Se tapahtui TAAS

["just"]

Mies oli taas ajamassa eilisen ja viime yön taksia. Kuten on tehnyt tähän asti jo puoli vuotta. Omien töiden lisäksi. Ja olen siitä kiitollinen. Tottakai, kun tekee töitä että voin olla lapsen kanssa kotona.

No, viime yön tosiaan ajoi ja ei ollut hänellä pakkopäivystystä, joten siis kun tuli kotiin yöllä, sai laittaa kännykän äänettömälle ja olla vastaamatta puheluihin. Päivystysvuorossa siis oli toinen taksi. No, herättiin sitten ja mies katsoi puhelinta, taksin omistaja oli soitellut. Mies soitti takas, ja hälle tuli päivystyskeikka, siis sairaalaan käyttään jotain, 100 kilsan päähän sinne istumaan ainakin puoleksi päivää. Ja mies TIESI vallan hyvin, että mulla on tänään menoa ja iltapäivällä vielä pitäs olla kaveriporukan pikkujoulussa. En taida keretä tehdä sapuskoita saati käydä kaupassa ostamassa niitä tarvikkeita. Jos mulla ne tarvikkeet olis täällä, voisin jo alkaa tekemään. No, eipä ole enkä pääse hakemaan. Tyttö kuumeessa ja kurkunpääntulehduksessa, en todellakaan lähde kauppaan hänen kanssa. Joten, jää sitten kaikki tekemättä ja tod.näk en pääse edes ajoissa saunalle kavereiden kanssa.

Tämä ärsyttää mua siks, että tää on jo varmaan tuhannes tällanen kerta, kun mies tekee aina niinku muut haluaa, viisveisaa siitä, mitä mieltä minä olen ja onko minulla menoa etc. Paskat siis ajattelee meitä, tunnetasolla! Rahallisesti kyllä ajattelee, koska hommaa meille rahaa, mutta kun se ei R-I-I-T-Ä! Ei lapsi tajua rahan arvoa vielä, lapsi haluaisi isin olevan välillä kotona Alan olla poikki, koska koen olevani yh. Mun tunteilla ja sanomisilla ei ole mitään virkaa, mies tekee aina niinkuin muut haluaa. Nytkin siis, lähti ajamaan vaikka taksin omistaja olis hyvin voinut itsekkin lähteä, tai joku muu taksi!

Mies siis ajanut nyt ainakin puoli vuotta niin että ajaa joka viikonloppu, ainakin toisen päivän, usein myös molemmat päivät. Omien töiden lisäksi. Olen pyytänyt että pitäs joskus vapaan viikonlopun ja antais aikaa MEILLE, omalle perheelle ja ennenkaikkea lapselle. Mutta ei. Haluaa aina vain ajaa. No, mua niin huvitti, kun mies sanoi että nyt olisi voinut olla ajamatta kun olis ollut ryyppybileet, niihin olis voinut mennä, mutta ei sittenkään, meni ajamaan. Ei siis voi olla meidän kanssa, ryyppybileisiin tai ajamaan. Tuntuu kurjalta, erittäin kurjalta. Etenkin nyt, kun mulla jää kaikki tekemättä ja en pääse ajoissa pikkujouluihin

 

[I know]

Meillä vähän sama tilanne, paitsi että mies on harrastuksensa parissa eikä töissä (eli mielestäni vielä pahempi). Ei välitä siitä, että toivon hänen joskus viettävän aikaa minun ja vauvan kanssa. Harrastus on tärkeämpää. Mies on kyllä sitten ihanasti vauvan kanssa ne ajat, kun malttaa kotona olla, mutta kovin vähän siis sitä aikaa on. Lisäksi mies hyppää täysin vanhempiensa, varsinkin äitinsä, tahtiin. Ei meillä ole omaa perhe-elämää ollenkaan, eikä minulla vapaa-aikaa. Tsemppiä sinulle.

 

["a p"]

No meillä on myös nuo harrastukset miehellä aika aikaa vieviä. Itse en käy missään, en oikeasti missään. Tiistain jumppa oli lopetettava kokonaan että MIES pääsee omiin menoihinsa. Torstaina jumppaan en taas pääse siksi, että miehellä on salivuoro ja pakko päästä kavereiden kanssa. Vaikka voisi käydä muulla yleisellä vuorolla. Ei anna periksi, niin pakko itse antaa. Eihän lasta voi yksinkään jättää. Hankala se on lähteä kun mies lähtee. Sitten on lisäks vielä tää viikonloppu työ. Ja olen sata kertaa sanonut, että arvostan miestäni että tekee töisä ja tienaa rahaa meille, MUTTA kun se raha ei mielestäni ole se ykkösasia, vaan se että pidetään parisuhde kasassa ja tehdään yhdessä jotain, edes joskus Me ei olla esim. miehen kanssa oltu tai käyty kaksin MISSÄÄN varmaan sitten viime juhannuksen. Sekin meni överiksi kun mies joi liikaa ja sammui. Jatkoin sitten kavereiden kanssa baariin.

 

[I know]

Valitettavasti en tiedä ratkaisua tilanteeseesi, koska tosiaan meillä kotona lähes samanlaista. Välillä olen vain surullinen, välillä nousee v-käyrä kiukusta; ihan kuin minun väsymisellä tai minun vapaa-ajallani ei olisi mitään merkitystä. Meillä vauva on 4 kk ja vauvan syntymän jälkeen meillä on ollut YKSI viikonloppu, ettei kyläilty miehen vanhemmilla ja silloinkin mies oli sekä la että su monta tuntia harrastamassa. Tunnen myös olevai yh ja välillä mielessä on käynyt aika radikaalejakin ideoita. Jos kerran olen aina vauvan kanssa yksin, niin miksi en sitten olisi sitä myös virallisesti....Tuntuu vaan niin turhalta erota tällaisen takia, kun muuta ongelmaa ei ole.