http://www.babyidea.fi/reppuvsliina.html
Lisää linkin takaa, tässä olennainen:
Miksi joitakin rinta/kantoreppuja ei voitu suositella? Syy tähän on että vauvan jalat eivät näissä repuissa ole sammakkoasennossa, vaan ne roikkuvat suoraan alaspäin. Jalkojen välissä on liian kapea kangaskaistale. Joissakin repuissa reiät vauvojen jalkoja varten olivat lisäksi vääränlaisia. Roikkuvat jalat -asento voi aiheuttaa vaurioita vauvan tukiluustoon (muodonmuutoksia selkään, lonkkiin, jalkoihin...) ja ryhtivirheitä.
Ongelmallista on myös se mikäli vauva on äidin tai isän kehoon nähden liian alhaalla, jos hihnat siis ovat liian pitkiä kantajaan nähden, sillä näin kantajan reidet voivat työntää vauvan jalkoja taaksepäin. Liike vaikuttaa kantamista tieteellisesti tutkineen Kirkilioniksen (2003) mukaan haitallisesti lonkkanivelten rakenteisiin ja saattaa jopa edistää taipumusta lonkkadysplasiaan.
Vauvaa kannetaan rinta/kantorepuissa pystyasennossa. Tämä ei useimmiten sovi aivan vastasyntyneelle (poikkeuksena Manduca, jossa on erityinen vauvatuki), jolloin kantoaikaa tulee rajata. Useimmissa kantoliinoissa vauvaa voidaan kantaa kehtoasennoissa hänen ensimmäisestä elinpäivästä alkaen ilman aikarajoitusta
Rintareput ovat suosittuja osaltaan siksi että niissä suositellaan vauvan kantamista kasvot eteenpäin -asennossa 3 kk iästä alkaen. Vauvan kantaminen rintarepussa kasvot eteenpäin -asennossa jalat roikkuen ei kuitenkaan ole lainkaan sen turvallisempaa hänen kehityksensä kannalta kuin vastaavanlaisessa asennossa kantaminen kantoliinassa.
Fyysisesti turvalliset kasvot eteenpäin -asennot ovat rengasliinojen kengurupussi-asento ja solmittavien liinojen Buddha-asento.
Vauva on valmis sellaiseen asentoon, jossa selkäranka on suorana, vasta silloin kun hän osaa jo itse seistä hyvin. Kantoliinat ja eräät kantoreput soveltuvat myös erilaisiin lonkkasidontoihin ja selässä kantamiseen, jolloin vauva voi helposti seurata ympärillään tapahtuvaa toimintaa.
Kotona ja tuttujen ihmisten parissa vauvaa voidaan kantaa liinassa fyysisesti turvallisessa kasvot eteenpäin -asennoissa, mutta uudessa ympäristössä vauvan on parempi olla selkäsidonnassa tai kantajan rintaa vasten, jolloin hän kokee olonsa turvalliseksi ja hänen on mahdollista tarkkailla kantajan ilmeitä ja reagointia erilaisissa tilanteissa.
Markkinoilla on vuonna 2009 useita monikäyttöisiä kantoreppuja (mm. Glückskäfer, ERGO, Manduca, Beco), joissa lapsi on anatomisesti hyvässä asennossa. Näitä reppuja voi käyttää myös selässä ja niiden käyttöaika on muita reppuja pitempi.
Kirkilionis (2003) korostaa että kantovälineen tulee mukautua lapsen muuttuviin fyysisiin ominaisuuksiin niin kauan kuin sitä käytetään. On olennaista että lapsi voi pitää jalkojaan sammakkoasennossa, mieluiten niin että peppu on polvitaipeita alempana. Lisäksi repun tai liinan täytyy olla tiiviisti lapsen ympärillä, niin tiiviisti ettei hän lysähdä kasaan, vaan nojautuu kantajaa vasten, ja ensimmäisenä kuukausina myös lapsen pää tarvitsee hyvän tuen. "Reisien voimakkaan kyykkyasennon tulisi olla kaikkein tärkein ja aina tarkistettava peruste kantovälinettä valittaessa. (---) ...joissakin kantorepuissa on todellakin kaikki mahdolliset viat", Kirkilionis tiivistää.
