V
vierailija
Vieras
Sovittiin miehen kanssa yhdessä ketä kutsutaan meille joulun viettoon. Esitin kutsut, kaikille kävi.
Sitten äitini kysyi yllättäen, jutellessamme, että voiko hänen miehen vanha isä tulla heidän mukanaan meille joulun viettoon ettei tarvitse yksin olla.
Olemme sopineet mieheni kanssa että kysymme aina ensin toiselta, ennen kun lupaamme asioita.
Minulle tuli vain juuri tuossa, jouluun liittyvässä tilanteessa, tunne, että osoitan tylyyttä jos sanon että ilmoitellaan tuonnempana, käykö asia.
Yritin nopeasti miettiä, miten toivoisin mieheni toimivan, jos olisi minun osassa ja tulin siihen lopputulokseen että hän saisi vastata kyllä, yllättävään kysymykseen, kysymättä minulta. Koska ei se meidän joulua pilaisi jos yksi yksinäinen vanhus liittyy porukkaan. Mutta vanhukselle joulu voisi olla hyvinkin miellyttävä kokemus.
Joten vastasin vastasin äidilleni kyllä, luottaen siihen että mieheni tukee ajatusmaailmaani ja ymmärtää yllättävän kysymyksen.
Lopputulos, ei ymmärtänyt, suuttui, vaikka kerroin miten yritin toimia tilanteessa parhaani mukaan, ja että kysymys tuli yllättäen.
Pyysin vielä mieheltä anteeksi, kun loukkasin häntä ja sanoin että jos vielä jatkossa joudun tuollaiseen tilanteeseen niin vastaan tylynä pitämisen uhalla että kysyn ensin toiselta, voiko meille kenenkään mukana tulla yksinäinen vanhus.
Mies myös sanoi että hän ei sitten kutsukaan omaa äitiään ja hänen puolisoaan meille joulun viettoon kun tulee niin paljon porukkaa minun puolelta. Sanoin miehelle että tuntuu surulliselle kun ei sanonut missään vaiheessa ennen kutsujen sanomista että jos kaikille minun puolelta käy, hän kieltääkin omaa äitiään tulemasta. Ja hän suurella todennäköisyydellä haluaa tulla meille niin kuin aikaisempinakin vuosina, siksi miehen päätös tuntuu aika julmalle äitinsä ja lastenkin vuoksi, ketkä odottavat mummia joulun viettoon.
Mies uhkasi myös ettei tule itsekään paikalle kun päätän yksin ketä meille kutsutaan. Vaikka päätimme ihan kaksin, vain yksi vanhus tuli odottamatta lisää.
Harmitti niin paljon lasten puolesta kun tuollaisia joutuivat isältään kuulemaan jouluun liittyen.
Olen hämmentynyt ja surullinen miehen reaktiosta.
Pitäisikö minun nyt kuitenkin sanoa äidilleni että asia ei käykään? Reagoiko mieheni yli? Toiminko aivan väärin? Miten on oikein toimia....
Sitten äitini kysyi yllättäen, jutellessamme, että voiko hänen miehen vanha isä tulla heidän mukanaan meille joulun viettoon ettei tarvitse yksin olla.
Olemme sopineet mieheni kanssa että kysymme aina ensin toiselta, ennen kun lupaamme asioita.
Minulle tuli vain juuri tuossa, jouluun liittyvässä tilanteessa, tunne, että osoitan tylyyttä jos sanon että ilmoitellaan tuonnempana, käykö asia.
Yritin nopeasti miettiä, miten toivoisin mieheni toimivan, jos olisi minun osassa ja tulin siihen lopputulokseen että hän saisi vastata kyllä, yllättävään kysymykseen, kysymättä minulta. Koska ei se meidän joulua pilaisi jos yksi yksinäinen vanhus liittyy porukkaan. Mutta vanhukselle joulu voisi olla hyvinkin miellyttävä kokemus.
Joten vastasin vastasin äidilleni kyllä, luottaen siihen että mieheni tukee ajatusmaailmaani ja ymmärtää yllättävän kysymyksen.
Lopputulos, ei ymmärtänyt, suuttui, vaikka kerroin miten yritin toimia tilanteessa parhaani mukaan, ja että kysymys tuli yllättäen.
Pyysin vielä mieheltä anteeksi, kun loukkasin häntä ja sanoin että jos vielä jatkossa joudun tuollaiseen tilanteeseen niin vastaan tylynä pitämisen uhalla että kysyn ensin toiselta, voiko meille kenenkään mukana tulla yksinäinen vanhus.
Mies myös sanoi että hän ei sitten kutsukaan omaa äitiään ja hänen puolisoaan meille joulun viettoon kun tulee niin paljon porukkaa minun puolelta. Sanoin miehelle että tuntuu surulliselle kun ei sanonut missään vaiheessa ennen kutsujen sanomista että jos kaikille minun puolelta käy, hän kieltääkin omaa äitiään tulemasta. Ja hän suurella todennäköisyydellä haluaa tulla meille niin kuin aikaisempinakin vuosina, siksi miehen päätös tuntuu aika julmalle äitinsä ja lastenkin vuoksi, ketkä odottavat mummia joulun viettoon.
Mies uhkasi myös ettei tule itsekään paikalle kun päätän yksin ketä meille kutsutaan. Vaikka päätimme ihan kaksin, vain yksi vanhus tuli odottamatta lisää.
Harmitti niin paljon lasten puolesta kun tuollaisia joutuivat isältään kuulemaan jouluun liittyen.
Olen hämmentynyt ja surullinen miehen reaktiosta.
Pitäisikö minun nyt kuitenkin sanoa äidilleni että asia ei käykään? Reagoiko mieheni yli? Toiminko aivan väärin? Miten on oikein toimia....
