Sanokaas tähän jotain, teinkö oikean ratkaisun

[vakkari harmaana]

Eli mulla ja miehellä monen vuoden suhde takana ja suhteesta 2 pientä lasta Meil on jo monesti ollu taukoja jne. mut ei vielä koskaan lapsien aikana. No nyt meil on tosi isoja ongelmia ja oon siitä syystä lähteny lapsien kaa pois kotoa.
- Suurin syy on miehen aggressiivisuus, siis hyvin lievää semmosta mut kuitenkin on muhun käyny käsiks ja rikkonu paljon mun tavaroita, mut ei ikinä lapsiin
- arki meil on tän kesän aikana kärjistyny silleen, et mies on valvonut lähes kaikki yöt ja tehny öisin omia juttujaan esim koneel ja nukkunu aamusta myöhään, joten ei oo osallistunu perheen arkeen lähes ollenkaa
- muutenkin ollaan riidelty lähes joka pv.
- mies ei tee oikeestaan ollenkaan kotihommia
- on joskus pettäny mua, joten luottamus on edelleen ihan nollassa...eli oon iha sekasi epäilyksistä jos lähtee yksin baariin...ja pelottaa myös se mis kunnos sielt takas tulee
No näistä huolimatta rakastan miestäni kauhesti, ja tottakai hänessä on myös hyviä piirteitä. Terapiaan ei suostu, joten tiiän itekki et ainoo oikea ratkasu on lopullinen ero...mut miks mulla on koko ajan semmone tunne, et miks mä sitteki lähin pois miehen luota...Vaikeaa! =(

 

[halaus]

Teit aivan oikein!
Onnea sinulle ja jaksamista! Lapset eivät voi hyvin tuollaisessa suhteessa!
JOS miehestä on mieheksi niin hän tajuaa mitä menetti ja ryhdistäytyy sekä suostuu terapiaan.

 

[vieras]

no paha meidän ulkopuolisten on asiaa sanoa.. mut luultavasti teit jos järki niin sanoo!!

 

[vieras]

Tottakai tällaiset ratkaisut ottaa koville.. Mutta jos kotona ei enää jaksa olla tai tilanne ei etene mihinkään suuntaan, olisin minäkin varmaan lähtenyt.. Ja en tiedä vaikka joskus lähdenkin. Meillä ei ihan samat ongelmat kun teillä, mutta parisuhde on kyllä aikalailla katkolla vaikka yhdessä asutaankin ja lasta hoidetaan. Voimia sinne! Anna ajan kulua vähän aikaa niin oikeat ratkaisut selviää jossain vaiheessa.

 

[helmerinalle]

TEIT OIKEIN !!

 

[epätoivoinen]

Mulla melkein samanlaista kotona; mutten voi lähteä koska joutuisin kahden asunnon loukkuun...ei auta kuin kestää

 

[ap]

Kiitos vastauksistanne. Päätettiin sitten vähän niiku yhes että tää meiän suhde oli ny tässä. On kyl älyttömän surullinen olo, mutta samalla jotenkin helpottunut. Halauksia " epätoivoiselle".

 

[Istafra]

Kiitos vastauksistanne. Päätettiin sitten vähän niiku yhes että tää meiän suhde oli ny tässä. On kyl älyttömän surullinen olo, mutta samalla jotenkin helpottunut. Halauksia " epätoivoiselle".

Sittenhän päätöksesi oli oikea, jos pääsitte molemmat vielä yhteisymmärrykseen asiasta. Voimia teille koko perheelle rankkaan elämänvaiheeseen!

 

[Onnellinen Villasukka]

:hug:

 

[...]

Tuo kuulostaa ihan meidän elämältä jokunen vuosi taaksepäin. Sillä erotuksella, että mies ei rikkonut paikkoja eikä käynyt muhun käsiksi. Eikä kai pettänytkään, ainakaan fyysisesti.

Kaiken takana oli kuitenkin työuupumus ja vakava masennus. Siitä kun selvittiin niin nyt mulla on taas se ihana elämä rakastava mies joka on kaikista kultaisin. Olen tosi kiitollinen ettei luovutettu pahimpaan aikaan.

 

[minäkin]

Teit luultavasti oikein, jos mies ei näe ongelmaa, eikä kerran ole valmis muuttamaan mitään. On sama mitä muut asiasta ajattelevat, jos et voi jatkaa enää samassa tilanteessa, eikä kerran ole toivoa muutoksesta, niin mitä muuta voit tehdä?
On selvää että tuntuu vaikealta lähteä, teillä oli kuitenkin perhe yhdessä. Onhan vielä olemassa mahdollisuus, että mies alkaa ajatella asioita kun olette lähteneet ja haluaisi selvitellä ongelmia.

 

[ap]

Tuo kuulostaa ihan meidän elämältä jokunen vuosi taaksepäin. Sillä erotuksella, että mies ei rikkonut paikkoja eikä käynyt muhun käsiksi. Eikä kai pettänytkään, ainakaan fyysisesti.

Kaiken takana oli kuitenkin työuupumus ja vakava masennus. Siitä kun selvittiin niin nyt mulla on taas se ihana elämä rakastava mies joka on kaikista kultaisin. Olen tosi kiitollinen ettei luovutettu pahimpaan aikaan.

Kun välil on just itelläkin sellanen olo et luovutinko liian helpolla, et pitäs taistella enemmän suhteen puolesta. Jos tuota aggressiivista käyttäytymistä ei olis, ni jaksaisin kyl viel. Mut en tosiaan halua et lapset joutuu kasvaa sellases kodis, mis saattaa joutua pelkäämään.

 

[Dorde]

Kuulostaa oikealta ratkaisulta, kyllä sä tiedät sydämessä onko se oikea valinta. Jos toinen ei halua terapiaankaan niin minkäs teet.. Älä jää vuosikausiksi odottelemaan ihmeparantumista, katkeroidut vain, jokainen täällä kuitenkin vastaa omasta onnellisuudestaan.

 

[...]

Ei mies suostuisi millään mennä johonkin saamaan keskusteluapua?