiljaiseksi ja itkuiseksi. Kumppanini sitten jossain vaiheessa pyytää anteeksi. Minua sitten syytetään siitä, että luulen olevani aina oikeassa, koska en pyydä anteeksi. En vain pysty pyytämään anteeksi, kun toinen on loukannut minua noin. Ymmärrän kyllä että riitoihin tarvitaan kaksi, mutta minä en koskaan ryöpytä miehen päälle noin. Pyytäisin anteeksi, ellei minun persoonaani revittäisi kappaleiksi riidan aikana. Nytkin olen siis se liian ylpeä, joka ei pyydä anteeksi. Olen vain lapsellinen mykkäkoulun pitäjä. Todellisuudessa siis olen vain aivan rikki tuossa vaiheessa, enkä sen lisäksi halua antaa miehelle kuvaa, että hän voi käyttäytyä noin ja minä vielä sitten pyydän anteeksi.

Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta mies ei ymmärrä. Hän luulee että minä käsken hänen olemaan kritisoimatta tekemisiäni koskaan. Yritin selittää, että riitely ja toisen haukkuminen on eri asioita. Kyllä minua saa kritisoida. Ja kyllä minä kai siitä alkuun varmaan suutun, mutta jos se on asiallista kritiikkiä niin kyllä se jossain vaiheessa kolahtaa.

Olenko yliherkkä (no tiedän olevani hiukan)? Minusta toisen haukkuminen ei kuulu parisuhteeseen olipa menossa riita tai ei. Miten teillä?

 

[höh ja hah]

Tuota, mies haukkuu ja sinun pitäisi pyytää anteeksi? Ymmärsinkö oikein?

 

[epäselvää]

Asun yhdessä mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä pari vuotta."

siis, olette naimisissa? " mieheni kanssa "

 

[samanlaista]

Enpä osaa neuvoa, oma masennus ja parisuhteen riitely vaivaa myös. Meidän aiemmissa riidoissa minä valitettavasti hyökkäsin miehen persoonaa vastaan juuri nimittelemällä. Nyt riidellään asioista, mutta viimeksi eilen mies haukkui taas kusipääksi, hulluksi ja käski menemään psykiatrille. Itse en jaksa enää kuin vaieta.

Tuntuu vaan, että tätä ei enää jaksa. Olen itse niin pirun väsynyt vittumaisen työni takia ja varmasti itsekin joustamaton. Toisaalta en kestä, miehen päsmentämistä, että nyt tehdään niin ja näin. Eli esim. oli "päättänyt", että nostamme lainan lyhennyserää, juuri kun meillä töissä on lomautusuhka ja mulla voi olla omat rahat kohta vähissä, kun kestää tuo liiton rahojen tulo.

Mies valittaa, että minun pitäisi tehdä omia juttuja, etten olisi niin kireä. Hän kyllä hoitaa lapsia, kun sitten kerran puoleen vuoden sovin menon, niin miehellä on joku ihan maailman tärkein juttua, joka tietysti ohittaa minun ja ystävieni menon jne. Tätä rataa siis kierretään.

Muistaakseni ero tulee jonkun teorian mukaan niin, että ensi riidellään, sitten vaietaan ja lopuksi erotaan, jos ratkaisua ei löydyä. Toivon, ap. että et ole vaikenemisvaiheessa, itsestäni tuntuu että kohta olen.

 

[pistän paremmaksi]

Mulla ei ole ketään. Voi kun voisi edes riidellä jonkun muun kuin itsensä kanssa.

 

[Vaki Mies]

Sun pitää sitten hommata muuta kivaa. Joten mene vieraisiin, kokeile naida ketä vaa niin ei tarvitse valittaa. Ja muista miksi sua sitten sanotaan, huoraksi.

 

[Flocad]

Juu meillä sama juttu,ihan täysin.
Riidellään,mökötetään,mies haukkuu mut ja mun pitäis olla kun kaikki olis ok.Mies itse kyllä pyytää anteeksi mutta ei aina.Silloin minun pitäisi pyytää anteeksi,en pysty siihen koska en ole tehnyt mitään.Toki pyydän silloin anteeksi kun minussa on vika tai olen kaiken aloittanut.
Riidan päätteeksi hän pyytää pusua tai tulemaan kainalooon ja kun en siihen pysty koska olen vieläkin vihainen siitä kuinka hän on esim.mut haukkunut lehmäksi ja ties miksi niin siitähän uusi riita alkaa....ja taas sama ralli jatkuu....

Puhuminen ei meillä ole auttanut koska mies on niin huono puhumaan ja syyllistää minua aina kaikesta.Taidankin kuitenkin elää narsistin kanssa..
Eroa olen pyöritellyt mielessä jo pitkään..mulla ei tällä hetkellä ole muuta vaihtoehtoa.Koska sen tiedän että asiat ei todellakaan tule muuttumaan.
Ap:lle en osaa kyllä muuta neuvoa antaa kuin että jos sama meno vielä jatkuu niin ei muuta kun ero..

 

[Argh.!]

" Kumppanini sitten jossain vaiheessa pyytää anteeksi. Minua sitten syytetään siitä, että luulen olevani aina oikeassa, koska en pyydä anteeksi. En vain pysty pyytämään anteeksi, kun toinen on loukannut minua noin. Ymmärrän kyllä että riitoihin tarvitaan kaksi, mutta minä en koskaan ryöpytä miehen päälle noin. "

Ja minä olen luullut olevani yksin tämän ongelman kanssa..!

Yritän elää niin, että en sano toiselle vihaisenakaan mitään loukkaavaa ja mietin mitä sanon. SILTI mies jaksaa syyttää, että "et sinä voi olla aina oikeassa kun et ikinä pyydä anteeksi". Hän on juuri sellainen, että mesoaa kaikki mitä ns sylki suuhun tuo ja sitten pyytelee anteeksi. Minusta tuollainen anteeksipyyntö on yhtä tyhjän kanssa, se tulee yhtä helposti kuin turhat haukkumisetkin.
Ja vielä typerämpää on se, että kun mies tykkää jostain huonoa, hän alkaa mököttään. Kun sitten kysyn, mikä on, niin normivastaus on "ei mikään, ei yhtään mikään". Sitten ollaan puhumatta. Jossain vaiheessa sitten asiaa selviää, ja varmaan 9 kertaa kymmenestä hän on tulkinnut jotain oman päänsä mukaan ihan väärin ja päättänyt tykätä huonoa. Että osaa joskus ahistaa!!! No on siinä puolensakin, kun sitä vielä jaksaa...

 

[riitelyn laatu?]

Riiteleminen on vaikea taito ja siihen on, älä naura, ihan ohjeitakin miten se sujuisi paremmin ja vältyttäisiin juuri kuvailemaltasi tilanteilta. Majoittaudu joskus kirjastoon ja etsi kasa parisuhdeoppaita,joista kaivat esille kohdan riiteleminen, olla eri mieltä asioista ja jos miehesi on yhteistyöhaluinen luette parhaimmat kohdat kimpassa.

Riitaan tarvitaan kuitenkin kaksi ja lopputulos on aina se, että kumpikin osapuoli loukkaantuu ja toinen vielä enemmän. Anteeksi pyytämiseen ei ole sääntöä kenelle se oikeasti kuuluisi, vaan sen pitäisi tapahtua molempien tahdosta kuin myös hyväksyä se, että toisella voi kulua kauemmin aikaa kyetä antamaan anteeksi.

Syyttelyhän tapahtuu jo siinä vaiheessa,jolloin tilanne on ryöstäytynyt käsistä ja vaikka se on inhottavaa, niin kannattaa muistaa että sitä harrastavat yleensä lapset tai lapsen lailla riitelevät ihmiset. Se kuvastaa pelkoa, arkuutta ja sitä, ettei ehkä ole koskaan saanut lapsena tarpeeksi huomiota omalle suuttumukselleen. Syyttelyhän on samaa kuin "kuuntele minua, minulla on paha olo".

Parisuhdeoppaissahan neuvotaan korjaamaan syyttely muotoon "minusta tuntuu sinun seurassasi, että olet laiska pesemään autoa ja olen siitä älyttömän vihainen" eli täytyy siis osata selittää mihin se laiskuuden käsitys liittyy. Voisit vähän jeesata miestäsi, kirjoittaa syytökset vaikka paperille muistiin ja pyytää rauhallisemmalla hetkellä häntä selittämään missä sinä olet oikeasti laiska, niin voit parantaa tapasi tarvittaessa tai voisiko hän tarkentaa milloin hän on ryhtynyt pitämään sinua frigidinä. Ole siis aikuinen lapsen seurassa ja näe se pikkulapsi, joka kiljuu polven korkuisena vanhemmilleen tilanteessa jota hän ei ole yhtään silloin käsittänyt.

Onnea uusille riidoille ja paljon aikuisen viisautta!

 

[Pomppukeppi]

Hyviä ajatuksia kirjoittajalla "riitelyn laatu?". Riidassa mennään hyvin helposti juuri aloittajan kuvaamaan tilanteeseen jossa toinen loukkaantuu aina niin paljon että kokee että häntä on loukattu niin verisesti että hänen ei tarvitse pyytää anteeksi. Kuitenkin riidan pohjalla on aina ollut se alkuperäinen asia. Myös se loukkaaja on voinut loukkaantua siitä alkuperäisestä riitelystä vaikka onkin sitten myöhemmin provosoitunut nimittelemään toista. Tästä seuraa helposti kierre jossa toinen ajattelee (juuri kuin kuvasit) että toinen on mielestään aina oikeassa. Ja niin hän oikeastaan mielestään onkin sillä koetut loukkaukset ovat häivyttäneet alkuperäisen riidan aiheen alleen eikä anteeksipyyntö mistään tunnu enää tarpeelliselta. Riidassa on kuitenkin harvoin vain yksi oikea näkökanta joten anteeksipyyntö olisi usein paikallaan molempien puolelta.
Eteenpäin ei tuosta oikeastaan pääse jos ei pysty palaamaan takaisin siihen alkuperäiseen riitaan ja siihen mistä siinä oli kysymys. Sitä, saako toista riidellessä loukata voi sitten käsitellä omana asianaan mutta sitä ei pidä sotkea alkuperäiseen aiheeseen.

 

[ymmärrys vähän hukassa]

Minua jäi vaivaamaan asian riitelyn ydin. missä asiassa olet kiittämätön , laiska, frigidi. <miehesi kuuluisi myös kertoa selvästi mitä odottaa sinulta. Samoin jäi odottamaan että näkisit muistaisit omat syyttelysi mistä sinä miestäsi syytit koska tosiaan kukaan ei riitele yksin. nyt kerroit vain sinua koskeneet syytökset et sitä millä itse riitelet tai olet erimieltä miehen kanssa.

Joten tasapuolinen käsittely on silloin mahdotonta. Onko siis niin että riitely tilanteessakin käytöksesi on juuri tätä että et huomaa omaa osuuttasi asioihin. ? Minusta sinun pitäsi tästä lähteä liikkeelle ilman riitely oppaitakin.

 

[riiiitaaaa]

Kiitos vastauksista (paitsi asiattomasta).

höh ja hah, en tarkoita että mies vaatisi minua pyytämään anteeksi siksi että hän on haukkunut minua. Siis minä saatan olla riidan aloittaja, mutta en koskaan hauku miestäni riidan aikana. En tee hänestä yleistyksiä, kuten hän tekee minusta. Usein häneltä tulee ulos mitä sylki suuhun tuo. Kyllä minulle kuuluu anteeksipyyntö siitä alkuperäisestä riidasta, mutta ei tee mieli enää pyytää, kun toinen on jo minut lytännyt täysin.

Riitelyn Laatu, kiitos ajatuksistasi. Koska aikeenani on pysyä tämän ihmisen kanssa, ei ole huono ajatus oppia riitelemään. Edellisen kumppanin kanssa tämä taito oli hallussa paremmin. Minulle vaikeuksia tuottaa juuri tilanteen hallitsemattomuus. Siis tuntuu, että kumppanillani ei ole mitään rajoja.

ymmärrys vähän hukassa, En ole mikään pyhimys, mutta minun periaatteeni on etten rupea haukkumaan miestäni riidan sattuessa. Riitelen kyllä, mutta hän ei saa minulta kuulla yleistäviä haukkuja. Sanon kyllä siitä, mikä tilanteessa on minun mielestäni mennyt pieleen, mutta en koskaan anna miehen edes kuvitella, että hän on mielestäni jotenkin viallinen. Mies taas pistää tulemaan kaikenlaista erittäin loukkaavaa.

Juteltiin tilanteesta eilen illalla. Mies sanoi ymmärtävänsä paremmin; kuinka minua loukkaa hänen haukkunsa. Kun katson millaista riitely hänen kotonaan on, se on juuri sellaista julmaa, jossa ei haukkuja säästellä. Ehkä hän on luullut, että se kuuluu riitelyyn. Nyt ainakin on rauha maassa ja toivottavasti seuraavalla kerralla hän muistaa mitä keskustelimme. Teimme nimittäin sopimuksen, että hän ei hauku minua riidellessä ja minä pyydän herkemmin anteeksi.

 

[vaikeaahan se on..]

Yksi riitelyn perusjuttu/sääntö on se, että RIIDELLÄÄN REILUSTI. Toisin sanoen, riidellään siitä asiasta, ei mennä henkilökohtaisuuksiin, pyritään välttämään toisen loukkaamista jne. Olen yrittänyt noudattaa tätä neuvoa, olen myös keskustellut mieheni kanssa ihan asiallisesti ylipäätään riitelystä.

Tiedän, ei mitenkään helppoa. Ex-mieheni oli mököttäjä tyyppi, kaiken huipuksi vielä hyvin itsepäinen ja mielestään aina oikeassa. Saadakseen sovinnon aikaiseksi ja miehen taas puhumaan, minun piti aina pyytää anteeksi. En muista miehen pyydelleen..hauskinta oli, että jopa hänen ongelmansa hänen sukulaisten kanssa olivat toisinaan minun syytäni, vaikka minä tulin mielestäni kaikin puolin kaikkien kanssa toimeen. En nyt tarkoita tietenkään, että minäkään mikään pyhimys olisin, mutta exän kanssa eläminen kävi lopulta aivan liian ylivoimaiseksi. Yksi syy oli juuri, että aikuinen mies käyttäytyi riidellessä kuin uhmaikäinen kakara.


Parisuhteeseen kun automaattisesti nuo riidat silloin tällöin kuuluu, olen itse ainakin pyrkinyt siihen, että riitely pidetään siinä asiassa, mikä kiukuttaa. Molemminpuolin myös pyydellään anteeksi ja sitten lopuksi tottakai halitaan..