Romahdin...

[yh-mamma]

Nyt se sit tapahtu. Reilu 3kk synnytyksestä, ahdistus, yksinäisyys, sydänsurut ja väsymys kasaantunu ja tänään huusin suoraa huutoa, siis itkin. Äiti on onneks nyt apuna. Mä oon loppu. Tosi paha olo. Sisällä hirvee tuskanen möykky. Illaksi sain lääkärin. En tiiä saanko jotain lääkkeitä. Oon ollu niitä vastaan, mut kai pakko ottaa vastaan. Jos on kohtalotovereita, ni kertokaa miten meni, mikä auttoi.

 

[p]

Hyvä juttu, että hait heti apua. Yritä saada mahdollisimman paljon ihan käytännön apua, äiti tai kunnalta perhetyöntekijä tai joku. Lääkkeitä voi kokeilla ja ne sopivat useimmiten myös imetyksen kanssa. Asian voi tarkistaa Teratologisesta tietopalvelusta. Kannattaa hakeutua myös psykologille keskustelemaan, että saa ajatukset ja jaksamisen järjestykseen.

Tsemppiä! Synnytyksen jälkeinen masennus on tosi yleistä ja saattaa johtua ihan hormoneista.

 

[Lilii lisänimetön]

Hyvä kun olet saanut ja hakenut apua. Lääkkeet auttaa nopeasti. Koita jaksaa lääkäriin asti. Mä en aikanani osannut hakea apua, ja olin usemman viikon aika pahassa tilassa. Mutta olen kuullut, että kun lääkistys alkaa, niin apu tulee nopeasti, osin jopa lumevaikutus, eli kun saa lääkkeet, niin se auttaa jo ajatuksen tasolla ja helpottaa siksi oikeastikin.

 

[yh-mamma]

No mä en imetä enää, joten lääkkeitä voin syödä, ja tarvitsenkin, varsinkin öisin mulla on niin kauheita olotiloja ettei niitä enää kestä. Miten paljon se sattuukaan lisää, kun terve vauva hymyilee ja kattoo suoraan silmiin, äiti aivan lopussa, itku silmissä, kädet täristen. Mulla tää olo paheni, kun juttelin viikonloppuna lapseni isän kanssa puhelimessa. Se soitti. Ei oltu missään yhteydessä pariin kuukauteen. Se repi vanhat haavat taas auki. Ja on mulla muutenki ollu paha olo. Mä oon niin helvetin yksin. Kauppareissutkin ahdistaa, ihmisten kohtaaminen siis. Pari kertaa ollu niin paha paniikkikohtaus kotona ollessa, et luulin kuolevani. Saa nähä miten tää tästä...

 

[BääBääLampaita]

Kyllä ne lääkkeet voi pahentaa tilannetta ekat pari viikkoa ennen kuin helpottaa. Siitä varoitetaan jo lääkepurkin kyljessä. Mutta kun tuo helpotus tulee niin se tuleekin sitten tarpeeseen, eli yritä sinnitellä ne ekat muutama viikkoa muiden avulla!

 

[M Y R K K Y]

Musta tarviit ihan sairaalahoitoa nyt.
Pyydä päästä osastolle.Pystyiskö äitis hoitamaan lasta?

Hienoa että hait apua.Todella upeeta.Nyt pidät kiinni siitä oljenkorresta,ei pelkät lääkkeet auta.
Tarviit apua muutenkin,jo ihan tuo suhteen käsittelykin.
Osastolla pitävät palaverin ja ohjaavat teidän keskustelua jotta saatte turvallisesti selvitettyä kaiken.
Nimenomaan turvallisesti.
Raskauden jälkeinen psykoosi ei ole mikään urbaanilegenda.
Vaan täysi tosi.
Kun olet vielä järjissäsi,ota kaikki apu vastaan.

Voimia,ja kun saat apua niin lepää ja nuku.
Uni on paras lääke ehottomasti.

 

[Heinekeeni]

Peesaan muita vastaajia: ota apua vastaan sieltä mistä sitä saat: omalta äidiltäsi, ystäviltäsi ja julkiselta puolelta.
Muista myös että voit lapsenhoidossakin mennä sieltä missä aita on matalin: lasta ei tarvitse koko ajan viihdyttää (läsnäolo ja suukottelu/sylissäpito riittävät) ja pyllyäkään ei tarvitse pestä jokaisen pissavaipan jälkeen, jne.
Hyvä että sait soitettua ajan lääkäriin, synnytyksen jälkeinen masennus ja yksinäisyyden aiheuttama väsymys ovat erittäin yleisiä.
Voimia!

 

[Lilii lisänimetön]

Peesaan kataa nyt kun luin tuon toisen viestisi ap. Kerro hyvin lääkärille tilastasi, koetko pärjääväsi vauvan kanssa nyt tuossa tilassa? Ensikotiin pääsisit varmaan vauvan kanssa asumaan muutamaksi viikoksi.

 

[BääBääLampaita]

Raskauden jälkeinen psykoosi on aikas erilainen ja ilmenee heti synnytyksen yhteydessä. Masennusta tuo on. :hug: Voimia!
Osastohoito on varteenotettava ja sinne saa lapsen mukaan jossain tapauksissa, mutta se maksaa sitten n. 350 ? kuukaudessa.

 

[M Y R K K Y]

Raskauden jälkeinen psykoosi on aikas erilainen ja ilmenee heti synnytyksen yhteydessä. Masennusta tuo on. :hug: Voimia!
Osastohoito on varteenotettava ja sinne saa lapsen mukaan jossain tapauksissa, mutta se maksaa sitten n. 350 ? kuukaudessa.

Voi ilmetä vasta -kk synnytyksestäkin..
Ja sossu maksaa maksuja jos tarvii,ei rahaa voi ajatella jos on oikeesti avun tarpeessa.

 

[muppe-78]

Hyvä kun olet saanut ja hakenut apua. Lääkkeet auttaa nopeasti. Koita jaksaa lääkäriin asti. Mä en aikanani osannut hakea apua, ja olin usemman viikon aika pahassa tilassa. Mutta olen kuullut, että kun lääkistys alkaa, niin apu tulee nopeasti, osin jopa lumevaikutus, eli kun saa lääkkeet, niin se auttaa jo ajatuksen tasolla ja helpottaa siksi oikeastikin.

Mä oon tätä miettinyt monesti että tehäänkö lääkkeillä tahallaan ensin paha olo ja sit kun alkavat vaikuttaa niin olo paranee ennen lääkkeitä olevaan tilaan ja sit ihminen luulee olevansa taas kunnossa. Mulla on tämmönen tunne, kun jouduin syömään paniikkihäiriöön lääkkeitä joskus ja olo oli aivan järkyttävän huono.

 

[BääBääLampaita]

Ite sairastan psykoosisairautta ja se ilmenisi kyllä jo ap:n kirjoitustavasta jos psykoosi olisi päällä. Sossu ei aina maksa sairaalamaksuja (ei ainakaan mun, opiskelija), mutta varmaan yh tapauksessa maksaa.

 

[BääBääLampaita]

Hyvä kun olet saanut ja hakenut apua. Lääkkeet auttaa nopeasti. Koita jaksaa lääkäriin asti. Mä en aikanani osannut hakea apua, ja olin usemman viikon aika pahassa tilassa. Mutta olen kuullut, että kun lääkistys alkaa, niin apu tulee nopeasti, osin jopa lumevaikutus, eli kun saa lääkkeet, niin se auttaa jo ajatuksen tasolla ja helpottaa siksi oikeastikin.

Mä oon tätä miettinyt monesti että tehäänkö lääkkeillä tahallaan ensin paha olo ja sit kun alkavat vaikuttaa niin olo paranee ennen lääkkeitä olevaan tilaan ja sit ihminen luulee olevansa taas kunnossa. Mulla on tämmönen tunne, kun jouduin syömään paniikkihäiriöön lääkkeitä joskus ja olo oli aivan järkyttävän huono.

Ei, kyllä se on ihan joku aivokemiallinen juttu, miksi noin käy.

 

[BääBääLampaita]

Voimia Kovasti vielä ap:lle! :hug: :hug: Katso tosiaan myös ensikodin mahdollisuus.

 

[nakkikeitto]

Ap, jos haluat vertaistukea niin rekkaudu/kirjaudu ja laita mulle yv niin annan sulle salasanan masennusta sairastavien kerhoon :hug: :hug:

 

[M Y R K K Y]

Ite sairastan psykoosisairautta ja se ilmenisi kyllä jo ap:n kirjoitustavasta jos psykoosi olisi päällä. Sossu ei aina maksa sairaalamaksuja (ei ainakaan mun, opiskelija), mutta varmaan yh tapauksessa maksaa.

En todennutkaan että hänellä se olisi.En ole nettitohtori joka kirjoituksesta sen päättelisi...Tuskinpa kukaan moista tekee!!
Vaarana se on jos hoitamatta jättää vakavan masennuksen.Ja ehdotin vain että menisi osastolle,ei sinne tarvitse olla vain ja ainoastaan psykoosissa päästäkseen sisälle.

Pahasta masenuksesta ei ole pitkä matka psykoosiin.
Ja sitä tässä toivon ettei ap romahda lopullisesti.

 

[Lilii lisänimetön]

Hyvä kun olet saanut ja hakenut apua. Lääkkeet auttaa nopeasti. Koita jaksaa lääkäriin asti. Mä en aikanani osannut hakea apua, ja olin usemman viikon aika pahassa tilassa. Mutta olen kuullut, että kun lääkistys alkaa, niin apu tulee nopeasti, osin jopa lumevaikutus, eli kun saa lääkkeet, niin se auttaa jo ajatuksen tasolla ja helpottaa siksi oikeastikin.

Mä oon tätä miettinyt monesti että tehäänkö lääkkeillä tahallaan ensin paha olo ja sit kun alkavat vaikuttaa niin olo paranee ennen lääkkeitä olevaan tilaan ja sit ihminen luulee olevansa taas kunnossa. Mulla on tämmönen tunne, kun jouduin syömään paniikkihäiriöön lääkkeitä joskus ja olo oli aivan järkyttävän huono.

En usko, kyllä mun tuntemat ihmiset on muuttuneet aivan erilaisiksi sitten kun lääkitys alkaa oikeasti vaikuttaa. Eivät siis muutu takaisin siihen lääkitystä edeltävään tilaan, vaan "terveiksi", iloisiksi ja jaksaviksi.

 

[yh-mamma]

En mä mihinkään sairaalaan halua. Mutta, kun nyt luin netistä, ni mulla on kaikki oireet juuri tuohon synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Keskittymiskyvyn puute on paha. En pysty kattoo telkkaria, en lukemaan, en tekemään käsitöitä. Oon hirveän hermostunu koko ajan.

Tää pätkä sopii kans: "Olennaista on se, että yleensä äidit pystyvät huolehtimaan lapsen fyysisten tarpeiden hoitamisesta (masentuneiden äitien lapset eivät siis ole heitteille jätettyjä lapsia)."

Mun lapsi on hyvin hoidettu. Itestäni en kuitenkaan jaksa välittää. Mä oon kuin robotti. Vaikka oon onnellinen terveestä ihanasta lapsesta, mä ahdistun. En vaan jaksa. Joskus tulee tunteita, et mihin hittoon mä oon ryhtyny ja miksi viaton lapsi sai näin paskan äidin. Itsesyytökset on kovat.

 

[BääBääLampaita]

Ite sairastan psykoosisairautta ja se ilmenisi kyllä jo ap:n kirjoitustavasta jos psykoosi olisi päällä. Sossu ei aina maksa sairaalamaksuja (ei ainakaan mun, opiskelija), mutta varmaan yh tapauksessa maksaa.

En todennutkaan että hänellä se olisi.En ole nettitohtori joka kirjoituksesta sen päättelisi...Tuskinpa kukaan moista tekee!!
Vaarana se on jos hoitamatta jättää vakavan masennuksen.Ja ehdotin vain että menisi osastolle,ei sinne tarvitse olla vain ja ainoastaan psykoosissa päästäkseen sisälle.

Pahasta masenuksesta ei ole pitkä matka psykoosiin.
Ja sitä tässä toivon ettei ap romahda lopullisesti.

Ymmärrän, ei ollut tarkoitus suututtaa.

:hug:

 

[Lilii lisänimetön]

En mä mihinkään sairaalaan halua. Mutta, kun nyt luin netistä, ni mulla on kaikki oireet juuri tuohon synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Keskittymiskyvyn puute on paha. En pysty kattoo telkkaria, en lukemaan, en tekemään käsitöitä. Oon hirveän hermostunu koko ajan.

Tää pätkä sopii kans: "Olennaista on se, että yleensä äidit pystyvät huolehtimaan lapsen fyysisten tarpeiden hoitamisesta (masentuneiden äitien lapset eivät siis ole heitteille jätettyjä lapsia)."

Mun lapsi on hyvin hoidettu. Itestäni en kuitenkaan jaksa välittää. Mä oon kuin robotti. Vaikka oon onnellinen terveestä ihanasta lapsesta, mä ahdistun. En vaan jaksa. Joskus tulee tunteita, et mihin hittoon mä oon ryhtyny ja miksi viaton lapsi sai näin paskan äidin. Itsesyytökset on kovat.

:hug: Kuulostaa tosi tutulta. Odottele vaan sitä lääkäriä. Hienoa kun hait apua.

 

[Lunatic]

:hug:
Ota vaan lääkitys vastaan ja kaikki apu mitä mahdollista saada.
Ja tärkeintä ois että saisit levätä, että lasta hoitais joku muukin välillä.
Se on helvettiä toi vauva-aika jos sillon jätetään yksin.
Saman oon kokenut, onneksi oli mullakin äiti olemassa.

 

[psykologi]

En mä mihinkään sairaalaan halua. Mutta, kun nyt luin netistä, ni mulla on kaikki oireet juuri tuohon synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Keskittymiskyvyn puute on paha. En pysty kattoo telkkaria, en lukemaan, en tekemään käsitöitä. Oon hirveän hermostunu koko ajan.

Tää pätkä sopii kans: "Olennaista on se, että yleensä äidit pystyvät huolehtimaan lapsen fyysisten tarpeiden hoitamisesta (masentuneiden äitien lapset eivät siis ole heitteille jätettyjä lapsia)."

Mun lapsi on hyvin hoidettu. Itestäni en kuitenkaan jaksa välittää. Mä oon kuin robotti. Vaikka oon onnellinen terveestä ihanasta lapsesta, mä ahdistun. En vaan jaksa. Joskus tulee tunteita, et mihin hittoon mä oon ryhtyny ja miksi viaton lapsi sai näin paskan äidin. Itsesyytökset on kovat.

Hei! Oikein hyvä, että saat apua. Vaikka nyt on kamala olo, se saattaa lääkityksellä ja esimerkiksi tarpeeksi tiheillä keskustelu- / terapiakäynneillä helpottua yllättävän piankin, vaikka sitten lopullinen toipuminen veisikin pidemmän aikaa. Kyllä ammattihenkilöt sitten arvioivat, millaista hoitoa tarvitset, mutta ihan yleisellä tasolla sanoisin, että synnytyksenjälkeinen masennus ei välttämättä vaadi sairaalahoitoa. Apua kotiin kylläkin ja sekin voi olla läheisen tai sukulaisen antamaa. Lääkitys on hyvä asia ja helpottaa oloa pikkuhiljaa ( lääkkeestä riippuen n. 2-4vkoa about). Alussa ahdistus voi hetkellisesti lisääntyä, mutta lääkäri kertoo sinulle kyllä mahdollisista alkuoireista. Masennus ei tee sinusta mitenkään huonoa äitiä, jahka olosi helpottuu, pystyt jo paremmin nauttimaan asioista ja ehkä löydät jotain uutta arkeesi, kun voimat palautuvat.. Aikuiskontaktit ovat tosi tärkeitä, olen työssä huomannut. Kovasti voimia!

 

[muumuu]

Hei masennuksesta parantuu :hug: hyvä kun olet lääkäriin menossa ja se että sulla on äiti siellä tukena. Voimia

 

[Lunatic]

Ap, se helpottaa kun sydänsurut on surtu ja lapsi kasvaa.
Lääkitys tueksi ja hoitoapua. Sulla on erittäin normaali reaktio vaikeaan tilanteeseen.