?
:(
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja :(:Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:Alkuperäinen kirjoittaja :(:RottenCorpse, kerro minulle olisiko minun pitänyt odottaa sikiön kuolemista kohtuun, tai synnyttää lapseni täysimääräisenä? Lapsellani oli todella paha trisomia 13, jonka seurauksena lapseni oli hyvin paljon tämänlainen syntyessään, ja häneltä puuttui lisäksi elimiä, elintärkeitä elimiä. Olin kohtuullise nuori tapahtuma-aikaan, lapsi oli kuitenkin todella toivottu, ja yhä vielä mietin ja jopa toivon etten olisi edes tullut raskaaksi. En ollut yhtään varautunut, ja järkytys oli todella suuri, kun olin "synnyttänyt" lapseni. viikkoja oli tuolloin 21.
Kuvia katsomalla varmaan selviää tyhmemmällekin, ettei noi vaikeasti vammainen lapsi selviä elossa missään olosuhteissa. Etenkin kun elimiä ym puuttui.
Kuvia, joka saattaa järkyttää herkimpiä: http://www.diagnosticpathology.org/content/figures/1746-1596-2-48-1.jpg
RottenCorpse, etkö myöskään hyväksy keskeytystä, jos lapsella ei esim ole aivoja ollenkaan? Pitääkö vain odottaa hetkeä, jolloin lapsi kuolee kohtuun, ja saattaa aiheutua äidillekin vaaraa tilanteesta?
Yleensä kannata lapsen pitämistä, mutta sulle kyllä sanon:
Voimia sulle :hug:
Varmana teit oikean ratkaisun sanoi kuka tahansa mitä tahansa muuta.
Minä itse myös kannatan lapsen pitämistä, ja jos kyseessä olisi ollut esim. Downin syndrooma, josta olisi voinut vielä hyvin selviytya ja elää onnellista elämää.. Mutta silloin kuin sain kuulla Patausta, en edes tiennyt, että niin pahaa kehityshäiriötä voi edes olla, ilman että menee ajoissa kesken itsestään.. En kyllä mitenkään voi hyväksyä enää mustavalkoista maailmankatsomusta, varsinkaan, kun aletaan tuomitsemaan muita.
Jos minulla olisi valta päättää, niin kukaan ei saisi vammaisia lapsia eikä kellään olisi kromosomi-tai muitakaan häiriöitä... Mutta minä kun en päätä.. Olisiko minun pitänyt muka odottaa ja kestää sitä tuskaa, kun olisin synnyttänyt itsekseen kuolleen tai pian synnytyksen jälkeen kuolleen lapsen?
Missä menee inhimillisyyden raja? Minäkään en kaikkea kestä, ja minulle se oli todella kova paikka jotuua päättämään keskeytyksestä. Todella kova paikka, koska minulla oli periaatteita, ehdottomia periaatteita, jotka murentuivat täysin kun sain kuulla miten elinkelvoton lapseni oli.
Lukekaa koko keskustelu, ja katsokaa kuvalinkki, jos kanttikestää, jos siis ette lukea jaksa.
Kertokaa sitten minulle, olisko minun pitäny odottaa lapsen kuolemista kohtuun, ja aiheuttaa siten vaara myös itselleni?
Oletteko todella niin julmia?