saako puoliso lukea sähköpostin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sähköposti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sähköposti

Vieras
Mitä mieltä olette, saako puoliso lukea toisen sähköpostit? Itse olen ehdottomasti sitä mieltä että ne ovat yksityisiä, eikä mieheni saisi lukea minun postejani enkä mä hänen. Hänen mielestään taas meillä ei pitäisi olla mitään salaisuuksia ja minun pitäisi esim. jättää sähköpostini auki kotikoneelle. Loggaan itseni aina ulos sähköpostistani, ja hän pitää tätä loukkauksena että en luota häneen.
Hän on ainakin kerran lukenut sähköpostejani kun unohdin postilaatikon auki kotikoneelle. Sen takia en halua sitä jättää auki. En mä kenenkään kaverinkaan luona jätä sähköposteja auki. Ehkä se on vainoharhaisuutta mutta mä en halua jättää niitä kenenkään muun luettavaksi.
Eihän siellä mitään salaisuuksia oikeasti ole, mutta ne on kuitenkin minun ja viestin toisen osapuolen henkilökohtaisia keskusteluja, eikä kuulu miehelleni.
Mieheni siis on eri mieltä.
Mitä mieltä te olette? Kaipaisin kovasti neuvoja...
 
Jos sähköposteissa ei ole mitään salaisuuksia, niin onko sillä väliä jos ne joku lukeekin? Minä voisin laittaa vaikka tänne elleihin sähköpostini käyttäjätunnuksen ja salasanan. Ei minua haittaisi jos joku lukisi postini. Ei minulla ainakaan ole mitään salattavaa. Miksi en niin tee, johtuu siitä, että kaikki eivät ole yhtä rehellisiä ja voisivat lähettää nimissäni sellaista postia jota en halua lähetettävän.
 
Mikäs tuo Jaakon kommentti oli? Ai että ei voi luottaa jos ei anna lukea sähköpostejaan?
Niissä voi olla jonkun muunkin ihmisen henkilökohtaisia asioita kuin vain puolisosi!
Esim. naiset saattavat hyvinkin henkilökohtaisia asioita kertoa toisilleen sähköpostissa, onko sitten kiva jos bestiksen mies lukeekin ne postit?
 
niin... varmasti sinulla onkin puhtaat jauhot pussissasi, mutta entä jos joku ystäväsi on kirjoittanut sinulle sähköpostissa omista henkilökohtaisista asioistaan, joita ei halua kaiken kansan tietoon?
Vai saatko vain hyvin virallisia sähköposteja kenties? Minulla ainakin on kaikenlaisia pitkiäkin meilejä sähköpostissa, jossa kavereiden kanssa puidaan esim. jollekin sattunutta ikävää juttua. Samanlaisia asioita mitä puhutaan puhelimessakin tai jos nähdään ja jutellaan esim. kahvilla käydessä?
Eikö sähköpostissa saisi käydä läpi kuin virallisia asioita?

Alkuperäinen kirjoittaja Puhtaat jauhot:
Jos sähköposteissa ei ole mitään salaisuuksia, niin onko sillä väliä jos ne joku lukeekin? Minä voisin laittaa vaikka tänne elleihin sähköpostini käyttäjätunnuksen ja salasanan. Ei minua haittaisi jos joku lukisi postini. Ei minulla ainakaan ole mitään salattavaa. Miksi en niin tee, johtuu siitä, että kaikki eivät ole yhtä rehellisiä ja voisivat lähettää nimissäni sellaista postia jota en halua lähetettävän.

 
Kirjesalaisuus on useimmissa Euroopan maissa voimassa oleva perusoikeus. Se tarkoittaa, että vain ja ainoastaan kirjeen vastaanottaja saa avata kirjeen ja lukea sen sisältämän viestin. Vastaava salaisuus koskee usein myös esimerkiksi erilaisia sähköisen viestinnän muotoja.

Suomessa kirjesalaisuus pohjautuu perustuslain yksityiselämän suojaa käsittelevään 10. pykälään: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton." Kirjesalaisuuden rikkoja voidaan tuomita rikoslain perusteella viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Jos viestintäsalaisuuden loukkaus on törkeä, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. [lähde: wikipedia]


 
Kun tiedät että puoliso pettää, on oikeus vilasta. Mutta vain se että KENELTÄ on postia, ei sitä että mitä siellä lukee. Ei mua kiinnosta pätkääkään mitä hän selittää kavereidensa kanssa.
Sensijaan jos otsikkona on "Eihän sun vaimo vain tiedä meistä, pusipusi" niin varmasti katson mistä on kyse jos loota on jäänyt auki. En voi sille mitään enkä aio edes yrittää.

Vakavastipuhuen:
Minusta te joilla ei sitä luottamusta parisuhteessa ole, niin ottakaa tilanne vakavasti. Älkää olko niin itsekkäitä. Siinä ei ole välttämättä kyse kuitenkaan mistään tasa-arvosta tai "vapaan valkoisen naisen ulkonaliikkumisoikeudesta" tms.Jos mies on muuten normaali mutta on vain epävarma tuosta asiasta, niin ottakaa se aika ja kertokaa hänelle niinkuin ihmiselle, mistä olette tehty, ja ottakaa selville mistä tämä juontaa juurensa. Kumppani ansaitsee sen verran yritystä, että jos hänellä on paska fiilis, niin ette kuittaa sitä vain sillä että "Mä teen mitä mä haluan ja jos se vituttaa sua niin haista Pa^ka. Jos et usko mitä sanotaan mene itsees, ääliö" jne.
Juttele miehen kanssa, ihan vakavasti, mikä sinun käytöksessäsi tai hänen omissa ajatuksissaan saa hänet tuntemaan olonsa epävarmaksi siitä onko toinen uskollinen.
Se ei nimittäin ole herkkua miehellekään, ja suhteessa on vakavia ongelmia jos hänen pitää epäillä.

On kaksi vaihtoehtoa, joka riippuu suhteesta.

1) joko miehelläsi on todellisia epäilyjä, jonka ansiosta hänellä on paha mieli. Hän haluaisi tietää että mihin suhteenne perustuu, oletteko samalla viivalla mitä on pettämistä ja mikä ei.

2) miehesi on säälittävä vainoharhainen alistaja, jonka ei saa antaa edes koskea koko tietokoneeseen, ettei hän saa selville kenelle sanot moi, koska siitä aiheutuu ongelmia ja mies pieksää ja vainoaa sua 24 h / 7 pv. Epäilee että jos ei ole miehiä niin ainakin olet tyttökaverin kanssa lesbo, koska kerran halasitte pihalla.

Siis kumpi mies on? Jokainen tuntee omansa ja osaa laittaa omaan arvoonsa eri asiat.
Aina ei kannata kuitenkaan noilla asioilla leikkiä, vain sen takia että "mulle kuuluu sitä ja tätä, mun vapaus, mun elämä, mun kaverit", koska siinä voi mennä koko parisuhde myttyyn hyvin helposti.
 
Siis kuitenkin varsinainen mielipide on se, että ihan normaalia loggautua emailista ulos kun on lopettanut.
Kannattaa mieluummin tarttua siihen asiaan, että miksi mies epäilee jotain, kuin antaa salasanaansa miehen käyttöön tms.
Voithan sinä avata postisi, ja näyttää hänelle että katsos ei täällä ole kuin noita viestejä, silloin se ei ole mikään "lukupiiri" sessio jossa mies lukee joka viestin alusta loppuun.
Ja kun teet sen samatien, mies tietää myös ettet ole "siivonnut" mailiasi etukäteen.

Toisaalta on se minustakin vähän jännää, että monilla on jopa yhteinen sähköpostiloota. Sillaihan se ihannetilanteessa olisi "kulta viitsitkö katsoa mun sähköpostin onks sinne tullut mitään" on ihan normaalin kuuloinen lause.

Se jotenkin haisee sille, että ihan täysin yhtenäinen parisuhde ei ole, jos molemmilla on aivan ylitärkeää pitää postit sun muut niin helvetin visusti salassa, silloin on jo paha jos toinen ei voi edes samassa huoneessa olla kun posti jo livahtaa kiinni.

Ongelma voi tietenkin olla vaikkapa niinkin viaton, että tyttökaverin kanssa pui parisuhdeongelmia. Mutta eikö sekin ole jo oire sinänsä, että niistä pitää puhua kaikillle muille paisti asianosaiselle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sähköposti:
Mitä mieltä olette, saako puoliso lukea toisen sähköpostit?

Ei, jollei siihen anna lupaa. Minä en kyllä näytä henkilökohtaisesti minulle osoitettuja viestejä, koska kirjoittaja luottaa siihen, että hän on lähettänyt sen vain minulle. Sähköposti kun on niin helppo osoitteistaa menemään kaikille niille, joiden haluaa asiasta tietävän.

Tuollainen 'luottamuspula', jota puoliso osoittaa ja sen perusteella vaatii sähköpostin lukuoikeutta, ei ole jakamista vaan hallintaa. Seuraava askel on alkaa kritisoida kavereiden lähettämiä viestejä, ja osoittaa heidän epäsopivuuttaan ystäviksi.

Vain täydellisen epävarma ihminen haluaa kontrolloida ja tietää kaiken kumppanistaan. Ja jos kumppani ei ole sopuisa, käyttää näitä tietoja häntä vastaan. Vaikka ollaan parisuhteessa, ei se tarkoita sitä, että on sulauduttava kaikilta osin yhdeksi, vaan kummankin tulee säilyttää oma persoonansa ja itsenäisyytensä.

 
Minä loggaan aina itseni ulos koko konelta niin kotona kun töissä kun koneeni jää "yksin". Siitä on tullut tapa, töissä se on ehdoton edellytys ja saman teen kotona. Eikä ole mitään salattavaa.

Ihmiset on kuulkaa niin kieroja (kun haluavat) että JOS olisi jotain salattavaa, he avaavat salaisen sp-osoitteen ja jättävän puolison tietämän sp-osoitteen avoimeksi koneelle.
Tässä ollaan niin viatonta, että; voitko lukea mun postin, voitko katsoa kuka laittoi mulle tekstarin.... hah. Kunnon pelimiehellä on prepaid salaisia juttuja varten ja toinen sp-osoite.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei noviisi:
Kunnon pelimiehellä on prepaid salaisia juttuja varten ja toinen sp-osoite.

Näin on, ja tämä asia ei vahtimalla muutu. Sikäli tietysti näennäisen viattoman sähköpostin voisi näyttää, mutta se kyllä silti rikkoo lähettäjän tietoturvaa ja luottamusta. Posti, jonka osoiterivillä lukee ties kuinka monta vastaanottajaa, on tuskin kovin arkaluonteinen tai luottamuksellinen, mutta yhdelle vastaanottajalle osoitettu posti on tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle, ei yhdelle suvulle.

 
Tiesittekö muuten, että SS-miesten henkilökohtaisissa kaapeissa ei ollut lukkoja. Miksikö? No siksi, että SS-miesten piti luottaa tovereihinsa niin, että lukot olivat tarpeettomia.
Asiaa auttoi ehkä myös se, että varkaudesta seurasi kuolemanrangaistus.
 
minä ainakin loggaudun aina ulos sähköpostista viestit luettuani ja tyhjennän joka kerta sivuhistoriankin ihan vain TIETOTURVASYISTÄ, hemmetti.

olen joskus reissussa ollessani käskenyt avopuolison lukea sähköpostini, jos olen esim. odottanut jotakin tärkeää mailia, ja samasta syystä olen käskenyt hänen avata myös minulle tulleita kirjeitä. mutta tämä on ollut aina poikkeustilanne, ja kun säännöllisin väliajoin olen vaihtanut salasanani TIETOTURVASYISTÄ, en yleensä ole kertonut sitä kellekään.

nykyisen poikaystäväni sähköposti on salainen siitä syystä, että sinne tulee firman maileja jotka ovat niin luottamuksellisia, että hän saisi potkut jos päästäisi jonkun muun lukemaan niitä. yksityistä sähköpostiosoitetta hänellä ei ole, koska hän ei yleensä käytä tietokonetta muuten kuin töissä ja soittaa kavereilleen. minä puolestani käytän opiskeluosoitettani kaikkeen yhteydenpitoon (koulu, työ, harrastusjärjestöt, yhteydenpito kauempana asuviin ystäviin).

jostain syystä kukaan poikaystävistäni ei ole koskaan vaatinut salasanojani itselleen, vaan on ollut ihan itsestään selvää että sähköpostit on ihan yhtä yksityisiä kuin vaikka lompakko tai pankkikortin tunnusluku. tuntuu tosi omituiselta, että kaiken mahdollisen pitäisi olla yhteistä tai muuten parisuhde haisee. ja siinä on muuten vissi ero, saako kumppani olla edes samassa huoneessa silloin, kun toinen lukee postejaan vai ovatko vain salasanat yksityistä tietoa. "oireiluksi" en myöskään kutsuisi sitä, että haluaa käydä luottamuksellisia keskusteluja ystäviensä kanssa niin, että niissä keskusteluissa sivutaan myös parisuhdetta.

ovatko päiväkirjat sallittuja, vai pitääkö niihinkin kirjoittaa yhdessä? tämän logiikan mukaan päiväkirjoihinkin kirjoittelu on "oireilua", jos niihin kirjoitettuja ajatuksia ei sano ensin kumppanilleen.

no joo, lyhyesti: jokaisella on oma käsitys suhteen "ihannetilasta", ja joillekin se on äärimmäinen mikään-ei-ole-erillistä -symbioosi ja toisille kaksi aikuista ihmistä, jotka luottavat toisiinsa ilman postien yms. päivittäistä levittelyä todisteeksi luotettavuudesta. kyllä minä voin pyytää kumppaniani katsomaan postini jos se on tarpeen (en ole kotona/olen sairas/olen kyynärpäitä myöten pullataikinassa tms, eikä posti voi odottaa), mutta mikään elämänkumppanille automaattisesti kuuluva oikeus postieni tutkiminen ei ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no ei todellakaan saa:
minä ainakin loggaudun aina ulos sähköpostista viestit luettuani ja tyhjennän joka kerta sivuhistoriankin ihan vain TIETOTURVASYISTÄ, hemmetti.

Niin minäkin. Ja mieheni. Tietoturvasyistä ja siksi, että tuntuu, että meidän iänikuinen tietokoneemme jumittaa enemmän mitä harvemmin tuota sivuhistoriaa tyhjentää.

Ja sitä paitsi, jos toinen pettää EIKÄ halua jäädä kiinni, on niin helppoa peittää jälkensä, ettei takuulla jää kiinni ellei sitä nimenomaan halua.

Ei mun sähköpostissa ole mitään salaisuuksia. Periaatteessa mieheni saisi mun puolesta lukea ihan minkä tahansa sähköpostini, mutta ei se ole minusta kuitenkaan tarpeellista. Eikä onneksi miehenikään mielestä. Kyllä minusta jotain saa olla jokaisessa mitä puoliso ei tiedä.
 
Miehesi on suoraan sanoen pösilö, jos hän vaatii saada lukea sähköpostisi. Hänellä ei ole minkäänlaista sivistystä saati minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä elämässään yhtään eteenpäin , koska jos yhdessäkään yrityksessä olisi hänenlaisensa tapaus hän olisi valtava turvariski kaikille. Hyvä, ettei miehesi ehdota ottamaan yhteistä käyttäjätunnustakin yhteisen salasanan kera, jolloin voisitte iloisesti jakaa toinen toistenne postit ja jopa vastata toistenne puolesta mitä huvittaa ja kenelle vain.

Olipa miehesi syyt mitkä tahansa, niin ehdota terapiaa. Hänellä on itsensä kanssa ongelmia ja sinun hommasi on pitää tiukasti kiinni siitä, mitä itse haluat. Muussa tapauksessa olette pian neuvottelemassa tekstareista, ketä saat tavata jne.

Olen elänyt aikaa, jolloin viestiteltiin vielä etanapostilla ja kirjoitettiin käsin päiväkirjaa, mutta sen opin jo pikkulikkana vanhemmiltani ettei toisten papereihin kosketa ja niitä sörkitä. Olen myös naimisissa miehen kanssa, joka ei lue edes korttejani joita saan. Voin jättää mitä tahansa papereita pöydälle ja vaikka joskus jätän hänellekin kuuluu vastaus "mutta nehän ovat sun papereita, ei hän niihin koskisi tai katsoisi".

Yksityisyyden suhteen olen varmasti hysteerisen tiukka täti ja taistelen sen puolesta tarvittaessa "verisesti".

 
entinen mies aukoi kaiken, minulle tulven postin, jopa mainoksetkin, ettei vaan kukaan vieras mies laita salaista postia, tai joku nainen jakele neuvojaan. Naisten lehdetkin tarkisti, ettei ole vääränlaisia artikkeleita. Mutta sähköpostiin ei päässyt koskaan käsiksi, koska se oli hänen mielestään asia, jota näin yksinkertainen ihminen ei edes osaa käyttää!
Nykysen kanssa taas, molemmilla on omat sähköpostinsa ja niitä luetaan joskus yhdessä, mutta kumpikaan ei omine lupineen mene toisen postia katsomaan, sillä salasanat on kummallakin omat ja kaikki minulle tuleva posti tulee nykyään avaamattomana perille.
Jos toiselle tulee mieliteko toisen yksityistä postia tutkia, niin seon jo sairautta, sillä jossakin kulkee yksityisyyden raja. Entisen miehen toiminta perustui siihen, että kulki itse vieraissa, niin kuvitteli, että minäkin petän, jos en muuten niin kirjoittelen vieraiden miesten kanssa..kirjoittelen naisten ja miesten kanssa, mutta ne viestit voisi julkaista vaikka Hesarissa, niisä ei ole mitään salattavaa, mutta se loukkaisi kirjoittajan yksityisyyttä, sillä neon minulle kirjoitettu eikä kenellekkään muulle, paitsi jos niisä on asiaa myös miehelleni.
 
Minulle on itsestäänselvyys, että sähköpostiviestit ovat vain minulle. Kirjaudun siis aina ulos sähköpostista jos lähden koneelta. En missään nimessä hyväksy sitä, että joku vaatisi nähdä MINUN sähköpostini. Ja minulla ei ole mitään henkilökohtaista salattavaa mieheltäni. Jos hyväksyisin sen että mieheni lukisi viestini, sehän olisi ystäväni luottamuksen pettämistä. Ne ihmiset kenen kanssa kirjoittelen lähettävät viestejä minulle, eivätkö välttämättä halua jakaa tätä tietoa kenellekään muulle. Sama asia tekstiviesteissä ja kirjeissä.

Mielestäni on typerää edes kyseenalaistaa tällainen asia. Sääli, että miehesi ei luota sinuun.
 
Minun sähköpostit luen vain minä eikä kukaan muu, aivan niin kuin minulle osoitetut kirjeet ja kännykkään tulevat tekstarit. Sama koskee äijääni, en todellakaan kävisi hänen posteillaan saati vakoilisi tekstareita. En edes kysy kuka lähetti jos kännykkä piippaa. Sen verran on elämänkokemusta kertynyt että tiedän kuinka helppoa vieraissakäynti on jos sitä haluaa eikä se todellakaan ole sähköposteista kiinni. Joten minä en tuollaisesta stressaa ja jos äijä tekisi tuollaista kuin aloittajan niin olisi jo oven toisella puolella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja itsetuntoa peliin:
Minun sähköpostit luen vain minä eikä kukaan muu, aivan niin kuin minulle osoitetut kirjeet ja kännykkään tulevat tekstarit. Sama koskee äijääni, en todellakaan kävisi hänen posteillaan saati vakoilisi tekstareita. En edes kysy kuka lähetti jos kännykkä piippaa. Sen verran on elämänkokemusta kertynyt että tiedän kuinka helppoa vieraissakäynti on jos sitä haluaa eikä se todellakaan ole sähköposteista kiinni. Joten minä en tuollaisesta stressaa ja jos äijä tekisi tuollaista kuin aloittajan niin olisi jo oven toisella puolella.

Onko sua koskaan oikeasti petetty ? Oletko elänyt valehtelijan kanssa?

Se nimittäin menee niin, että kun ihminen ei vielä käsitä pettämisasiaa, hän helposti ajattelee että sittenkun se sattuu omalle kohdalle niin "kerrasta poikki", ja kuvittelee että kyllä valehtelijan huomaa jos kohdalle osuu.
Ei mene ihan niin, on olemassa vaikka kuinka monia ihmisiä, jotka ovat rakkausavioliitossaan ajautuneet pisteeseen jossa ei enää näe onko päivä vai yö, kun toinen sumuttaa.
Siinä vain sitten tulee sellainen tunne, että JOS saisin YHden oikean todisteen siitä, että jätkä jauhaa paskaa, niin saisi voimia lähteä.
Kuitenkin harvoin niin käy, ja ihminen lukee sen yhden tekstarin josta ei paljoa selviä, hän jää sitten vahingossa yksin, haluaa tietää enemmän ja taas tulee kiusaus katsoa. tällaisia tarinoita on jokaiselle parisuhdefoorumilla.
Sama kyttääjä ihminen voi sitten toisessa suhteessa olla aivan eri ihminen.
Valehtelijan elämäntyyli tarttuu, jos ei pidä varaansa. Toisaalta se ei koskaan edes selviä jos ei ole mitään millä sen voi selvittää. Siksi en ihmettele niitä jotka katsovat esim. salaa.
Eräs ystäväni esimerkiksi katsoi ex-mieheltä kaikki mitä käsiinsä sai, jopa lompakosta kuitit.
Asia oli aikaa möten sillä pässinlihaa, ja ero tuli koska selvisi että mies elää laajasti viritettyä kaksoiselämää. Nykyään ei katso kenenkään juttuja kuulemma, se oli vain se yki mies joka sen aiheutti.
Ja puolison textareiden sun muiden katselu tuskin on mikään yrityssalaisuuden rikkomus, harva oikeasti huolissaan oleva puoliso jaksaa edes välittää mistään firmoista ja ystävien asioista, hänellä kiinnostaa vain ja ainoastaan se yksi, parisuhteen kannalta merkittävä asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiukka täti:
Olen myös naimisissa miehen kanssa, joka ei lue edes korttejani joita saan. Voin jättää mitä tahansa papereita pöydälle ja vaikka joskus jätän hänellekin kuuluu vastaus "mutta nehän ovat sun papereita, ei hän niihin koskisi tai katsoisi".

Minäki tunsin tuollaisen miehen; se yksityisyyden suoja koski kuitenkin vain hänen osuuttaan viestinnässä muiden osapuolien kanssa...
 
Jokaisella ihmisellä on yksityisyys. Jos puoliso avaa kirjeesi, hän syyllistyy rikokseen. Aivan sama koskee sähköpostia. Yksityisyytta on myös kännykkäsi, muistivihkoasi, päiväkirjaasi, käsilaukku, lompakko, taskusi, jopa henkilökohtaisen autosi hanskalokero. Jos johonkin näistä antaa luvan, raja häilyy.
 
Kirjesalaisuuden rikkominen on rikos ja siihen voi rinnastaa sähköpostien ja tekstiviestien lukemisen. Myönnän kyllä, että jos mies käytöksellään antaisi aihetta epäillä pettämistä (esim. olisi jatkuvasti poissaoleva ja äkäinen ja alkaisi jäämään ylitöihin mitä ei nyt tee tai esim. kiinnittäisi enemmän huomiota ulkonäköönsä, tekstareita tulisi iltaisin ja viikonloppuisin yöllä), niin sortuisin varmasti vahtimaan hänen kännykkänsä ja sähköpostia.

Tällä hetkellä kuitenkin mies lukee sähköpostit olohuoneessa muun perheen läsnäollessa. Vain miespuolisilta kavereilta tulevat "tuhmat" kuvat hän katsoo silloin, kun lapset ovat jo nukkumassa.

Jos toinen epäilee aiheetta, niin silloin olisi kotipalaverin paikka, että mistä epäilyt johtuvat ja miten tilanteessa jatketaan tästä eteenpäin. Sekin on raskasta, jos itse tietää, ettei todellakaan ole pettänyt ja toinen epäilee kuitenkin jatkuvasti.
 
Kyllä ammattimainen vieraissakävijä osaa hoitaa hommat ilman sähköposteja ja tekstareita. Vain amatöörit sortuu tekstareihin tai muihin vastaaviin, joiden takia voi jäädä kiinni. En tajua mitä joku luulee saavuttamansa vahtimisella ja kyttäämisellä. On minuakin petetty ja itsekin olen pettänyt. Ei silti tulisi mieleenkään vakoilla puolisoa, jos pettää niin pettää, en minä sille mitään voisi. Tuskin jättäisin edes miestäni pelkän pettämisen takia, mutta vakoilevan miehen heittäisin pellolle samantien.
 

Yhteistyössä