Sairaalassa olo masentaa

["huonosti kohdeltu"]

Olin muutaman vuorokauden osastohoidossa lapsiveden tiputtelun takia. Olen elämässäni ollut vain pari kertaa sairaalassa joten jotenkin sekin "pelotti" minua. Lisäksi henkilökunta oli tosi kiireistä (ymmärrän kyllä - työvoimapula tjs) ja monesti kun tulivat ottamaan verikokeen tai antamaan lääkettä tai käyttämään käyrässä, niin paljon mitään puhuneet. Varsinkin piikkikammoisena verikokeet tuntui pahoilta, kun hoitaja vaan suunnilleen runttas neulan käteen... Olisin kaivannut enemmän keskustelua ja tukea siellä.... Ja jos koitin jotain sanoa tai pyytää, niin "joo joo" ja kuitenkaan kukaan enää muistanut sitä asiaa. Hävetti monta kertaa pyytää. Lopussa olin vaan hiljaa.

Lääkärin ultrauksetkin oli kamalia ja sisätutkimukset. Hällä oli niin kiire leikkaukseen, että sanoi mulle että et voi nyt käydä vessassa ennen tutkimista, kun hällä niin kiire, vaikka itsellä oli kamala pissahätä ja sisätutkimus tuntui siksi pahalta ja muutenki sattui "anteeksi vaan kun joudun tutkimaan" oli lääkärin kommentti. Minulla meinas tulla itku monta kertaa Mietin sitäkin, miten ikinä voin synnyttää alakautta jos tuollainen tutkiminenkin sattuu niin kovin.

Pelottaa vaan, kun on vielä synnytyskin edessä ja samaan paikkaan joudun sitten.

Mulla on kamalan ahdistava ja turvaton olo siellä! Miehelle jotain sanonu, niin se ota tosissaan, silleen vaan että "kyllä ne susta siellä huolehtii..."

Meinaa alkaa masentaa niin paljon. Tekis mieli vaan itkeä ja olla yksin, perua koko synnytys...

Ja tuntuu, että he olivat ilkeitä vaan minun itseni vuoksi, vaikka varmasti kiire vaikuttikin asiaan... Tuntuu silti pahalta. En haluisi valittaa sinne, kun jos henkilökunta ottaa nokkiinsa ja ovat ens kerralla vielä ilkeämpiä. Mitä teen?

 

[chef]

Hippasen kuulostaa nyt siltä, että hormoonit on vähän sekoittaneet päätäsi

Sisätutkimukset on aina kamalia, ei sille mitään mahda. Omaa värkkiäni vähän tuossa edellispäivä pyöriteltiin, jotta saataisiin kohdunsuulle jotain aikaiseksi ja teki kaikkea muuta, mutta ei hyvää. Mutta sitä tämä raskaus on. Onneksi palkkio odottaa sitten siellä lopussa

Kyllä se miehesi varmaan ihan tosissaan on sitä mieltä, että sinusta huolehditaan sairaalassa ja varmasti huolehditaankin. Mutta tosiasia tosiaan on, ettei siellä juuri ehdotä juttelemaan potilaiden kanssa varsinkaan silloin, jos henkilökunta ei tiedä, että sinusta tuntuu noin pahalta.

Seuraavalla kerralla sanot ihan suoraan, että sinua huoletuttaa...eiköhän sieltä joku saada sitten hetkeksi juttelemaan.

 

[suomalainen]

:hug: :hug:

 

[moi]

Mulla oli vähän samanlainen tilanne viime raskauden loppuvaiheessa, ikävin kokemus oli tuolloin äitipolikäynniltä - joka sattu vietävästi ja paikalla oli harjoittelija jolle asoita selitettiin ei minulle ja hänkin sai tehdä tehdä tutkimukset minulta lupaa kysymättä. Osastollakaan en oikein viihtynyt sen kiireen ja nopeuden keskellä.

Minä siellä mm. itkeä pillitin tästä henkilökunsta johtuen -hormoonit varmaan hyrräs tai jotain... (onneksi mies oli paikalla ja hoiti "puolustamisen"). Huokasin että selvisin tilanteesta, mutta en voi sanoa mitään positiivista sairaalaoloajastani, valitettavasti. Annoin kyllä heille synnytyksen jälkeen palautetta, mutta eihän se kokemustani miksikään muuta.

Ikävää, että siellä pitäisi vaan pitää puoliaan! Ikään kun voimiaan ei tuossa tilanteessa tekisi mieli muualle käyttää.

 

[sisero]

Sanot tuosta suoraan esim. heti seuraavalla neuvola-käynnillä. Kyllä he ymmärtää ja osaa ottaa asian ammattilaisena. Raskaus vielä herkistänyt sinua ja tunnet pahat tunteet voimakkaammin. Kyllä se siitä! :hug:

 

[Gluteus maximus]

Mene toiseen sairaalaan synnyttämään ( jos vaan on mahdollista )

minulla on vaan hyviä sairaalakokemuksia eli en osaa sanoa mitään. Ensimmäistä kun käynnistettiin monta vuorokautta niin itkeä pillitin sairaalassa useamman kerran ja aina tulivat hoitajat juttelemaan ja kysymään onko kaikki hyvin jne.

 

[vieras]

Ainahan se sairaalassa olo masentaa, kukapa siellä huvikseen olisi, etenkin kun se tarkoittaa, ettei kaikki ole ihan niinkuin pitäisi. Minulla on kyllä sellainen kokemus, että joku kiertävä labran täti, joka ei puhu, on taitavin, en voinut kuin hämmästellä suu auki, kuinka näppärästi näytteen otto kävi, ei ollut puhettakaan kaiveluista, mitä tavallisesti saa kokea.

Ehkä sillä voi lohduttautua, että lääkäri omistautui kiireellisemmälle tapaukselle sinun sijaasi eli sinulla ei mitään hengenhätää ollut, tarvittaessa varmasti kiirehtisi sinun luoksesi.