Sanokaa nyt please, että tää menee ohi! (3v uhmasta)

[Hivenen kypsä]

Joo, tiedän että se menee joskus ohi... mutta haluaisin kuulla että loppusuoralla jo oltaisiin. Syksyllä/talvella oli jo usean kuukauden kestävä ensimmäinen näytös, jossa kiukuttiin jokaikinen asia pukemisesta lähtien. Kevään ajan oli rauha maassa ja nyt on kesä ollut entistä pahempaa uhmaamista. Ihan järkkyä rääkymistä kun neiti joutuu tekemään jotain vasten tahtoaan ja MITÄÄN ei uskota. Vaikka en anna periksi, ja joutuu lopulta taipumaan, ei kymmenistä tai edes sadoista toistoista huolimatta lakkaa tekemästä kiellettyjä asioita.
Tönii pikkusiskoa, ei kävele kunnolla vaan löntystelee ja kävelee väärään suuntaan tai jää seisomaan, saa raivarit kun ensin ei halunnut sukkia ja sitten haluaakin muttei enää saa niitä jne jne... Niin turhauttavaa kun samat asiat opetellaan joka päivä uudestaan ja uudestaan. Tietää ja ymmärtää kyllä mitä ei saa tehdä, mutta on joku tarve kokeilla aina uudestaan.

Just täytti 3 v, eikö sen uhman pitäis alkaa jo hellittämään, kun on alkanut jo melkein vuosi sitten? Ja ei ole todellakaan kyse siitä, että olisin liian lepsu. Esim kävelee vaikka väkisin käsi kädessä (ja kirkuu), jos menee ihan pelleilyksi. Mutta kun ei vaan tunnu oppivan mistään, seuraavalla kerralla sama temppuilu kävelyn kanssa, ja minkä tahansa muun asian kanssa. Aaargh...

 

[Rieputarallaa]

Jos jotakin olen oppinut lapsen kasvusta 5,5 vuoden aikana, niin vaiheita tulee ja vaiheita menee. Aika aikaa kutakin, sanoi pässikin kun päätä leikattiin.

Hirmuisesti tsemppiä ja jaksamista! Lopussa kiitos seisoo, kun nyt jaksat olla kärsivällinen ja johdonmukainen ja asettaa lapselle selkeät rajat.

 

["vieras"]

ei voi sanoa kuin että kyllä se vähäksi aikaa loppuu ennen kuin alkaa uudestaan. Meidän eskarilaisella on aivan MAHTAVA uhmakausi. Sitä ennen olikin toista vuotta aika rauhallista.