V
"vieras"
Vieras
Mä olen tätä monesti kelannut itseni kanssa. Olenko vain syyttä suotta nalkuttaja vai onko mun mies itsekeskeinen ja ajattelematon? Jolla oma menot tärkeimpiä?
Tilanne on se että minä olen vielä kotona lastemme kanssa, jos sillä nyt tähän mitään väliä on.
Mies käy töissä arkipäivät. Yleensä 8-16 mutta toisinaan myös reissusa päivän-muutaman ja toisinaan tekee työtä sen 12tuntiakin, koska hommat saatava valmiiksi.
Noh, mies käy salilla 3-4kertaa viikossa. Mikä on musta ihan okei et saa muutakin ajateltavaa kuin työ ja koti ja saa paineita/stressiä pois ja olla ihan vaan yksin.
vaikkakin kyllä mä joskus sanon asiasta, varsinkin silloin kun on ollut poissa kotoa tai tehnyt pitkää päivää. Silloin myönnän "napisevani" ja vain siksi koska mua harmittaa lasten puolesta.
Ulkona käy harvoin. Sanotaanko 2-3kertaa vuodessa. Mutta silloin sit kans huomaa et on ollut :/
Nytkin sillä sit kahdet illan vietot peräkkäisinä viikonloppuina ja sinne menee taas yhteinen aika ja lasten kanssa oleminen.
Sit on millon mitäkin menoja. Toisinaan usein, toisinaan ei. Mut joskus tuntuu et aina on jotain ja et ei oo ikinä edes yhtä kokonaista päivää kotona.
Välillä mua sapettaa hitosti, mutta koitan vaan pitää mölyt mahassani. Joskus taas avaudun. :/
Olenko mä nyt siis vain kurja paska nalkuttava vaimo?
Tilanne on se että minä olen vielä kotona lastemme kanssa, jos sillä nyt tähän mitään väliä on.
Mies käy töissä arkipäivät. Yleensä 8-16 mutta toisinaan myös reissusa päivän-muutaman ja toisinaan tekee työtä sen 12tuntiakin, koska hommat saatava valmiiksi.
Noh, mies käy salilla 3-4kertaa viikossa. Mikä on musta ihan okei et saa muutakin ajateltavaa kuin työ ja koti ja saa paineita/stressiä pois ja olla ihan vaan yksin.
vaikkakin kyllä mä joskus sanon asiasta, varsinkin silloin kun on ollut poissa kotoa tai tehnyt pitkää päivää. Silloin myönnän "napisevani" ja vain siksi koska mua harmittaa lasten puolesta.
Ulkona käy harvoin. Sanotaanko 2-3kertaa vuodessa. Mutta silloin sit kans huomaa et on ollut :/
Nytkin sillä sit kahdet illan vietot peräkkäisinä viikonloppuina ja sinne menee taas yhteinen aika ja lasten kanssa oleminen.
Sit on millon mitäkin menoja. Toisinaan usein, toisinaan ei. Mut joskus tuntuu et aina on jotain ja et ei oo ikinä edes yhtä kokonaista päivää kotona.
Välillä mua sapettaa hitosti, mutta koitan vaan pitää mölyt mahassani. Joskus taas avaudun. :/
Olenko mä nyt siis vain kurja paska nalkuttava vaimo?