Säikähdin tänään niin etten nyt saa unta :(

["vieras"]

Varmaan kannattaisi, mutta päässäni näen keskustelun menevän vaan tän äidin osalta ensin puolusteluksi ja sen jälkeen aletaan jankkaamaan. Eli äiti sanoo ettei poika tarkoittanut, mikä saattaa olla tottakin. Ja vaikka se totta sattuisikin olemaan, mä voin vaan todeta että ne ei nyt vähään aikaan leiki keskenään ja näin musta leivotaan vielä varmaan joku suvun pahis. Oon ite aika paha suustani ja pelkään sanovani jotakin asiatonta siitä serkusta kun mulla on nyt aika paha suhtautumisongelma... Ne on tulossa meille kylään. En tiedä kehtaanko perua. Olishan siinä taas neljä aikuista ympärillä...

Älä peru, varmaan ihan hyvä seurailla mikä meininki on lasten kesken ja puuttua siihen jos puututtavaa ilmenee. Ja joo, ymmärrän kyllä hyvin noi sun pointit, eipä se juttelu auta jos vastapuoli ei kykene asioita vastaanottamaan.

Hankalia hommia, mullakin muksu sai tänään sarven otsaan kun kaveri heitti hiekkalaatikolla kivellä päähän. Äiti kyllä kielsi mutta sillai hyvin hiljaisella äänellä ja tyyliin "voi voi sentään kun ei tollasta sais tehdä kun ei oo oikein kivaa käytöstä....". Sana "ei" jäi siis kokonaan paitsioon ja äänensävy oli sellainen, etten usko että penska edes tajusi tulleensa kielletyksi...

Mulla kiehui jo tämän pikku tapauksen jäljiltä sen verran, että tosiaan symppaan sua - teillähän oli ihan eri vakavuusluokan asia kyseessä. Eipä tossa varmaan muuta voi kuin olla poliisina ja toivoa että tilanne paranee.Tsemppiä!

 

[ummelwalad]

Itsekin olen joutunut poikaani ottamaan useasti hiekkalaatikolla vanhemman lapsen kimpusta pois. Poika tahtoisi kovasti leikkiä mutta ei vielä hallitse voimiaan, niin tönäisee liian lujaa (tosin yrittää taputtaa tms), jolloin toinen (yli vuoden vanhempi lapsi) meinaa kaatua.

Ei tulisi mieleenikään antaa pojan jatkaa tönimistä ja vaan selittää vieressä "kun ei se raukka ymmärrä". Tilanne toki eri kuin sulla mutta edes tällaista en omankaan lapseni kohdalla hyväksy.

 

[Kotilohikäärme]

Niin ja mä en tiedä miten suhtautua tuohon lapseen muutenkaan kun ei tottele mitä mä sanon. Esimerkiksi avaa oven eikä suostu laittamaan sitä kiinni (ei tajua että mun muksu lähtee riemusta kiljuen kirmaamaan pihalle vaikka paljain varpain sateeseen kun mä oon tissittämässä pienempää). Mä tiedän mitä tekisin omalleni, mutta en osaa saati imettämiseltäkään olis pystynyt kädestä pitäen viemään sitä laittamaan. Sille toimii jäähypenkki ikäänkuin pakopaikkana inhottavien tottelemisten välttelyssä.
Nyt kun ens kerran nähdään, niin mitä mä voin sille lapselle sanoa. Että se oli vika kerta kun yritti mun poikaa satuttaa? Että jos se ei tottele mitä mä sanon niin... Mitä? Mä oon jotenkin ihan hukassa muitten lasten käsittelyssä... Tulee mieleen vasn uhkailulauseita, eikä ne tunnetusti ole tehokkaita ja kuulostavat lisäksi naurettavilta

 

["vieras"]

Anteeksi kun utelen mutta onko kyseessä serkku sinun vai isänsä puolelta? Kun sukulaisuussuhde tietenkin vaikuttaa siihen, miten voit asiasta keskustella. Ja tietysti myös että minkälaiset välit sinulla/teillä on ko. serkun vanhempiin.

Kauhean hankala tilanne kyllä on. Ja ymmärrän että pelottaa. Uskoisin kuitenkin, että tuon tulossa olevan kyläilyn aikana ei ehdi mitään tapahtua, kun nyt itse varmasti olisit varsin valppaana koko ajan. Mutta jos tuntuu ettet uskalla, niin sano se suoraan. Kyllä vakavista asioista pitää puhua silläkin uhalla, että kärsii välit. Koska eihän sitä muuten ole oikeita rehellisiä välejä?

Voisiko olla mahdollista, että tuo serkku ei oikeasti tajunnut mitä teki? Että vaikka näytti vierestä katsottuna tarkoitukselliselta, niin oli kuitenkin sellaista lapsen älyttömyyttä? Itse olen veljeni kanssa tapellut pienenä verissäpäin, ja ollaan huudettu toisillemme aivan kauheita asioita, niin että mummoni oli aivan järkyttynyt. Vaikka oltiin siis jo paljon isompia kuin tämän tapauksen lapse;, 6- ja 8-vuotiaita. Silloin hakkasimme toisiamme ja huusimme että "tapan sinut", ja nyt on ihan läheiset ja normaalit suhteet.

 

[Kotilohikäärme]

Itsekin olen joutunut poikaani ottamaan useasti hiekkalaatikolla vanhemman lapsen kimpusta pois. Poika tahtoisi kovasti leikkiä mutta ei vielä hallitse voimiaan, niin tönäisee liian lujaa (tosin yrittää taputtaa tms), jolloin toinen (yli vuoden vanhempi lapsi) meinaa kaatua.

Ei tulisi mieleenikään antaa pojan jatkaa tönimistä ja vaan selittää vieressä "kun ei se raukka ymmärrä". Tilanne toki eri kuin sulla mutta edes tällaista en omankaan lapseni kohdalla hyväksy.

Niin en mäkään kattele omani kolttosia hetkeäkään. Se ei tosin ole ihmisille ikinä mitään edes yrittänyt tehdä, mitä nyt treenannut tietty vanhempiinsa että saako lyödä vai ei. Se ei ole ikinä suuttunut kenellekään. Jos joku ottaa lelun, se vaihtaa sujuvasti uuteen tai tuo toiselle uuden että saa haluamansa. Jos joku ihan törkeesti vie kädestä, saattaa heittäytyä ketoon huutamaan. Mun tyyli on hoitaa kieltämiset aika jämäkästi ja kovaäänisesti. En huutamalla vaan ilmoittamalla että jotakin EI TEHDÄ! ja sitten vasta keskustellaan miksi ei. Tuo ei nimittäin kuuntele jos ei sitä hitusen säikäytä ensin että höristää korvansa. Serkkupojalle ei useinkaan sanota niin teatraalisen jämäkästi vaan käsketään kylmän rauhallisesti sinne jäähypenkille.

 

["vieras"]

Tuskin noin pienen lapsen kanssa kannattaa menneestä tapahtumasta enää mitään sanoa - ei välttämättä muista asiaa, tai sitten voi turhaan provosoitua kokeilemaan uudelleen jos muistutetaan? Puutu vaan tilanteisiin tiukasti tuoreeltaan jos niitä tulee lisää.

Itse olen huomannut että parhaiten viesti vieraille lapsille on mennyt perille kun totean vaan tiukasti että noin ei tehdä, ja tarvittaessa keskytän tekemisen (otan pois kädestä, pysäytän jne). En siis edes sano mitään "tai sitten..."- tyyppistä, vaan ajatuksena on että totellaan ja sillä siisti.

 

[ummelwalad]

Niin ja mä en tiedä miten suhtautua tuohon lapseen muutenkaan kun ei tottele mitä mä sanon. Esimerkiksi avaa oven eikä suostu laittamaan sitä kiinni (ei tajua että mun muksu lähtee riemusta kiljuen kirmaamaan pihalle vaikka paljain varpain sateeseen kun mä oon tissittämässä pienempää). Mä tiedän mitä tekisin omalleni, mutta en osaa saati imettämiseltäkään olis pystynyt kädestä pitäen viemään sitä laittamaan. Sille toimii jäähypenkki ikäänkuin pakopaikkana inhottavien tottelemisten välttelyssä.
Nyt kun ens kerran nähdään, niin mitä mä voin sille lapselle sanoa. Että se oli vika kerta kun yritti mun poikaa satuttaa? Että jos se ei tottele mitä mä sanon niin... Mitä? Mä oon jotenkin ihan hukassa muitten lasten käsittelyssä... Tulee mieleen vasn uhkailulauseita, eikä ne tunnetusti ole tehokkaita ja kuulostavat lisäksi naurettavilta

Mä oon kohdellut sukulaislapsia vastaavasti kuin kohtelisin omaani. Jos satuttaa toista, niin pyydetään anteeksi (jos siis ikää on tarpeeksi). Jos ei tottele ja tekee kiusaa, niin ensin varoitus ja sitten jäähylle.

Miehen siskon lapset ovat joutuneet tämän kokemaan. Ikää niillä oli silloin nuorimmalla 2 vuotta ja kaksi vanhempaa ala-asteen alussa eli 6-8 vuotta (en tarkalleen muista). Tuo nuorin niistä hyvin kovapäinen, kun on saanut lähes kaiken periksi kiukuttelullaan. Oppi kyllä nopeasti, että mun kanssa kiukuttelu ei toimi.

Lisähaasteen tilanteeseen toi, että ei ole yhteistä kieltä noiden lasten kanssa. Kehonkieli ja äänenpainot riittävät kyllä aika pitkälle, ja mieheni sitten käänsi varoitukset ja muut tärkeät asiat.

 

[Kotilohikäärme]

[QUOTE="vieras";24018932]Anteeksi kun utelen mutta onko kyseessä serkku sinun vai isänsä puolelta? Kun sukulaisuussuhde tietenkin vaikuttaa siihen, miten voit asiasta keskustella. Ja tietysti myös että minkälaiset välit sinulla/teillä on ko. serkun vanhempiin.

Kauhean hankala tilanne kyllä on. Ja ymmärrän että pelottaa. Uskoisin kuitenkin, että tuon tulossa olevan kyläilyn aikana ei ehdi mitään tapahtua, kun nyt itse varmasti olisit varsin valppaana koko ajan. Mutta jos tuntuu ettet uskalla, niin sano se suoraan. Kyllä vakavista asioista pitää puhua silläkin uhalla, että kärsii välit. Koska eihän sitä muuten ole oikeita rehellisiä välejä?

Voisiko olla mahdollista, että tuo serkku ei oikeasti tajunnut mitä teki? Että vaikka näytti vierestä katsottuna tarkoitukselliselta, niin oli kuitenkin sellaista lapsen älyttömyyttä? Itse olen veljeni kanssa tapellut pienenä verissäpäin, ja ollaan huudettu toisillemme aivan kauheita asioita, niin että mummoni oli aivan järkyttynyt. Vaikka oltiin siis jo paljon isompia kuin tämän tapauksen lapse;, 6- ja 8-vuotiaita. Silloin hakkasimme toisiamme ja huusimme että "tapan sinut", ja nyt on ihan läheiset ja normaalit suhteet.[/QUOTE]

Isänsä puolen serkku. Vasta hiljattain ollaan miehen siskon kanssa lähennytty keskustelemaan enemmän asioista, enkä kyllä siihen haluaisi takapakkia heittämällä mitään täystyrmäystä.
Ja voi se oikeastikin olla ettei serkku tiennyt mitä teki. Saattoi ihan viattomasti halatarutistaa kunnolla, mutta koska mä kielsin, rutisti vielä kovempaa. Se oli päivän kolmas kerta ettei tottele mitä mä sanon. Uhmaa etenkin mua.

 

[ummelwalad]

[QUOTE="vieras";24018935]Tuskin noin pienen lapsen kanssa kannattaa menneestä tapahtumasta enää mitään sanoa - ei välttämättä muista asiaa, tai sitten voi turhaan provosoitua kokeilemaan uudelleen jos muistutetaan? Puutu vaan tilanteisiin tiukasti tuoreeltaan jos niitä tulee lisää.

Itse olen huomannut että parhaiten viesti vieraille lapsille on mennyt perille kun totean vaan tiukasti että noin ei tehdä, ja tarvittaessa keskytän tekemisen (otan pois kädestä, pysäytän jne). En siis edes sano mitään "tai sitten..."- tyyppistä, vaan ajatuksena on että totellaan ja sillä siisti.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Ja jos on toista lyönyt, niin vie sen lyöjän pyytämään anteeksi toiselta.

 

[ummelwalad]

Isänsä puolen serkku. Vasta hiljattain ollaan miehen siskon kanssa lähennytty keskustelemaan enemmän asioista, enkä kyllä siihen haluaisi takapakkia heittämällä mitään täystyrmäystä.
Ja voi se oikeastikin olla ettei serkku tiennyt mitä teki. Saattoi ihan viattomasti halatarutistaa kunnolla, mutta koska mä kielsin, rutisti vielä kovempaa. Se oli päivän kolmas kerta ettei tottele mitä mä sanon. Uhmaa etenkin mua.

Kuulostaa tutulta. Tuo meidän pojan serkkupoika oli alkuun samanlainen mulle. Kaikkea uhmasi. Tosin uhmaa myös äitiään ja monia muitakin. Pari kertaa jäähylle jouduttuaan ilman, että kiukuttelulla pääsi pois, alkoi uskoa, että sellainen käyttäytyminen ei vaan onnistu. Lapsi oli tottunut siihen, että sai perheen pienimpänä tehdä lähes mitä vain ilman suurempia seurauksia.

Kun toimit aina samalla tavalla ja kiellät ja kiellät ja kiellät ym, niin kyllä lapsi pian huomaa, että on parempi uskoa sinuakin.

 

[Kotilohikäärme]

[QUOTE="vieras";24018935]Tuskin noin pienen lapsen kanssa kannattaa menneestä tapahtumasta enää mitään sanoa - ei välttämättä muista asiaa, tai sitten voi turhaan provosoitua kokeilemaan uudelleen jos muistutetaan? Puutu vaan tilanteisiin tiukasti tuoreeltaan jos niitä tulee lisää.

Itse olen huomannut että parhaiten viesti vieraille lapsille on mennyt perille kun totean vaan tiukasti että noin ei tehdä, ja tarvittaessa keskytän tekemisen (otan pois kädestä, pysäytän jne). En siis edes sano mitään "tai sitten..."- tyyppistä, vaan ajatuksena on että totellaan ja sillä siisti.[/QUOTE]

No just näin mä tein. Sanoin että lopeta ja irrotin sen otteen. Serkkukin säikähti. Sanoisinko onneksi, muuten se olis varmaan ihan hirviö. Enkä tosiaan käytä uhkailutyyppisiä. Mutta se ei tottele mua jos mä istun vaikka just vauva sylissä kiinni jossain. Mun täytyy sille joku kerta pitää pieni puhuttelu, sopivassa kohtaa, mutta tähän mennessä tilanteet on olleet liian hektisiä. Tai rauenneet niin että joku muu laittaa sen oven kiinni. Tai siihen jäähypenkkiin...

 

[Kotilohikäärme]

Kuulostaa tutulta. Tuo meidän pojan serkkupoika oli alkuun samanlainen mulle. Kaikkea uhmasi. Tosin uhmaa myös äitiään ja monia muitakin. Pari kertaa jäähylle jouduttuaan ilman, että kiukuttelulla pääsi pois, alkoi uskoa, että sellainen käyttäytyminen ei vaan onnistu. Lapsi oli tottunut siihen, että sai perheen pienimpänä tehdä lähes mitä vain ilman suurempia seurauksia.

Kun toimit aina samalla tavalla ja kiellät ja kiellät ja kiellät ym, niin kyllä lapsi pian huomaa, että on parempi uskoa sinuakin.

Tää just luistaa kaikesta sillä jäähypenkillä. Se pitäis kädestä pitäen pistää tekemään eikä istuttaa sitten kun kaikki meni jo v-tuiks. Se kokee sen ittekkin helppona ratkasuna. Ja jos ei pysy jäähypenkillä niin omaan huoneeseen. Lelujen keskelle...
Ehkä se että se talutetaan tekemään ne asiat ja pyytämään jopa anteeksi olis tehokkaampaa. Tai se että kehutaan kun tekee oikein. Vaikka pienenkin asian. Eikä niin että rankaistaan vaan.

 

[ummelwalad]

Tää just luistaa kaikesta sillä jäähypenkillä. Se pitäis kädestä pitäen pistää tekemään eikä istuttaa sitten kun kaikki meni jo v-tuiks. Se kokee sen ittekkin helppona ratkasuna. Ja jos ei pysy jäähypenkillä niin omaan huoneeseen. Lelujen keskelle...
Ehkä se että se talutetaan tekemään ne asiat ja pyytämään jopa anteeksi olis tehokkaampaa. Tai se että kehutaan kun tekee oikein. Vaikka pienenkin asian. Eikä niin että rankaistaan vaan.

Lelujen keskelle ei missään nimessä saisi päästää. Sehän vie idean koko jäähystä.

Koita aina kun mahdollista taluttaa lapsi tekemään asiat (esim. se oven sulkeminen). Tällä tavalla ainakin saat lapsen ymmärtämään, että sinua kuuluu totella ihan samalla tavalla kuin muitakin aikuisia. Lapsi kokeilee rajojaan, ja mitä helpommin saa omassa kotonaan periksi, sitä vaikeampaa se on muille aikuisille kuten sinulle.

Koittaisin vielä keskustella vanhempienkin kanssa tilanteesta.

Toki lisäongelmaa tuo, jos sinä pyydät tekemään jotain (sulkemaan oven) ja vanhempansa eivät tue pyyntöäsi. Tämä vie entisestään auktoriteettiasi lapsen silmissä.

Mulla on onneksi sattunut sellaisia sukulaisia/ystäviä, jotka eivät toimi suoraan minua vastaan ja siten vie auktoriteettiäni. Samoin muut saavat (ja heidän tuleekin) komentaa omia lapsiani tarpeen tullen. Tosin en pikkuasioista lapsia komennakaan (omaani herkemmin kuin toisten).

 

[Kotilohikäärme]

Niin no tuo ovitilanne on ehkä huono esimerkki. Se ratkesi siihen että vanhempi laittoi sen oven kiinni. Ja olen kyllä serkkupoikaakin joskus taluttanut, mutta enimmäkseen viime aikoina käskenyt ja sitten antanut vanhempiensa jatkaa. He kyllä koittavat aina jos sattuvat huomaamaan, mutta poika on kovin luupäinen ja hiivatin nopea.
Eli loppuviimeksi ei luista multa vaan vanhemmiltaan. Mutta ehkä mun pitää kokeilla tota mun tyyliä välillä.

 

[Kotilohikäärme]

Niin ja jäähystä vielä. Mä en oikein ymmärrä miksi lapsi pitää viedä tapahtumapaikasta pois aina jos tilanteen voi rauhottaa niin että jutellaan siellä ja tarvittaessa mietiskellään vähän ja sitten pyydetään anteeksi. Ei tuo tunnu ainakaan toimivan että pääsee hankalasta tilanteesta pois, sanotaan et ei saa, istuutaan vähän ja sit jatkaa vouhottamista. Eikä anteekskaan pyydetä

 

[ummelwalad]

Niin ja jäähystä vielä. Mä en oikein ymmärrä miksi lapsi pitää viedä tapahtumapaikasta pois aina jos tilanteen voi rauhottaa niin että jutellaan siellä ja tarvittaessa mietiskellään vähän ja sitten pyydetään anteeksi. Ei tuo tunnu ainakaan toimivan että pääsee hankalasta tilanteesta pois, sanotaan et ei saa, istuutaan vähän ja sit jatkaa vouhottamista. Eikä anteekskaan pyydetä

Mä en päästä jäähyltä pois ilman anteeksi pyyntöä. Istukoon siinä sitten vaikka maailmantappiin. On tehonnut hyvin, ja yksi on ohjeideni perusteella sen ottanut käytännöksi kotonaan.

Jäähylle ei myöskään viedä heti vaan ensin tilanne yritetään ratkaista tapahtumapaikalla, ja jos ei onnistu niin jäähylle.

 

[Kotilohikäärme]

Mä en päästä jäähyltä pois ilman anteeksi pyyntöä. Istukoon siinä sitten vaikka maailmantappiin. On tehonnut hyvin, ja yksi on ohjeideni perusteella sen ottanut käytännöksi kotonaan.

Jäähylle ei myöskään viedä heti vaan ensin tilanne yritetään ratkaista tapahtumapaikalla, ja jos ei onnistu niin jäähylle.

Mä käyttäisin senkin ajan pitämällä sylissä/ käsistä kiinni/ nenäni edessä keskustelemassa ja katsekontaktin kera jatkaisimme juttelua kunnes anteeksipyyntö tulee. Ja asia ymmärretyksi. Kunhan saan sen kakaran kiinni...

 

[ummelwalad]

Mä käyttäisin senkin ajan pitämällä sylissä/ käsistä kiinni/ nenäni edessä keskustelemassa ja katsekontaktin kera jatkaisimme juttelua kunnes anteeksipyyntö tulee. Ja asia ymmärretyksi. Kunhan saan sen kakaran kiinni...

Mä oon laittanut jäähylle nojatuoliin tai sohvalle tms ihan katseen alle. En minnekään itekseen leikkimään.

 

["leijonaemo"]

Saattaapi olla psykologisesti väärä metodi, mutta jos näen että joku lapsi käy vaarallisella tavalla pienemmän kimppuun (oman tai toisen) ja olen sellaista todistamassa, minä huudan kuin palosireeni. Olen muutamankin lapsen säikäyttänyt kovaan itkuun, mutta uskon että muistavat sitten asian. Olisin karjunut tuossa tilanteessa täysillä: "Sinä et saa ikinä ikinä enää kurista XXX:ää!!!". Olen oikeasti rauhallinen luonne, mutta esiinnyn tarvittaessa liioitellun kiukkuisena. Jos olen ollut yksin vastuussa lapsista, olen kantanut väkivaltaisen lapsen toiseen huoneeseen ja sanonut, että pysyy siellä (olen käynyt jonkin ajan päästä rauhallisesti purkamassa tilannetta). Jos lapsi on tekemässä jotakin oikeasti vaarallista, minusta on parasta että hän säikähtää itse tekojensa seurauksia eikä toivottavasti enää koskaan uskalla tehdä niin. Isompi lapsi voi vahingoittaa vauvaa pahastikin tai loukata itseään juostessaan autotielle ja sellaiset asiat on parasta uskoa kerrasta. Se on harmi jos omat vanhemmat ovat paikalla ja sanovat vain: "älä Niko-Petteri viitsi tehdä noin, toista sattuu", se vesittää koko homman.

 

[Kotilohikäärme]

Niin ja noilla se menee muutenkin aika lailla noitten sun jäähytysohjeiden ohi. Mitään ei kauheesti selvitetä paikanpäällä. Jos ei heti onnistu niin jäähylle. Jos sekään ei nirisemättä tai potkimatta onnistu, niin huoneeseen. Muutaman minuutin päästä saa tulla pois. Välttämättä ei tartte pyytää näköjään enää edes anteeks, aiemmin usein pyys, mutta mekaanisesti, päästäkseen pälkähästä.

 

[Kotilohikäärme]

[QUOTE="leijonaemo";24018965]Saattaapi olla psykologisesti väärä metodi, mutta jos näen että joku lapsi käy vaarallisella tavalla pienemmän kimppuun (oman tai toisen) ja olen sellaista todistamassa, minä huudan kuin palosireeni. Olen muutamankin lapsen säikäyttänyt kovaan itkuun, mutta uskon että muistavat sitten asian. Olisin karjunut tuossa tilanteessa täysillä: "Sinä et saa ikinä ikinä enää kurista XXX:ää!!!". Olen oikeasti rauhallinen luonne, mutta esiinnyn tarvittaessa liioitellun kiukkuisena. Jos olen ollut yksin vastuussa lapsista, olen kantanut väkivaltaisen lapsen toiseen huoneeseen ja sanonut, että pysyy siellä (olen käynyt jonkin ajan päästä rauhallisesti purkamassa tilannetta). Jos lapsi on tekemässä jotakin oikeasti vaarallista, minusta on parasta että hän säikähtää itse tekojensa seurauksia eikä toivottavasti enää koskaan uskalla tehdä niin. Isompi lapsi voi vahingoittaa vauvaa pahastikin tai loukata itseään juostessaan autotielle ja sellaiset asiat on parasta uskoa kerrasta. Se on harmi jos omat vanhemmat ovat paikalla ja sanovat vain: "älä Niko-Petteri viitsi tehdä noin, toista sattuu", se vesittää koko homman.[/QUOTE]

Mulla ihan sama taktiikka. Mun poika ei edes kuule jos ei noin toimisi. Mun mielestä on typerää alkaa "keskustelemaan" tommosista asioista. Niitä kuuluukin säikähtää. Toki liian kevyestä asiasta ei pidä ääntä korottaa, muuten se menettää merkityksensä. Mä en muutenkaan ymmärrä sitä että pienten lasten kanssa keskustellaan maailman tappiin asti että joko voitais lähteä kotiin kun ollaan jo kolmatta tuntia istuttu kuralätäkössä ja ticketitkin kastu läpi jo kaks tuntia sitten ja kylmäkin on. Jotkut asiat vaan on niin kuin vanhempi sanoo. Piste.

 

[ummelwalad]

Oon mäkin ääntä korottanut jo ton 11 kk ikäisen kanssa, mutta sillon ollut kyse vaarallisista jutuista. Esim. kerran kiipeili sohvalla ja yritti nousta selkänojan päälle (sohva ei ole seinää vasten). En ollut ihan vieressä, joten kovalla äänellä sanoin "ei. heti alas". Pelästyi lapsi ihan selkeästi ja lopetti kiipeilyn.

Heti sen jälkeen menin lapsen luo ja halasin ja rauhallisesti vielä selitin, että sattuu jos tippuu sohvalta. Tiedän, ettei lapsi vielä tuossa iässä hyvin ymmärrä, mutta äänenpainot ovat tässäkin tilanteessa tärkeitä. Ensin pelästyy mutta sitten rauhoittuu kun otetaan syliin ja selitetään rauhallisesti.

 

[Kotilohikäärme]

Oon mäkin ääntä korottanut jo ton 11 kk ikäisen kanssa, mutta sillon ollut kyse vaarallisista jutuista. Esim. kerran kiipeili sohvalla ja yritti nousta selkänojan päälle (sohva ei ole seinää vasten). En ollut ihan vieressä, joten kovalla äänellä sanoin "ei. heti alas". Pelästyi lapsi ihan selkeästi ja lopetti kiipeilyn.

Heti sen jälkeen menin lapsen luo ja halasin ja rauhallisesti vielä selitin, että sattuu jos tippuu sohvalta. Tiedän, ettei lapsi vielä tuossa iässä hyvin ymmärrä, mutta äänenpainot ovat tässäkin tilanteessa tärkeitä. Ensin pelästyy mutta sitten rauhoittuu kun otetaan syliin ja selitetään rauhallisesti.

Juu no tuota samaa periaatetta tulee sovellettua tuon uhmaikäisen kolttosiin. Mutta vain jos se tekeminen on vaarallista tai muuten hyvinhyvin kiellettyä. Ja tärkeää on saada rauhassa selitettyä ymmärrettävästi se itse asia niin että lapsi ei jää säikähtäneenä itkemään. Vaikka eipä tuolle ole uhmaikäisenä tarvinnut juuri muuta kuin jämäkästi sanoa. Kerran karjasin niin että kattopellit paukkui kun yritti vauvan päätä taputtaa jalallaan.

 

["..."]

luulis että ton ikäset lapset leikkis nätisti ja kinatkin olis viattomia itkun pyrähdyksiä, mutta että tuon ikänen kuristaa toista. jos en pystyis esittämään asiaa face-to-face näille vanhemmille vaan tuntuis että asia ei mene perille, niin laittaisin varmaan kirjeen = sähköpostin missä kirjottasin tän oman kantani. myöskin kehottaisin tarkkailemaan tätä heidän lastaan. niin että vanhemmatkin ajattelisivat vaikka ihan pikku hetken että onko tuo nyt ihan normaalia.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kaikki oli samassa huoneessa... Tavallaan mua riepoo myös se että kun mä oon sanomassa sitten jotakin, varmaan oli just tulossa sammakoitakin, niin serkun äiti ekana huutaa ettei se serkku ymmärrä. No perkele. Mun puolesta saa säikähtääkin vähän helvetisti. Jos ei mun kurinpalautusta, mikä perustuu hieman kovaan ääneen, niin sit sitä että serkku yrittää kiskoa henkeä mutta ei saa
Jotenkin ärsyttää semmonen "hei ei noin sais tehä ku..." -tyyli.

No ei kai ymmärrä, jos ei opeteta tai vaadita mitään. :headwall: