Sanokaa nyt ettei lasten elämä mene pilalle erossa! :(

[aargh]

Olisin itse vielä halunnut antaa tälle perheelle tilaisuuden yhtenäiseen perhe-elämään, mutta mies päätti toisin ja haluaa erota ja ero nyt tulee. Meillä on hyvät välit keskenämme ja toivon mukaan näin tulee jatkumaankin. Parisuhde on ollut huono jo pitkän, jossain vaiheessa meillä oli rajuja tappeluita mutta nyt tosiaan on jo viimeiset puoli vuotta ollut aika "seesteistä" . Mies ei halua jatkaa ja ero on tosiasia ja kaikki valmistelut jo tehty. Itse suren ihan hirveästi lapsia, vaikka he ovat nyt ainakin vielä oikein iloisia ja reippaita lapsia ja tietävätkin jotain jo tulevaisuudesta. Uskon että pystymme jatkossakin hoitamaan miehen kanssa kaikki sovussa ja hän on asiallinen mies ja hyvä isä. Hoidamme lasten huoltajuuden vuoroviikoin ja tulemme asumaan vajaan kilometrin säteellä toisistamme.

Olen ihan älyttömän ahdistunut ja surullinen kuitenkin lasten vuoksi, pelkään että heidän elämänsä menee nyt pilalle. Luen netistä (tyhmä minä!!) miten ero vaikuttaa negatiivisesti koko lapsen loppuelämään ja vielä seuraavaankin sukupolveen jne. Toisaalta olen yrittänyt ajatella että lapsen elämä kai voi olla monella tapaa onnellista kuitenkin, tai on siis monia tapoja saada ylipäänsä onnellinen elämä. Että elämä voi olla siis onnellista vaikka vanhemmat ovatkin eronneet, se että vanhemmat pysyvät yhdessä ei takaa automaattisesti siltikään lapselle onnellista elämää. Ymmärsiköhän kukaan nyt mitä tarkoitan.. Huoh. Vertaistukea kiitos..

 

["annikki"]

Kyllä sinä tuhoat lasten elämän. Miksi mennä naimisiin ja tehdä lapsia jos pitää erota?

 

[aargh]

Emme ole naimisiin koskaan menneetkään ja minähän en halunnut erota,. Kiitos kannustuksesta. Annikki ei taida oikein ymmärtää tätä elämää sen lisäksi että sisälukutaidossa näyttää olevan puutteita.

 

["annikki"]

Emme ole naimisiin koskaan menneetkään ja minähän en halunnut erota,. Kiitos kannustuksesta. Annikki ei taida oikein ymmärtää tätä elämää sen lisäksi että sisälukutaidossa näyttää olevan puutteita.

No kyllä ymmärrän elämää ja kyllä tuhoat lastesi elämän. Et sitten ilmeisesti tehnyt töitä suhteesi eteen kun miehesi halusi eron?

 

[aaargh]

[QUOTE="annikki";28378114]No kyllä ymmärrän elämää ja kyllä tuhoat lastesi elämän. Et sitten ilmeisesti tehnyt töitä suhteesi eteen kun miehesi halusi eron?[/QUOTE]

No, sinulle tuskin kuuluu sen enempää minun elämäni. Tod.näk. itse olet perheetön vanha-piika, mutta onnea sinullekin elämään.

 

["vieras"]

Kyllä lasten elämä on nyt totaalisesti pilalla!

 

[astrolabe]

En koe, että vanhempieni avioero mitenkään määrittäisi minua ihmisenä tai olisi pilannut jotain.

 

["annikki"]

No, sinulle tuskin kuuluu sen enempää minun elämäni. Tod.näk. itse olet perheetön vanha-piika, mutta onnea sinullekin elämään.

Kahden lapsen äiti joka on onnellisesti naimisissa. Tiedät itsekkin että ero on huono asia lapsille.

 

[Phoebsi]

Ei mene, mutta aikuisten pitää olla aikuisia ja sallia ne lasten tunteet, mitä ero heissä synnyttää.

 

[aargh]

[QUOTE="annikki";28378126]Kahden lapsen äiti joka on onnellisesti naimisissa. Tiedät itsekkin että ero on huono asia lapsille.[/QUOTE]

Tottakai on huono asia, lue nyt hyvä Annikki tuo minu aloitusviesti ihan ajatuksella. Toivon että teillä onni kestää, muista sinä olla hyvä vaimo miehellesi

 

[Vastaaja]

itse olen erolapsi, eikä ero kummemmin elämääni heilauttanut.

Itse erosin muutama vuosi sitten. 2 vanhinta eivät tuntuneet olevan moksiskaan, esikoisen teini-ikäkin mennyt moitteetta. Nuorin reagoi jonkin verran, mutta tilanne rauhoittunut ja iloinen ja sosiaalinen on.

Välit lasten isän kanssa olleet aina vähintään ok, nyt hyvät. Ja minä olen naimisissa hienon miehen kanssa. Lapset asuvat minun luona ja tpaavat isäänsä säännöllisesti, vuoroviikkoa ei koskaan edes harkittu.

 

[wut]

Kyllä lapset pärjäävät ja mukautuvat tilanteeseen. Epävarmuus ja epätietoisuus saattaa kuitenkin pelottaa lapsia. Joskus lapsi voi jopa syyllistää itseään. Tätä lisää vielä muiden lasten suusta kuultua pelottelua ja kenties kiusaamista.

Kunhan vain jaksatte toitottaa, että molemmat edelleen rakastavat lapsia ja mikään mahti maailmassa ei sitä koskaan muuta niin eiköhän kaikki mene ihan hyvin.

Hoidatte omat välinne sellaiseen kuntoon, ettei lapsista tule välikappaleita teidän sotaan. Riidat hoidatte silloin, kun lapset eivät näe eivätkä kuule. Uudet suhteet tulee vain hyväksyä molemmin puolin jne.

Kaveripiirissä on useita, joiden vanhemmat ovat eronneet. Tunnen useita pareja, jotka ovat eronneet ja heillä on lapsia. Ihan normaaleja ihmisiä he ovat kaikki

 

["vieras"]

Ei lasten elämä mene erossa pilalle, kunhan te vanhemmat hoidatte eron asiallisesti eli ette hauku lapsille toista vanhempaa tai vastaavaa. Lapset voivat huonosti ydinperheissä tai voivat hyvin eroperheissä, ei se yhdessä pysyminen ole onnellisuuden tae.

Koeta ap jaksaa ja jätä noiden annikkien kommentit huomiotta.

 

["annikki"]

Muista sitten että eroaminen on periytyvää eli luultavasti lapsesikin eroavat aikanaan.

 

["Vieras"]

Kyllä erossa pienen lapsen koko pieni elämä särkyy.

 

["Vieras"]

No, sinulle tuskin kuuluu sen enempää minun elämäni. Tod.näk. itse olet perheetön vanha-piika, mutta onnea sinullekin elämään.

Kysyt täältä mielipidettä sinun elämääsi, etkä pysty vastaanottamaan sitä. Ei ihme, että mies haluaa erota...?
Tutkimusten mukaan lasten elämä on parempaa jopa huonommissa liitoissa, kuin eroperheissä, joten en pysty nyt valehtelemaan sinulle, että te ette olisi pilaamassa lastenne elämää.

 

[BootyPeppi]

Ei mene jos suunta on tulevaisuus. Kyllähän sen pilattua saa jos ei enää mistään välitä. Mutta sen voi pilata jo suhteessakin. Voimia ja katse tulevaan, tuo avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia ovia.

 

[ssss]

[QUOTE="annikki";28378176]Muista sitten että eroaminen on periytyvää eli luultavasti lapsesikin eroavat aikanaan.[/QUOTE]

Sulla viiraa nyt päässä pahasti. Ihme tuomitsija.

 

["minna"]

Onko sulla minkä ikäiset lapset?
Ei heidän elämä pilalle mene. Vaikutat järkevältä joten et varmaankaan ala esim.lasten kuullen moittia isää yms,se on aika tärkeää. Ja se helpottaa myös heidän elämää että näkevät että olette hyvissä väleissä,myös siinä vaiheessa jos kuvioihin tulee uusia kumppaneita tuleviasuudessa,mutta et ehkä juuri nyt mieti sellaista.

Itse olen myös eronnut,nuorin oli silloin 5v ja välillä vieläkin ikävöi isää,vaikka meillä on hyvin säännöllistä isän tapaamiset,se on se mikä mulla tekee pahaa.Mutta ainahan voi esim soittaa.
Ja se säännöllisyys,se on erittäin tärkeää. Ei voi toimia niin että kun lapsi suuttuu äidille,hän juoksee jo isän luokse,en kertakaikkiaan tajua ihmisiä jotka antavat tuollaisen tapahtua.

Voimia!

 

[neuvoja]

Todella ikävä tilanne Rehellisesti sanottuna (oman kokemuksen mukaan) ero on kauhea trauma lasten elämässä ja lapset osaavat esittää että kaikki on hyvin.

Hyvä että ap tiedostat sen, niin osaat lieventää surua. Älä anna lasten nähdä suruasi, muuten he ottavat hoitovastuun sinusta. Tee kaikkesi että omatkin välisi lasten isään pysyvät hyvinä, yrittäkää olla perhe, vaikka onkin 2 kotia.

 

["vieras"]

Siis joutuvatko lapset pomppimaan kahden "kodin" välillä vuoroviikoin?

 

[avioerolapsi]

Mun vanhemmat erosi, kun olin 5-vuotias, ja kyllä se vaikutti mun elämänkatsomukseen jollakin tavalla. Ero hoidettiin hyvin, vanhemmat oli ainakin suht hyvissä väleissä koko ajan - tai ainakin meille lapsille ei muuta paljastettu. Mutta huomaan, että nyt aikuisena oma näkemykseni on sellainen, että avioeo on koko ajan mahdollinen vaihtoehto. Ei siis niin, että harkitsisin jatkuvasti eroa, vaan jotenkin ajattelen ettei ole mitenkään itsestäänselvää, että tämä avioliitto kestää ikuisesti. Meillä on kaikki hyvin tällä hetkellä, enkä halua erota, mutta en näe sitä mitenkään mahdottomana myöhemmin, jos tilanne tuntuu siltä. Kyllä se ero lapseen aina jollakin tavalla vaikuttaa, enkä haluaisi sitä omille lapsilleni aiheuttaa, mutta jos on pakko niin sitten on.

Verrattuna mieheeni, jonka vanhemmat ovat edelleen onnellisesti naimisissa, mun näkemykseni on hyvin erilainen. Hän ei edes ajattele eron mahdollisuutta vaan toitottaa jatkuvasti, miten me tullaan olemaan yhdessä aina. Toisaalta näen mun versioni ihan hyvänä: en ota avioliittoa ja parisuhdetta itsestäänselvyytenä.

 

["Höpöhöpö"]

[QUOTE="Vieras";28378182]Kysyt täältä mielipidettä sinun elämääsi, etkä pysty vastaanottamaan sitä. Ei ihme, että mies haluaa erota...?
Tutkimusten mukaan lasten elämä on parempaa jopa huonommissa liitoissa, kuin eroperheissä, joten en pysty nyt valehtelemaan sinulle, että te ette olisi pilaamassa lastenne elämää.[/QUOTE]

Tutkimusten mukaan nimenomaan ei ole näin.
Paska liitto opettaa lapselle, että kotona pitää sietää huonoa elämää. Minä ainakin haluan siirtää mallin, että koti on paikka jossa jokaisella perheenjäsenellä pitää olla hyvä olla. Tietysti on riitoja ja kriisejäkin, mutta ne selvitetään ja niistä selvitään. Jos liitto on loppu niin se on eri asia ja silloin pitää lähteä.

T. Onnellisesti naimisissa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28378182]Kysyt täältä mielipidettä sinun elämääsi, etkä pysty vastaanottamaan sitä. Ei ihme, että mies haluaa erota...?
Tutkimusten mukaan lasten elämä on parempaa jopa huonommissa liitoissa, kuin eroperheissä, joten en pysty nyt valehtelemaan sinulle, että te ette olisi pilaamassa lastenne elämää.[/QUOTE]

Jep,surkea tapaus.Lasten elämä varmaan pilalla jo ennen eroa kun on noin pölvästi äiti.

 

["Elämää"]

Lähipiirissä on kaksi eroa, joita olen seurannut pari vuotta läheltä. Molemmissa tapauksissa ero on saanut lapset puhkeamaan kukkaan. Kummassakaan perheessä ei ollut väkivaltaa tai alkoholismia. Toisessa riitoja kyllä, molemmissa rakkaus oli vain loppunut vuosien saatossa.

Ajattelin, että eivätkö voisi elää perheenä kun mitään "isoa" ongelmaa ei ole. Mutta lähtö on ollut oikea ratkaisu. Kun vanhemmat voivat hyvin, lapsetkin voivat hyvin! Eli ero voi olla helpotus myös lapsille.