Tämmöistä ketjua aloittaessa on turha vinkua asiallisista kommenteista, älkää tuomitko. Eletään omaa elämäämme. Tämä on keskustelupalstan idea. Kysellään, todetaan ja intetään. Sitähän tämä on.
En kuitenkaan tiedä miten suhtaudun tähän asiaan. Olen aina ollut pettäjiä vastaan, miksi seurustelukumppanille ei voi sanoa, että hei löysin toisen. Tämä oli tässä. Oli se kuinka tylyä kerrottavaa ja kuultavaa, on se sanottava. Ja nimenomaan ennenkö mitään on tapahtunut. On ok sanoa, löysin toisen ja jättää tyyppi.
Mutta, mistä se pettäminen sitten johtuu? Vaikka ikää on vähän, olen tiedotanut että kymmeniä vuosia seurustelleet (vähempikin riittää) eivät kiinittää itseensä mitään huomiota. Kun on kumppani, lapset ja asuntolaina voi jättää ehostamisen ja itsestään huolehtimisen pois. Niinkö se menee? Sinkkuna tälläydytään, kun halutaan luoda hyvä ja siisti ensivaikutelma. Pantava. Sitten ukkomiehet (tai naiset) etsivät seuraa nuorista salapanoista ja siitä motkotetaan. Silti, en tässäkään tapauksessa hyväksy pettämistä.
Aikaisemmin seurustellessani en olisi missään vaiheessa pettänyt kummpania. Olen kuitenkin miettinyt, että jos pettäisin, voisi olla että pystyisin elämään sen asian kanssa kertomatta kenellekään. Siksi en petä. Kerran oli kuitenkin tilanne, jos olosuhde olisi ollut toinen, en tiedä miten homma olisi päättynyt.
Mikä niissä salarakkaissa sitten viehättää? Onko se kuitenkin juuri se -kukaan ei saa tietää- tunne? Se, että kaverin voi heivata heti jos ei napannut?