Ruokakeskeinen isoäiti

[äi-ti]

Oltiin porukalla juhlissa tänään, tuo meidän toisella ikävuodella käyvä taapero myös. Juhlatarjottavat, niin suolaiset kuin makeatkin maistuivat kiitettävästi myös hänelle. Silti kotiin lähtiessä lapsen isoäiti ryhtyi voivottelemaan, että "voi surkeus, kun tuo lapsi varmaan nukahtaa kotimatkalla päiväunille autoon, eikä se sitten saa ruokaa ennen unia."

Johan tuolla oli suu napsanut ainakin viimeisen tunnin ja takuulla oli vatsa täynnä!

Muutaman kerran lapsi on joutunut mummolaan muutamaksi tunniksi hoitoon ja joka kerran on ollut ruokaa edessä, kun hänet on sieltä hakenut. Ja sitten tulee piiiitkä lista, mitä kaikkea on (kolmessa tunnissa) syöty. Tai ihmettelyt ja voivottelut, kun "ei ole ruoka maittanut" - syy selviää sitten jälkeenpäin kun vähän kyselee. Lapsi on syönyt ennen ruokaa "vain" banaanin ja keksiä ja pullan ja kiisseliä ja leipää ja kurkkua. Siis oikeasti noita kaikkia. Mutta isoäidin mielestä ne eivät ole ruokaa, "eivätkä sillä tavalla täytä vatsaa."

Onneksi noita reissuja tulee vähän, mutta mua pännii niissäkin se, ettei hän VOI olla syöttämättä lasta koko aikaa. Millä mun pitää uhata, että sana alkaa mennä isoäidille perille, asiasta on muutaman kerran keskusteltu tuloksetta. :|

 

[kiekuva kana]

Jostain syystä vanhempi väki tykkää kun lapset syö hyvin. Meidän kuopus on syöppö ja sitä sitten ihastellaan. Ja harmitellaan kun on allergioita eikä saakaan kaikkia kakkuja ja herkkuja syödä.

Mutta eihän noi banaani, leipä, kurkku tms ole sillä tavalla oikeaa ruokaa..siis ite aattelen että kunnon ruoka pitäis nälän pidempään pois

Ainiin, jos teillä ei noita kyläreissuja edes usein ole niin en nipottais. Mummoilla on aina vähän eri vapauksia

 

["vieras"]

Onko isoäidin omat lapset kovinkin lihavia? Muut lapsenlapset? Pelottava ajatus, oma anoppini voi olla taipuvainen samaan.. :/ Ruoka on rakkautta jne.

 

[Snoopy]

Haittaako tuo oikeasti jos kerran käytte harvakseltaan? Mummolassa mummon säännöt, anna isoäidin tuputtaa... Niinhän ne tuppaavat tekemään aikuisellekin väelle

 

[Pai80]

Mä varmaan ainakin saattaisin sanoa että ennen ruokaa ei anneta mitään tollasii kiisseleitä ja pullia, ne on jälkkäreitä.
En tiiä miten tosta sitten voi oikein keskustella jos ei toiselle mee perille.
Itteä kans vähä jänskättää tuleva, miten toinen mummi osaa olla syöttämättä pojalle kaikkee mahdollista... Nyt jo heittää (tietty tsoukilla) et pottua ja lihapullia vaan pojalle. Ja poika ei vielä 3 kk ikänenkään.
Vaikeita tilanteita... Prkl.

 

["vieras"]

Meillä on ihan samanlainen mummo lapsilla, oma äitini! Ihan kamala hössötys ruokatarjoilujen kanssa koko ajan ja vuoronperään syöttää lapsille makeaa ja suolaista. Viimeksikin olivat syöneet juuri uuniomenoita, keksejä ja pätkikset, niin mummo alkoi jo hätäilemään että pitäähän sitä nyt suolaistakin lasten saada. Että tehdäänkö voileivät...Ehdin siihen väliin sanomaan, että no ei kai niille nyt enää maistu kun juuri ovat vatsansa syöneet täyteen herkkuja, niin eikös mummo ryntää hakemaan lapsille kylmät nakit kouraan. No, mutta lapsilla on aina tosi kivaa mummolassa ja käymme siellä vain kerran viikossa. Aiemmin olin tiukempi, mutta nyttemmin olen huomannut, että eipä ne lapset siihen kuole ja kun kotona kuitenkin syövät terveellisesti. Se on vaan mummon tapa rakastaa ruoalla.

 

["Tuulikki"]

Oikein mummo tekee pitäähän pienen syödä tarpeeksi, ei nuo pikku palat mitään massua täytä, tottakai tarvitsee sen ruuan, älä sinä tyttö nyt valita vaan anna mummon hoitaa lasta ruualla!

 

[äitikä]

No en mä näe tossa mitään oikeaa ongelmaa. Kai teillä on sitten asiat niin hyvin, että pitää noin tyhmästä asiasta ongelmia repiä. Eikä "Muutaman kerran lapsi on joutunut mummolaan muutamaksi tunniksi hoitoon." kuulosta siltä, että mummo nyt niiiiin kovasti lapsen syömisiin pääsisi vaikuttamaan. Aika rumasti muutenkin kirjoitat...
En mäkään lapselta jättäisi ruokaa välistä vaikka miten olisi juhlissa napsinut suolaista ja makeaa. Olen huomannut, että kummasti niillä vaan nälkä on vaikka pullaa ja keksiä olisikin ollut tarjolla... Ja ihan miinuskäyrillä molemmat menevät painossaan.

 

[voi että]

höh. Musta ois ihanaa, jos olisi tuollainen mummola, että ruoka olisi tärkeintä. Kun se on mulle itselleni tärkeintä. Ja uuvuttaa äitiydessä juuri se, että en pysty täyttää oman äitini asettamaa mallia, enkä mummoni, että tekivät kaiken ruoan itse alusta alkaen, leipoivat ihania leipiä ja pullaa ja mitä vaan. kaiken itse alusta alkaen. Haluaisin siis syödä ihanaa itse tehtyä ruokaa ja asua puhtaassa kodissa mutta en jaksa mitenkään aina enkä onnistu. ja se tuottaa minulle uupumuksen tunteita, koska koen, että en ole tarpeeksi hyvä äiti.

Minä kävisin aika usein tuollaisessa mummoalsassa. olisi ihanaa jos lasten syöminen olisi tärkeää isovanhemmille.eikä annettaisi vain munkkia tai karkkia kun sillä saa helposti lapsen hiljaiseksi ja lapsen tykkäämään, mutta ei se ola lapsen paras. karkkia voisi tulla ruoan jälkeen. kunnollisen itse tehdyn ruoan, jälkiruokien ym. jälkeen

 

["hehe"]

Mä varmaan ainakin saattaisin sanoa että ennen ruokaa ei anneta mitään tollasii kiisseleitä ja pullia, ne on jälkkäreitä.

Niin siis huomasit kai, että ap tuossa oli sitä mieltä, että ruuan korvaaminen pullalla ja kiisselillä on ok ja ihan oikeasta ruuasta mainitseminen (huom, vain mainitseminen) on ruokakeskeistä...

 

[semmosta se...]

Minä olen kuulemma hirveän ankara ja ehdoton äiti, kun meidän lapselle ei mummolassa anneta ainakaan minun läsnäollessani pullaa ja kaakaota välipalaksi, vaan jotain terveellisempää. Itse olen nimittäin lapsena ollut reilusti ylipainoinen, kun meillä sai syödä mitä vaan kaapista löytyi ja mitään ruoka-aikoja ei ollut.
Isovanhemmat myös vähättelevät lapsen laktoosi-intoleranssia, ja poika on aina ihan maha kuralla jos on mummolassa yökylässä, jäätelöä, kaakaota ja maitopohjaisia ruokia syötetään surutta vaikka varustaisi eväät mukaan.

 

[äi-ti]

Ap tässä siis

Se tyrkyttäminen mua eniten rassaa, siis että ob hirveä hätä työntää ruokaa heti suuhun, kun se tyhjenee. Ja sitten kävellään muusilautasen kanssa lapsen perässä ja ihan oikeasti tyrkytetään sitä ruokaa, vaikka lapsi yrittää siitä kieltäytyä, juuri siksi, kun se vatsa naukuu jo niistä kaikista naposteltavista, jotka edelsivät ruokaa. Totta kai oikeaa ruokaa pitää lapselle antaa, mutta ei kai kukaan pysty syömään määräänsä enempää? Herkut sitten jälkikäteen vasta.

Ja lapsi siis käy kohtuullisen usein mummolassa, mutta me vanhemmat olemme mukana ja saamme jarrutella syöttämistä. Mutta ihan hoitoon lapsi jää harvakseltaan, sentään!

Se tämänpäiväinen heitto autoon nukkumisesta antoi ymmärtää, että lapsi on joki väkisin pidettävä hereillä automatkan, jotta ehtii sen ruoan saada ennen kuin nukahtaa, tai kotipihassa pitäisi herättää makeasti nukkuva lapsi aterialle ja nukuttaa sitten taas uudestaan.

Isoäidin puolen väki painaa järjestään yli 100kg, enkä tahtosi, että taapero oppii sieltä ruokailumallit.

 

[maranooka]

Keskustelu ja teidän perheen ruokatottumusten perustelu on ehkä se toimivin keino.. Meillä vähän samankaltaista ongelmaa oman äitini kanssa. Hänellä on myös eräänlainen pakkomielle saada lapset syömään edes jotain ja aika usein tämä joku on nakkeja, makkaraa, keksejä...

Tämä sama kuvio ilmeni aikaisemmin myös siskoni lapsien kohdalla, jotka viettivät mummolassa lähes koko lapsuutensa. Molemmilla oli paino-ongelmia.. Meidän muksut eivät ihan näin paljon vietä aikaansa mummon hoidossa ja monta kertaa olen kyllä sanonut, että en halua lasten syövän "viikon nakkikiintiötään" täyteen mummolareissuilla. Jonkin aikaa tepsii, mutta aika usein saan kyllä palata aiheeseen...

 

[äi-ti]

Toisaalta tajuan, että on varmasti kiva paistaa lapselle lettuja ja vohveleita, keitellä niitä nakkeja ja tarjota pullaa ja karkkia jaja, onhan se tottakai samalla yhdessäoloakin, mutta minusta se yksi "juttu" per reissu riittää ihan hyvin.

Siis en revi verkkareitani, jos lapsi saa pari köyhää ritaria, mutta kun sen perään täytyy syöttää kuusi muuta sorttia jotakin muuta kivaa/hyvää ja joakiseen kyyneleeseen tarjotaan keksi, siitä en pidä. Ei isoäidin mikään ruokanatsi tarvitse olla, minä riitän siihen virkaan mutta jos ihan pientä rajaa?

 

["mä"]

No oletpa aika nipottaja,huh.

 

["vieras"]

Isoäidin puolen väki painaa järjestään yli 100kg, enkä tahtosi, että taapero oppii sieltä ruokailumallit.

Tätä meilläkin, ainoastaan mieheni on normaalipainoinen ja hänelläkin se on tuskan takana, kun lapsena opittu ruokamalli on mitä on. Lapsemme on anopin ensimmäinen lapsenlapsi, ja pelkään hieman että räjähtää käsiin tuo homma kun lapsi syntyy - nytkin lellii poikaansa käydessämme rasvassa uitetuilla ruoilla ja leivoksilla. *Hrrr..* Omat suunnitelmat olisivat siellä toisessa päässä, ei mehuja / karkkeja ennen 3v ja silloinkin erittäin harvoin jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22247281]Onko isoäidin omat lapset kovinkin lihavia? Muut lapsenlapset? Pelottava ajatus, oma anoppini voi olla taipuvainen samaan.. :/ Ruoka on rakkautta jne.[/QUOTE]

En ole ap, mutta mun anopin lapset on muut reilusti ylipainoisia paitsi mun mies. Anopilla (ja yhdellä siskolla, jolla on kans lapsia) on siis samantapaisia taipumuksia, mutta valitetettavasti herkkujen suhteen. "lapsuus menee pialle" jos ei saa herkkuja heti kun alottaa kiinteät... Onneksi nähdään aika harvon ;-)

 

[peruslogiikkaa]

Ap tässä siis

Se tyrkyttäminen mua eniten rassaa, siis että ob hirveä hätä työntää ruokaa heti suuhun, kun se tyhjenee. Ja sitten kävellään muusilautasen kanssa lapsen perässä ja ihan oikeasti tyrkytetään sitä ruokaa, vaikka lapsi yrittää siitä kieltäytyä, juuri siksi, kun se vatsa naukuu jo niistä kaikista naposteltavista, jotka edelsivät ruokaa. Totta kai oikeaa ruokaa pitää lapselle antaa, mutta ei kai kukaan pysty syömään määräänsä enempää? Herkut sitten jälkikäteen vasta.

Tämähän se on se klassinen syy useimpien lasten "syömättömyyteen". Siis jatkuva napostelu. Ei kai kellään ole ruoka-aikana nälkä, jos kaikki ruokavälit syö jotain.

 

["kuula"]

Mun vauva ei ole vielä syntynytkään, mutta hänellä tulee olemaan kaksi tuollaista isoäitiä... Kauhistus...