Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
ja minulla on sitten kans Deja vu,kun luen joka aloituksessa ,miten sekaisin olen :flower: teille saa,minulle ei,ompas hijano
Sanoka miksi ja miksi?
- Viestiketjun aloittaja Eestlanna Savanna
- Ensimmäinen viesti
ja minulla on sitten kans Deja vu,kun luen joka aloituksessa ,miten sekaisin olen :flower: teille saa,minulle ei,ompas hijano
M
minä
Vieras
En halua sinulle savanna mitään pahaa sanoa,mutta se on ihan totta ettei täällä asioiden vatvominen auta,sulle tulee vaan enemmän paha mieli ihmisten kommenteista.Ymmärrän että haluat jonnekkin pahaa mieltä purkaa,mutta joskus loputon asioiden vatvominen voi pahentaa tilannetta.Sinuna yrittäisin olla pois palstalta jonkun tovin,koska se ei nyt ainakaan näytä auttavan asioitasi.Minulla ei siis henk.koht. ole mitään sinua tai aloituksiasi vastaan.Jaksamisia sinulle!
Kyllä mä susta tykkään vieläkin,tosin jutut on alkanut mennä vähän munkin maun alapuolelle,sä et hyväksy kuin sen oman mielipiteen,neuvoa ei saa.. Naurat vain räkäisesti päälle. :|
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Ei geenit tai ympäristö silti määrää täysin mikä olet!
Se on hidasta -ja perkeleen epämukava enimmäkseen- mutta ihminen todella voi opetella uusia käyttäytymismalleja.
Aluksi se on aika...teennäistä ja tuntu näyttelemiseltä, sitähän se tavallaan onkin, mutta kyllä asioihin voi oppia reagoimaan toisin.
Siis että ensin pysähtyy miettimään. Vaikka kirjottaa että mites tää homma meni -no tietty toi palstalle kirjoittaminen on tavallaan sitä- ja sitten kun lukee ulkopuolisena tekstinsä niin oho, voi kuomata että ei tää nyt niin iso juttu ollu.
Se on ihan totta, että se hämmentää ihmisiä, joilla ei ole kokemusta ailahtelevista mielialoista, että samana päivänä sulla voi olla kova huoli lasten terveydestä ja tapetin väristä ja vielä enemmän hämmentää se, että vaikka sä tunnut kamalasti miettivän noita, niin silti esim. eikö teillä jo vaihdettu jotain tapetteja
Siis että jaksaa tehdä jotain sellaista kun vaihtaa tapetit siksi kun ei tykkää, vaikka tuntuu että on masennusta ja huolia ja vaikka mitä. Voimia riittää sitten kuitenkin johonkin ihan "turhaan".ei mulla ole sellaista ettäherään yhtäkkiä ja on kova huoli tai lyö yhtäkkiä päähään että haluan vaihta tapettit...Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Ei geenit tai ympäristö silti määrää täysin mikä olet!
Se on hidasta -ja perkeleen epämukava enimmäkseen- mutta ihminen todella voi opetella uusia käyttäytymismalleja.
Aluksi se on aika...teennäistä ja tuntu näyttelemiseltä, sitähän se tavallaan onkin, mutta kyllä asioihin voi oppia reagoimaan toisin.
Siis että ensin pysähtyy miettimään. Vaikka kirjottaa että mites tää homma meni -no tietty toi palstalle kirjoittaminen on tavallaan sitä- ja sitten kun lukee ulkopuolisena tekstinsä niin oho, voi kuomata että ei tää nyt niin iso juttu ollu.
Se on ihan totta, että se hämmentää ihmisiä, joilla ei ole kokemusta ailahtelevista mielialoista, että samana päivänä sulla voi olla kova huoli lasten terveydestä ja tapetin väristä ja vielä enemmän hämmentää se, että vaikka sä tunnut kamalasti miettivän noita, niin silti esim. eikö teillä jo vaihdettu jotain tapetteja
Mä olen huolissaan ihan kokoajan ja se on mun vika,mutta joskus vaan en jaksa tän huolen kanssa ja kun purkan siitä vaikka palstalle niin heti tulee parempi olo ja tapeteista,siitä me olemme päätäneet miehen kanssa,ei mun mies mikä hullu ole että tee niin kuin vain ja ainoastaan mä käsken tai päätän tai tee niin kun mun päähään yhtäkkkiä tulee ja taas on kiva huomata miten palstalla kaikista aisasta tietävät,en mä sen sano pahalla ,pliis älä ajattelee noin,kun susta mä tykkän ja paljon
=) :hug:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Voi Savanna!
Mä tarkotin vähän niin, että jos ei ole kokemusta noista "oloista" -siis tuntemuksista, joilla ei välttämättä ole yhtymäkohtaa todellisuuteen- niin ei oikeasti ymmärrä, että joku voi olla kokoajan huolissaan kaikesta ja tavallaan se jatkuva huoli lapsen terveydestä on samalla viivalla väärän tapetin kanssa, kun kuitenkin ite tietää että se on vaan olo...
Vaikka mulla on paljon kokmeusta noista oloista, niin silti se hämmentää, kun kohtaa niitä jollain muulla :saint: Kyllä se vaan on pakko hyväksyä, että tästä palstasta ei ole terapeutiksi, pikemminkin kun elämä häviää tänne, on vielä enemmän terapian tarpeessa!
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
OK =) Mä ymmärsin vaan väärin vähän :hug:
ja näin se on :hug: