Sanokaa mikä mua vaivaa?!?

[?]

Mä oon löytänu ittelleni miehen ketä rakastan ihan ylikaiken, mut silti mä mietin että haluanko mä olla sen kanssa yhdessä (johtuen siitä että meillä on kaukosuhe enkä jaksa sitä että nähään vaan viikonloppusin) Eihän siinä oo mitään järkeä, että jättää ihmisen ketä rakastaa enemmän ku omaa elämää?! Silti ikävä on joskus vaan, niin kova että miettii onko tässä mitään järkeä

 

[?]

Sanokaa nyt kiltit jotkut jotain. Onko kellään muulla kokemuksia kaukosuhteista?

 

[piprane ema]

kannattaa ehkä miettiä, että onko suhteella mahdollisuus joskus muuttua kaukosuhteesta lähisuhteeksi. Jos on mahdollista että noin joskus voisi käydä niin kannattaa ehkä kuitenkin yrittää jaksaa

 

[?]

kannattaa ehkä miettiä, että onko suhteella mahdollisuus joskus muuttua kaukosuhteesta lähisuhteeksi. Jos on mahdollista että noin joskus voisi käydä niin kannattaa ehkä kuitenkin yrittää jaksaa

Niin no onhan siitä puhuttu, että jos se joskus lähisuhteeksi muuttuisi mutta malttamattomana (ja rakastuneena) ei jaksais odottaa :/ On tää kyllä sanonko mistä...

 

[PauhaavaSydän]

Nostaisin tätä, turha aloittaa uutta ketjua...
Kaukosuhdekokemukset kiinnostais minuakin, eli onko muita joilla vastaava parhaillaan menossa, tai suhde alkanut kaukosuhteena? Ja mitäs sitten tapahtui =)?
Elelimme mieheni kanssa vuosia kaukosuhteessa (eri maissa, mutta Euroopassa kuitenkin), ja nyt onnellisesti saman katon alla vuoden verran. Jossain vaiheessa vain tulee se piste, että joku ratkaisu täytyy tehdä, ja kiinnostais mihin tilanteeseen muut on päätyneet.

 

[Ärrimurri]

Me eleltiin kaukosuhteessa minun opiskeluajat eli neljä vuotta. Kesäisin oltiin yhdessä ja viikonloppuisin. Olihan se aika kamalaa, kun viikot oli yhtä tunteiden sekamelskaa, kun perjantaisin ja lauantaisin oli ihan onnensa kukkuloilla, sunnuntaisin aika haikea jo ja maanantai oli ihan hirveää. Sitten taas vaan ooteltiin viikonloppua. Mutta pitää vaan mennä viikko ja päivä kerrallaan ja olla onnellinen, että on kuitenkin joku ketä rakastaa

 

[PauhaavaSydän]

Näitte kuitenkin aika usein mun mielestä . Noinhan se on, hemmetin raskasta ne ainaiset lähtöhalaukset ja vilkutukset juna-asemilla ja lentokentillä, ei kai siihen koskaan tottunut. Mutta jälleennäkemisen riemua parempaa tunnetta en ihan heti keksi, ja oikeassa olet; paljon rankempaa olisi kuitenkin ollut luopua suhteesta! Sehän se vasta olisi ollutkin, kun sitten ei olisi voinut nähdä enää ollenkaan :/

 

[sonja]

mato persettä kaivaa.

 

[Ärrimurri]

Näitte kuitenkin aika usein mun mielestä . Noinhan se on, hemmetin raskasta ne ainaiset lähtöhalaukset ja vilkutukset juna-asemilla ja lentokentillä, ei kai siihen koskaan tottunut. Mutta jälleennäkemisen riemua parempaa tunnetta en ihan heti keksi, ja oikeassa olet; paljon rankempaa olisi kuitenkin ollut luopua suhteesta! Sehän se vasta olisi ollutkin, kun sitten ei olisi voinut nähdä enää ollenkaan :/

Mä joskus kyllä mietin, että olisiko ollut helpompi nähdä vaikka vaan joka toinen viikonloppu. Siihen ettei toinen ollutkaan vierellä tavallaan vähän tottui torstaihin mennessä, mutta sitten taas näki toisen ja tuntui ettei voi elää ilman toista...