Rupean sit täyttämään asuntohakemusta,nyt se yhteiselämä sit oikeesti loppuukin.

[Vieras]

Mies saanu monta tilaisuutta.Tilanne se et on äärettömän välinpitämätön meijän suhteen ja perheen suhteen.Viikot reissushommissa,ei soita ei txtaa kuulumisia ja viikonloput jätkien kanssa veneilemässä ja ei usein ilmota itestään mitn.Tulee humalassa kotiin.
Olen puhunu ei halua missään nimessä erota,asiat kuulemma muuttuu paremmaksi.Ai miten kun hän ei enää edes yritä panostaa meihin?!

Olen kahestaan lapsen kanssa kotona kun mies huitelee kavereiden kanssa.Kotona ei huomioi lasta eikä mua mitenkään.Käy vaan nukkumassa.Seksiä on mutta muuta läheisyyttä ei.Ja tätä olen kattonut nyt aika pitkään,haluan lähtä kun hän ei yritä enää. Haaveilee uudesta talosta,mutta miksi jättää asiat retuperälle????ihan kun mua ei ois,elää jossain sitten kun maailmassa! Muilla tälläistä?

No jokatapauksessa olen katsonut asuntoja vähän isommalta paikkakunnalta ja mietin et nyt lähetän hakemuksen.Onko tämä nyt tässä?

 

[jep]

kyllä se siinä on se teidän suhde. lapsi kärsii tosta!

 

[ap]

kyllä se siinä on se teidän suhde. lapsi kärsii tosta!

on jotenkin niiin pettynyt ja kusetettu olo,miksi yksin jaksan tsempata,enkä vaadi kun että yrittäis pikkasen tulla perheen-arjessa vastaan.Ollaan hei poitsun kanssa myös olemassa!!!!huhuuu!!! en tajua miksi puhuu yhteisestä tulevaisuudesta mutta ei ole tässä ja nyt.Miten voi olla viikon töissä ilman et haluaa tietää mitä kotiin kuuluu??? onko kaikki nyt sit tehty,tuntuu etten ite pysty enempään,pitäskö itekkin vaan sit olla huomioimatta häntä?

 

[Kylmä ämmä]

Minun "entinen elämä" liippaa aika läheltä tuollaista mitä kirjoitit.Ja voin kokemuksen äänellä sanoa että on parempi olla kokonaan yksin kuin olla parisuhteessa ja silti yksin.
Mieti kuitenkin ja juttele miehes kanssa,tsemppiä olipahan ratkaisusi mikä hyvänsä. :hug:

 

[ap]

Minun "entinen elämä" liippaa aika läheltä tuollaista mitä kirjoitit.Ja voin kokemuksen äänellä sanoa että on parempi olla kokonaan yksin kuin olla parisuhteessa ja silti yksin.
Mieti kuitenkin ja juttele miehes kanssa,tsemppiä olipahan ratkaisusi mikä hyvänsä. :hug:

kiitos kylmä ämmä Oliko raskasta lähteä,miten arki alkoi rullaamaan?

 

[ap]

Minun "entinen elämä" liippaa aika läheltä tuollaista mitä kirjoitit.Ja voin kokemuksen äänellä sanoa että on parempi olla kokonaan yksin kuin olla parisuhteessa ja silti yksin.
Mieti kuitenkin ja juttele miehes kanssa,tsemppiä olipahan ratkaisusi mikä hyvänsä. :hug:

kiitos kylmä ämmä Oliko raskasta lähteä,miten arki alkoi rullaamaan?

 

[x]

Kurja on tilanne. Miehen kanssa kannattaa tietenkin asiasta vielä puhua. Ehkä hänellä on tuohon pakoiluun 'syy', jota et osaa kuvitellakaan. En tarkoita, että sinussa olisi vika, mutt mies ei ehkä vain ymmärrä, että yhteiselämä on osallistumista ja läsnäoloa. Toisaalta melkein suosittelisin, ett laita mies telakalle. Muista, että meillä kaikilla on vain yksi elämä ja sitä on turha tuhlata jos tuntuu aivan toivottomalta . Tsemppiä!!

 

[Kylmä ämmä]

Minun "entinen elämä" liippaa aika läheltä tuollaista mitä kirjoitit.Ja voin kokemuksen äänellä sanoa että on parempi olla kokonaan yksin kuin olla parisuhteessa ja silti yksin.
Mieti kuitenkin ja juttele miehes kanssa,tsemppiä olipahan ratkaisusi mikä hyvänsä. :hug:

kiitos kylmä ämmä Oliko raskasta lähteä,miten arki alkoi rullaamaan?

Itse lähtö ei ollut vaikeata,vihellellen kantelin pahvilaatikot uuteen asuntoon.

=) Tosin illat lapsen mentyä nukkumaan oli kaikkein vaikeimpia,silloin se jotenkin jysähti takaraivoon et nyt sitä sit ollaan yksin.Parin viikon ajan illat poltin tupakkaa ketjussa ja sit vaan yhtäkkiä helpotti.Yhtäkään kyyneltä en entisen ukon takia itkeny.Se jo kertoo aika paljon.
Arki lähti rullaamaan tosi hyvin,ei ollut ketä odotella yöllä humalassa kotiin yms,minun ja lapsen arki rauhoittui ja selkeytyi.Elämäni paras ratkaisu.

 

[ap]

Minun "entinen elämä" liippaa aika läheltä tuollaista mitä kirjoitit.Ja voin kokemuksen äänellä sanoa että on parempi olla kokonaan yksin kuin olla parisuhteessa ja silti yksin.
Mieti kuitenkin ja juttele miehes kanssa,tsemppiä olipahan ratkaisusi mikä hyvänsä. :hug:

kiitos kylmä ämmä Oliko raskasta lähteä,miten arki alkoi rullaamaan?

Itse lähtö ei ollut vaikeata,vihellellen kantelin pahvilaatikot uuteen asuntoon.

=) Tosin illat lapsen mentyä nukkumaan oli kaikkein vaikeimpia,silloin se jotenkin jysähti takaraivoon et nyt sitä sit ollaan yksin.Parin viikon ajan illat poltin tupakkaa ketjussa ja sit vaan yhtäkkiä helpotti.Yhtäkään kyyneltä en entisen ukon takia itkeny.Se jo kertoo aika paljon.
Arki lähti rullaamaan tosi hyvin,ei ollut ketä odotella yöllä humalassa kotiin yms,minun ja lapsen arki rauhoittui ja selkeytyi.Elämäni paras ratkaisu.

jos olen rehellinen olen kattonut tällästä neljä vuotta,talvet on aina parempia,silloin se on kotosalla ja tuntuu hyvältä,ainakin useimmiten.Olen lapsen kanssa ollut kotona,mies työelämässä.Lapsi on pieni vielä.
Olen aika sitkeä sissi siis tarkoitan että en itse haluaisi hevillä ruveta perhettä rikkomaan,olen ladannut kaikki toivoni et mies muuttuu,mut näyttää aika heikolta.Olen tutkinut omia virheitäni ja korjannutkin niitä.Olen suvainnut mieheltä yhtä jos toista,mutta nyt olen niin väsynyt ja olo on turvaton...haluisin jotain rytmiä tähän elämään...
ettei jatkuvasti tarvitse elää epävarmuudessa.
On varmasti mullekkin oikea ratkaisu lähteä,tuntuu vaan jotenkin epäonnistuneelta.

Pelkään ikävää häntä kohtaan ja jos jään vuosisotalla kaipaamaan häntä ja elän elämäni sit kahestaan poijan kanssa.No ihana poika todellakin,mutta haluisin joskus sen oikean perheen.

 

[jep]

Minun "entinen elämä" liippaa aika läheltä tuollaista mitä kirjoitit.Ja voin kokemuksen äänellä sanoa että on parempi olla kokonaan yksin kuin olla parisuhteessa ja silti yksin.
Mieti kuitenkin ja juttele miehes kanssa,tsemppiä olipahan ratkaisusi mikä hyvänsä. :hug:

kiitos kylmä ämmä Oliko raskasta lähteä,miten arki alkoi rullaamaan?

Itse lähtö ei ollut vaikeata,vihellellen kantelin pahvilaatikot uuteen asuntoon.

=) Tosin illat lapsen mentyä nukkumaan oli kaikkein vaikeimpia,silloin se jotenkin jysähti takaraivoon et nyt sitä sit ollaan yksin.Parin viikon ajan illat poltin tupakkaa ketjussa ja sit vaan yhtäkkiä helpotti.Yhtäkään kyyneltä en entisen ukon takia itkeny.Se jo kertoo aika paljon.
Arki lähti rullaamaan tosi hyvin,ei ollut ketä odotella yöllä humalassa kotiin yms,minun ja lapsen arki rauhoittui ja selkeytyi.Elämäni paras ratkaisu.

jos olen rehellinen olen kattonut tällästä neljä vuotta,talvet on aina parempia,silloin se on kotosalla ja tuntuu hyvältä,ainakin useimmiten.Olen lapsen kanssa ollut kotona,mies työelämässä.Lapsi on pieni vielä.
Olen aika sitkeä sissi siis tarkoitan että en itse haluaisi hevillä ruveta perhettä rikkomaan,olen ladannut kaikki toivoni et mies muuttuu,mut näyttää aika heikolta.Olen tutkinut omia virheitäni ja korjannutkin niitä.Olen suvainnut mieheltä yhtä jos toista,mutta nyt olen niin väsynyt ja olo on turvaton...haluisin jotain rytmiä tähän elämään...
ettei jatkuvasti tarvitse elää epävarmuudessa.
On varmasti mullekkin oikea ratkaisu lähteä,tuntuu vaan jotenkin epäonnistuneelta.

Pelkään ikävää häntä kohtaan ja jos jään vuosisotalla kaipaamaan häntä ja elän elämäni sit kahestaan poijan kanssa.No ihana poika todellakin,mutta haluisin joskus sen oikean perheen.

no eron jälkeen sulla on mahollisuus saada oikea perhe

huomatan myös että kannattaa perehtyä myös itseesi, miksi sinä suvaitset tuollaista käytöstä itseäsi kohtaan, oletko läheisriippuvainen, mistä se juontaa juurensa. muuten saattaa seuraavakin ukko olla samanlainen hunsvotti.

 

[ap]

jepille:

Olen itse ehjästä perheestä ja perhearvot on ollu mulle todella tärkeitä aina.On ollu vaikea ymmärtää miksi omalle kohdalle kävi näin että mies vaikutti aluksi siltä että omasi samat arvot kuin minä ja nyt onkin pistänyt viime vuosina ranttaliksi.En ole siis mikään tiukkis vaan olen meijän sisarus katraasta se joka oikeesti aina haaveili kodista maalla ja paljon lapsia.Nyt mulla se on viitä vaille.Koti maalla,lapsi ja mies joka renttuilee...viiminen meni monkään.

Totta että ei elämää voi noin suunnitella,mutta tämä on ollu mulle itselle niin pirun kova pala.Mä olen aika rauhallinen ja aurinkoinen ihminen,ehkä liiankin kiltti,juurikin mies oppinut siihen että kyllä annan anteeksi.Näen sen hyvän mitä meillä voisi olla ja on ollutkin,mies vaan ei ehkä arvosta sit sellasta elämää mitä minä.Hän haluaa elää hetkessä ja olla aina bilettämässä. Ok,hän olikin ehkä väärä ihminen minulle.Rakastan häntä,mutta tämä kipu on jo sietämätöntä,valvon yöt ja murehdin ....

Seuraava mies ei ole hunsvotti,en anna olla,enkä anna kenekään enää polkea minua näin.Enkä haluakkaan ketään pitkään aikaan.Haluan nyt vain jotain varmistuksia sille että lähtö on oikea...tiedän että ei elämästä tule kuin surua näin.

 

[ap]

nostan tätä vielä,nyt tuntuu et tarviisin jonkun asiallisia neuvoja....haluan tehdä päätöksen ,tänään vellonut tässä lähdöntunteessa.Mies jossain ja ei vastaa puhelimeen...

 

[nii]

mä oon sitä mieltä mitä muutkin, lähdet kytkee. ja luultavasti miehellä jotain säätöä jonkun kanssa, koska puh ei vastaile tutki puhelin ku millo sammuu johonki..

 

[sf]

Hyvä päätös!! Itsellä sama edessä, voi kun uskaltaisinkin lopettaa tän helvetin! Ei tuo mies ole enää se keneen rakastuin Tsemppiä sulle, varmasti ottaa aluks koville mut helpompaa se on kuin huono suhde!

 

[Nin]

Tuossa tilanteessa pakkaisin tavarani ja lähtisin. Ehkä mies sit tajuaa mitä menetti ja muuttuu mut jos ei, niin sit ainakin olisit kärsinyt samasta lopun ikäs. Jos tuota on vielä jatkunut noin pitkään niin tuskin on muuttumassa ihan pian.