Romanttisesta rakkaudesta

["vieras"]

Tuossa luin ketjua äsken missä joku aloitti ettei koskaan saa tuntea moista. Itse ihastuin jo kymmenen vuotta sitten erääseen mieheen joka oli naimisissa kuten itsekin. Tapailimme vuosien varrella aina joskus, viihdyimme tosi hyvin yhdessä. Ei kuitenkaan koskaan puhumista enempää.

Itse rakastuin häneen täysillä ja niin kai hänkin ihastui minuun. Jokin aika sitten hän erosi vaimostaan ja muutti kauas. Näen häntä enää vain ohimennen. Hän lakkasi pitämästä yhteyttä minuun.

Jokin aika sitten tapasimme niin että juttelimme kauan. En ikinä ole tiennyt että sellainen tunne on olemassa. Kun hän tuli viereeni, tiesin heti että hän on "minun ihmiseni". En ikimaailmassa olisi uskonut sellaista tunnetta olevan. Luulin että se on vain elokuvien satua...

Nyt kun tiedän että jotain voi niin paljon rakastaa, niin oma avioliitto ei ole mitään. Mutta on paljon asioita jonka vuoksi en voi miehestäni erota ja olen ajatellut että ehkä jonain päivänä kerron tunteeni tälle toiselle miehelle...

 

["kati"]

Itselleni on käynyt myös noin. Olen naimisissa "hyvän" miehen kanssa mutta en rakasta häntä. Rakastuin varattuun mieheen ja niin kai hänkin minuun ja kertoikin sen, tosin tekstiviestein. Kaikkea ei voi saada...

 

[(?)]

Mää taidan sitten olla melko onnekas kun oon naimisissa miehen kanssa jota rakasta, ja joka rakastaa minua<3 Hän ei ole mikään haavekuva, vaan elämäni suurin rakkaus.

 

[(?)]

Ja lisään vielä että tämä ei kuitenkaan ole enää sitä vastarakastuneen onnea..vaan ihan rakkautta. Kait sen tietää siitä kun se ei katoa, voimistuu vain..