Sanokaas: Olenko vain nalkuttava akka vai onko mulla vaan ihan ajattelematon ukko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miksi naiset alistuvat tuohon termistöön: nalkuttaa, napista jne.?

Eivätkö naiset voi sanoa ihan aiheesta? Kuten tässäkin tapauksessa, kun perheen isää ei arki kamalasti kiinnosta, vaan päivään täytyy työntää yhtä jos toista, ettei tarvitse perheen kanssa tuhlata aikaansa.

Niin. No mä en kyllä nalkuta mutta siksi mieheni ilmaisee kaikki sanomiseni/puhumiseni.

En siis jäkätä tyyliin jäkä jäkä jäkä. Vaan sanon asiallisesti oman mielipiteeni ja koitan keskustella, mutta se on joko aina samaa paskanjauhamista tai nalkuttamista.
 
itse olen kyllä eroa miettinyt. Myönnän.


"Elettiin siis ihan omaa sitä samaa arkee mitä päivisinkin. Suljin siis miehen ulkopuolelle. Miksi? No siksi että mua niin kyllästyttää tää, enkä pidä tästä yhtään.
Kyllä tervehdin ja vastasin kun puhuttiin, mutta en ollut lainkaan oma itseni.

Kyllä miehestä huomasi et olikin ihmeissään kun ei siitä piut pauta välitetty vaan oltiin keskenämme ja touhuttiin omia juttuja. Kysyi mikä on ja sanoin kyllä, mutta eipä tuota mitenkään kommentoinut vaan tapansa mukaan sivuutti ja lähti salille. "

Mies vaan ihmettelee, et miksi käyttäydyt noin, kun ei näe omassa käytöksessään vikaa. Sanot suoraan tai vaikka kirjallisesti kirjeen muodossa, et mikä mättää. Suunnittelet itsellesi muutamalle illalle menoa ja vaadit/huolehdit, että pääset myös niihin. Menet vaikka kirjastoon tai kiertelemääån kauppoja. Kunhan menet johonkin. Nyt vaan muutut marttyyriksi.
Jos eroon päädyt, niin helpommalla tietysti pääset, et enää odota apua mieheltä, niinkuin nyt vähintään alitajuisesti teet, vaikka olet tottunut kaikki tekemään itse. Ei yksinhuoltajuus vaikeaa ole, helpommalla pääsee kuin parisuhteessa.
 
"Elettiin siis ihan omaa sitä samaa arkee mitä päivisinkin. Suljin siis miehen ulkopuolelle. Miksi? No siksi että mua niin kyllästyttää tää, enkä pidä tästä yhtään.
Kyllä tervehdin ja vastasin kun puhuttiin, mutta en ollut lainkaan oma itseni.

Kyllä miehestä huomasi et olikin ihmeissään kun ei siitä piut pauta välitetty vaan oltiin keskenämme ja touhuttiin omia juttuja. Kysyi mikä on ja sanoin kyllä, mutta eipä tuota mitenkään kommentoinut vaan tapansa mukaan sivuutti ja lähti salille. "

Mies vaan ihmettelee, et miksi käyttäydyt noin, kun ei näe omassa käytöksessään vikaa. Sanot suoraan tai vaikka kirjallisesti kirjeen muodossa, et mikä mättää. Suunnittelet itsellesi muutamalle illalle menoa ja vaadit/huolehdit, että pääset myös niihin. Menet vaikka kirjastoon tai kiertelemääån kauppoja. Kunhan menet johonkin. Nyt vaan muutut marttyyriksi.
Jos eroon päädyt, niin helpommalla tietysti pääset, et enää odota apua mieheltä, niinkuin nyt vähintään alitajuisesti teet, vaikka olet tottunut kaikki tekemään itse. Ei yksinhuoltajuus vaikeaa ole, helpommalla pääsee kuin parisuhteessa.

Niin eipä tuo arki tästä kummosemmaksi muuttuis jos erottas, tietty siten ettei olis aikuista miestä passattavana.

Mä sanoin miehelle että mua jurpii tää et se on meidän kaa vaan kun haluaa. Mut ei kommenttia. Käänti sen niin ettei me haluttu olla hänen kanssa joten siksi hän lähtee salille.

Mua vaan surettaa niin lasten puolesta, mutta toisaalta ei nekään jaksa kauaa isältä odotella mitään. Ennemminkin ihmeissään ovat jos isä on kotona. Ja mies ei edes tästä tajua, että on paljon omissa jutuissaan.
 
miten mun yksinäisyys vaikuttaa siihen et miestä ei huvita olla perheensä kanssa? :O

Osittain se vaikuttaa niin, että kun sulla ei ole koskaan mitään omaa menoa tai ystäviä, niin asiat menee myös suurempiin mittasuhteisiin. Miehen jokainen meno tulkitaan vain niin että "sua ei kiinnosta olla meidän kanssa" jne.Sulla on "liikaa aikaa" miettiä ja ottaa itseesi. En tiedä ymmärrätkö lainkaan mitä haen takaa.
Enkä todellakaan tarkoita että miehesi käytös olisi ihan ok, mutta siltikin haluisin tuoda tän näkökulman esiin.
 
Osittain se vaikuttaa niin, että kun sulla ei ole koskaan mitään omaa menoa tai ystäviä, niin asiat menee myös suurempiin mittasuhteisiin. Miehen jokainen meno tulkitaan vain niin että "sua ei kiinnosta olla meidän kanssa" jne.Sulla on "liikaa aikaa" miettiä ja ottaa itseesi. En tiedä ymmärrätkö lainkaan mitä haen takaa.
Enkä todellakaan tarkoita että miehesi käytös olisi ihan ok, mutta siltikin haluisin tuoda tän näkökulman esiin.

Olen mä tätäkin miettinyt mut tullut siihen tulokseen silti ettei miestä nappaa meidän kanssa olo. Jos käy 4kertaa viikkoon salilla, kerran peliin ja niille kahdelle muulle päivälle löytyy kyllä lähestulkoon aina tekemistä.
Arkipäivät menee samalla kaavalla: tulee töistä kotiin: syö, lukee lehden, menee nukkuun jonka jälkeen alkaa inistä lisää syömistä, syö ja painuu salille tai sit jos ei mee jatkaa makaamista sohvalla.
Viikonloppuna päivän kohokohta on kun pääsee kuopuksen uniaikaan nukkumaan. Jonka jälkeen maataan vähän lisää, mennään koneelle, sit taas sohvalle jne jne..
lasten kanssa jaksaa keskittyä johonkin max.10min jonka jälkeen "pakko" mennä kattoo yks juttu koneelta.
Päivän aikana ei siis tee oikeastaan muuta kuin syö, nuku, istu koneella, makaa sohvalla ja käy vessassa. Niin ja passuutta mua kun ei jaksa persettään koneelta nostaa.
 
Olen mä tätäkin miettinyt mut tullut siihen tulokseen silti ettei miestä nappaa meidän kanssa olo. Jos käy 4kertaa viikkoon salilla, kerran peliin ja niille kahdelle muulle päivälle löytyy kyllä lähestulkoon aina tekemistä.
Arkipäivät menee samalla kaavalla: tulee töistä kotiin: syö, lukee lehden, menee nukkuun jonka jälkeen alkaa inistä lisää syömistä, syö ja painuu salille tai sit jos ei mee jatkaa makaamista sohvalla.
Viikonloppuna päivän kohokohta on kun pääsee kuopuksen uniaikaan nukkumaan. Jonka jälkeen maataan vähän lisää, mennään koneelle, sit taas sohvalle jne jne..
lasten kanssa jaksaa keskittyä johonkin max.10min jonka jälkeen "pakko" mennä kattoo yks juttu koneelta.
Päivän aikana ei siis tee oikeastaan muuta kuin syö, nuku, istu koneella, makaa sohvalla ja käy vessassa. Niin ja passuutta mua kun ei jaksa persettään koneelta nostaa.

Niin, no. Mä en tiedä miten sun mies suhtautuisi, jos sä joku päivä ihan oikeasti vaan sanoisit, että "hei kulta, nyt mulla on menoa,heippa" . vaikka kun se mies tulee töistä kotiin, niin lähdet. vaikka ikkunashoppailemaan ?
ehkä se herättää häntä näkemään omien menojensa määrän ?
 
ja sitten tietenkin se tärkein, että onko sulla itselläsi oikeasti halua olla miehesi kanssa ? rakastatko häntä,entä rakastaako hän sinua ?
jos noihin on vastaus joo,niin luulisin ja uskoisin että kyllä saattte kuviot toimimaan :)
 
Miksi naiset alistuvat tuohon termistöön: nalkuttaa, napista jne.?

Eivätkö naiset voi sanoa ihan aiheesta? Kuten tässäkin tapauksessa, kun perheen isää ei arki kamalasti kiinnosta, vaan päivään täytyy työntää yhtä jos toista, ettei tarvitse perheen kanssa tuhlata aikaansa.

minusta tää mies menee jo liikaa siinä että käy jopa 4krt viikossa harrastamassa.

me ollaan ehkä outoja, mutta meille perheaika duunin jälkeen on kullanarvoista eikä tod tulisi kummallekaan mieleen juosta viikolla 4krt harrastamassa ja siihen päälle baareilut.

mun mies käy pelaa lätkää 3krt viikossa, mutta 2 krt niistä on heti aamulla seiskalta ja yksi illalla puoli kymmeneltä. perheaikaa tuossa ei siis menetetä. viikolla juostaan illat lasten harrastuksissa, ei meillä olisi edes aikaa omille harrastuksille sen enempää kun pitää hoitaa duunit, koirat, lapset, koti, ruuat, pyykit ym. meidän elämä on tälläisenään jo todella hektistä ilman omia menoja.
 
ja sitten tietenkin se tärkein, että onko sulla itselläsi oikeasti halua olla miehesi kanssa ? rakastatko häntä,entä rakastaako hän sinua ?
jos noihin on vastaus joo,niin luulisin ja uskoisin että kyllä saattte kuviot toimimaan :)

Kyllä se uein sanoo rakastavansa vaikkei teoista usein nää. Toki voi myös sanoa rakastavansa tarkoittamatta sitä mutta tiedä häntä.. jossain sisällä uskon et rakastaa.
Ja rakastan minäkin vaikka paskoina "hetkinä" tuntuu et helpompi vaan erota.
 
Olen mä tätäkin miettinyt mut tullut siihen tulokseen silti ettei miestä nappaa meidän kanssa olo. Jos käy 4kertaa viikkoon salilla, kerran peliin ja niille kahdelle muulle päivälle löytyy kyllä lähestulkoon aina tekemistä.
Arkipäivät menee samalla kaavalla: tulee töistä kotiin: syö, lukee lehden, menee nukkuun jonka jälkeen alkaa inistä lisää syömistä, syö ja painuu salille tai sit jos ei mee jatkaa makaamista sohvalla.
Viikonloppuna päivän kohokohta on kun pääsee kuopuksen uniaikaan nukkumaan. Jonka jälkeen maataan vähän lisää, mennään koneelle, sit taas sohvalle jne jne..
lasten kanssa jaksaa keskittyä johonkin max.10min jonka jälkeen "pakko" mennä kattoo yks juttu koneelta.
Päivän aikana ei siis tee oikeastaan muuta kuin syö, nuku, istu koneella, makaa sohvalla ja käy vessassa. Niin ja passuutta mua kun ei jaksa persettään koneelta nostaa.

Mulla ei mee jakoon, että joku suostuu olla kotiorjana tällasessa tilanteessa.

Mitä sinä, ap, saat tuosta parisuhteesta?
 
Tee lista, johon keräät miehesi menot ja omasi. Tyyliin 20-0 tai mitä onkaan. Näytä se sille (miehet tarvii konkretiaa, muuten ne ei ymmärrä kirjaintakaan/sanaakaan/mistä puhutaan/en tajua...) ja sano, että olisi kiva kun kaikilla olisi menoja tai yhteistä tekemistä sen sijaan, että mies menee ja sinä olet yh.

Miehet ei oikeesti tajua vihjailuista mitään, niille on PAKKO vääntää rautalangasta. Korosta myös, että ei ole nalkutusta jos kertoo mielipiteensä silloin tällöin. Päinvastoin, miehen asenne sanomisiasi kohtaan on "miehistä nalkutusta" eli vähättelyä .Sen ne osaa kyllä, ja me naiset kiltteinä uskotaan -kunnes mitta on täysi ja nainen lähtee. Ja mitä mies tekee sitten? Sitten se tajuaa, katuu, itkee ja juo itsensä hengiltä! Luomakunnan kruunu, nopeaälyinen!
 

Yhteistyössä