Ryven taas itsesäälissä näin joulun aikaan.

["vieras"]

Siskoni kuoli ennen joulua ja tuntuu vaan niin pahalta elää ilman häntä. Haluaisin edelleen viettää joulua hänen kanssaan ja tietenkin muutenkin.

En ymmärrä syytä miksi hänen piti kuolla, vielä niin nuorena, reilu parikymppisenä. Kyseessä oli onnettomuus ja olen sen mielestäni ihan hyväksynyt. Mutta ihan hirveä ikävä tulee, hän oli minulle rakkain ja kaikista tärkein.

Jotenkin tämä nousee pintaan kun olen niin yksinäinen vielä. Enkä tunne siskon läsnäoloa ja olen vain yhden unen hänestä nähnyt, jossa halasimme.

Puhun siskolle, jos hän vaikka kuulisi. Mutta en tiedä kun en tunne mitään. Näemmekö enää koskaan?

 

["vieras"]

On täysin normaalia tuntea surua ja ikävöidä siskoa. Koita kuitenkin olla rypemättä itsesäälissä ja keskittyä myös niihin elämän hyviin puoliin.

 

["tytsyjen äiti"]

Varmaan on raskasta. Mulla itselläni on kaksi todella läheistä siskoa, enkä voi edes kuvitella miltä tuntuisi elää ilman heitä. Tsemppiä, ja toivottavasti löydät valoisia asioita elämääsi vaikka suret siskon menetystä.