Sekaisin suhteessa

[SS]

Olemme seurustelleet nyt päälle 9 vuotta, avoliitossa tästä 5 vuotta. Olen 24-vuotias.

Suhteemme on aina ollut tasainen, yllätyksetön. Emme tappele koskaan. Tottakai välillä on ylä- ja alamäkiä, mutta ei ikinä mitään suurempaa ongelmaa suhteessa. Nyt puolen vuoden ajan olen ruennut epäilemään kaikkea.

Olenko onnellinen? Olen. Kai? En ole koskaan kokenut huonoa parisuhdetta, kyseessä on ensimmäinen poikaystäväni. Rakastanko häntä? Kyllä. Tottakai.

Onpa tätä vaikea purkaa sanoiksi kun päässäkin kaikki on niin sekaisin. Olen tavallaan tyytyväinen. Kaikki on hyvin. Mieheni on kiltti, ymmärtäväinen, rakastava. Ei mitään huonoa sanottavaa. Silti huomaan kaipaavani muualle. Pois. Tulee olo, että tässäkö tämä nyt oli? Nyt vaan odottelemaan että aika kuluu ja ehkä hankitaan lapsia?

Mikä minua vaivaa. Kaikki on niin hyvin enkä silti ole tyytyväinen. Katselen yksiöitä netistä, työpäivän aikana saatan miettiä miten jakaisin tavaramme eron sattuessa.

Auttakaa, mikä on vialla?? Vai onko mikään?

 

[Mie]

Olemme seurustelleet nyt päälle 9 vuotta, avoliitossa tästä 5 vuotta. Olen 24-vuotias.

Suhteemme on aina ollut tasainen, yllätyksetön. Emme tappele koskaan. Tottakai välillä on ylä- ja alamäkiä, mutta ei ikinä mitään suurempaa ongelmaa suhteessa. Nyt puolen vuoden ajan olen ruennut epäilemään kaikkea.

Olenko onnellinen? Olen. Kai? En ole koskaan kokenut huonoa parisuhdetta, kyseessä on ensimmäinen poikaystäväni. Rakastanko häntä? Kyllä. Tottakai.

Onpa tätä vaikea purkaa sanoiksi kun päässäkin kaikki on niin sekaisin. Olen tavallaan tyytyväinen. Kaikki on hyvin. Mieheni on kiltti, ymmärtäväinen, rakastava. Ei mitään huonoa sanottavaa. Silti huomaan kaipaavani muualle. Pois. Tulee olo, että tässäkö tämä nyt oli? Nyt vaan odottelemaan että aika kuluu ja ehkä hankitaan lapsia?

Mikä minua vaivaa. Kaikki on niin hyvin enkä silti ole tyytyväinen. Katselen yksiöitä netistä, työpäivän aikana saatan miettiä miten jakaisin tavaramme eron sattuessa.

Auttakaa, mikä on vialla?? Vai onko mikään?

Niin, haetko siis parempaa suhdetta... eli huonompaa. Olisitko parempi jos sua vaan kävisi useampi ukko naimassa, joka reikään, siinä yksiössä. Näinhän siinä sitten lopulta käy.

 

[päärynä]

Niin, haetko siis parempaa suhdetta... eli huonompaa. Olisitko parempi jos sua vaan kävisi useampi ukko naimassa, joka reikään, siinä yksiössä. Näinhän siinä sitten lopulta käy.

Olipa rumasti sanottu.

 

[puhu ja mieti]

Kaikki on hyvin, eikä kumminkaan ole.
Olet kovin nuorena nykyisen miehesi valinnut ja ilmeisesti hänkin on yhtä nuori.
Nyt mietit, tässäkö tämä oli. Älä nyt mihinkään karkaa, kun elämässä on suvantovaihe. On tosiaan aika miettiä, mitä haluat elämältä. Keskustele avokkisi kanssa, mitä hän haluaa ja odottaa. Odottaako hän pikkuisia suhteeseenne. Milloin. Kerro, että toivot piristystä suhteeseenne. Olette solahtaneet arkeen. Milloin viimeksi olitte treffeillä? Milloin rikoitte arjen jollain kivalla. Milloin juttelitte yleensä unelmistanne.

Mitkä ne sinun unelmasi ovat? Odotatko alun huumaa ja vaaleanpunaisia laseja? Sen eteen kannattaa tehdä töitä. Aluksi ainakin kannattaa kokeilla siinä nykyisessä parisuhteessa, kun mies on jotenkin tasainen, ei palvele pullon henkeä, ei hakkaa sinua, vaan päinvastoin huomioi sinua tekemisissään.

Oletteko tulleet liian tutuiksi toisillenne, vai luuletko vain niin. Todennäköisesti luulet.

Nyt ei kannata tehdä isoja päätöksiä ennen kuin tiedät, mitä haluat. Isot päätökset ovat: erilleen muutto, avioliitto, lasten hankinta, yhteisen omistusasunnon hankinta (et kertonut miten asutte)
Et kertonut opiskeluista tai työstä mitään. Ilmeisesti sujuvat.


Mitä yhteisiä harrastuksia sinulla on miehesi kanssa? Mitä erillisiä harrastuksia? Mitä teette vapaa-aikananne?
Mihin ihastuit miehessä? Mihin hän ihastui sinussa? Miten olette muuttuneet?

 

[Oppia ikä kaikki]

Arjen sietäminen on vaikea taitolaji. Olette edenneet liian nuorina liian pitkälle. Yhteisten unelmien puute ja arki on näivettänyt tunteesi ja kaipaat muutosta. Toivon, että löydät kipinän uudelleen, mutta itse saman kokeneena suvaitsen epäillä, ettei niin tule tapahtumaan. Älkää ainakaan tehkö lasta laastariksi, ettei tule kolmatta kärsijää.

 

[hei]

Kaikki on hyvin, eikä kumminkaan ole.
Olet kovin nuorena nykyisen miehesi valinnut ja ilmeisesti hänkin on yhtä nuori.
Nyt mietit, tässäkö tämä oli. Älä nyt mihinkään karkaa, kun elämässä on suvantovaihe. On tosiaan aika miettiä, mitä haluat elämältä. Keskustele avokkisi kanssa, mitä hän haluaa ja odottaa. Odottaako hän pikkuisia suhteeseenne. Milloin. Kerro, että toivot piristystä suhteeseenne. Olette solahtaneet arkeen. Milloin viimeksi olitte treffeillä? Milloin rikoitte arjen jollain kivalla. Milloin juttelitte yleensä unelmistanne.

Mitkä ne sinun unelmasi ovat? Odotatko alun huumaa ja vaaleanpunaisia laseja? Sen eteen kannattaa tehdä töitä. Aluksi ainakin kannattaa kokeilla siinä nykyisessä parisuhteessa, kun mies on jotenkin tasainen, ei palvele pullon henkeä, ei hakkaa sinua, vaan päinvastoin huomioi sinua tekemisissään.

Oletteko tulleet liian tutuiksi toisillenne, vai luuletko vain niin. Todennäköisesti luulet.

Nyt ei kannata tehdä isoja päätöksiä ennen kuin tiedät, mitä haluat. Isot päätökset ovat: erilleen muutto, avioliitto, lasten hankinta, yhteisen omistusasunnon hankinta (et kertonut miten asutte)
Et kertonut opiskeluista tai työstä mitään. Ilmeisesti sujuvat.


Mitä yhteisiä harrastuksia sinulla on miehesi kanssa? Mitä erillisiä harrastuksia? Mitä teette vapaa-aikananne?
Mihin ihastuit miehessä? Mihin hän ihastui sinussa? Miten olette muuttuneet?

Sinä ainakin olet miettinyt, hyvin.

Nostan esille yhden asian, joka on ongelmallinen. Nuorena aloitettu suhde merkitsee myös aikuistumisen suuntautumista tietyille urille. Jos ajattelee ikätovereita ja heidän elämäänsä, niin suurin ero aikuistumisessa on siinä, että nuori sinkku elää itselleen ja rakentaa elämäänsä vaikeammin; kohdaten vastuun omasta elämästä vakavammin. Myös ihan käytännön asiat muovaavat ihmistä hyvään suuntaan. Vuokranmaksu, kodinhoito, vastuu hyvinvoinnista kasvattaa ihmistä päättämään omista asioistaan ja omasta elämästään. Tavallaan murrosikä, eriytyminen omista vanhemmistaan, vastuun ottaminen itsestä, luo itsenaäisen, erillisen ihmisen.

Minusta ap, olet nyt havahtunut huomaamaan, että elämästäsi on jäänyt elämättä vaihe, jossa olisit elänyt itsellesi. Haluat nyt eriytyä itsenäiseksi, joka on tavallaan ihan normaali reaktio sinulle, sinun historiassasi. Onko sinun erottava miehestäsi, että voisit kehittyä ihmisenä? Minun mielestäni ei, koska voit päästä päämäärääsi myös miehesi kanssa. Se vain vaatii sitä että tietoisesti hankit itsellesi tilaa ja alat ajattelemaan omia ajatuksiasi.

Sait hyviä ohjeita harrastuksista. Parisuhde on kahden erillisen ihmisen suhde. Parisuhde on kuitenkin voimavara. Suhteessa asioita jaetaan, puolisoa tuetaan, hänen mielipiteitään kunnioitetaan, suhde ei ahdista. Toimiva parisuhde on kaunis asia, mutta se ei ole itsestäänselvyys. Minusta "mie" oli myös oikeassa siinä, että saadessaan kunnollisen ja hyvän puolison, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Olisi toki jännempää olla alkoholistin kanssa, mutta on se paljon raastavampaa , kuitenkin.

 

[Wiltsu]

Minä olen noin 50-vuotias ja katselen yksiöitä netistä ja aaaaaahhhh......unelmissani kiiltää valkoinen koti, jossa on valkoiset huonekalut ja valkoiset matot.... aaaaahhhh....tästä olen unelmoinut koko ikäni! KOKO aikuisen ikäni! Noin 40 vuotta olen unelmoinut tästä ihanuudesta!

Kerran päätin tehdä haaveestani totta ja vuokrasin kauniin VALKOISEN kaksion Turun keskustasta. Kalustin sen valkoisin huonekaluin ja puunasin jääkaapin, kylpyhuoneen, saunan ja parvekkeen puhtaan valkoisiksi. Käytin parketin hiotuttamiseen ja valkolakkauttamiseen tonnin, jotta parkettikin olisi valkoinen. Vietin siinä vuokrakämpässä tasan kaksi iltaa ja yötä elämäni aikana (toisella kertaa minulla oli mukana yksi lapsistani).

Edelleen unelmoin kiihkeästi siitä valkoisesta kodista....

 

[turun tyttö]

Nykyään on muotia olla "vapaa" menevä ja suosittu. Median eri välineet mainostavat yksilön vapautta Hollyvoodin tyyliin. Glamouria, shampanjaa ja vapaita suhteita, jossa etsitään vakaata suhdetta ja omaa minuutta. Sitä minuutta monikaan ei löydä kimalteen alta.

Nuorena aloitettu seurustelu, ei ole välttämättä huono asia. On kumppani jonka kanssa kasvetaan turvallisesti aikuiseksi. Otetaan yhdessä vastaan yhteiskunnan haasteet.
Joku etsii sitä turvallista suhdetta läpi elämän ja joku toinen löytää sen heti.

Olisi kamalaa mennä kotiin, jos tiettää, tai pelkää kumppanin olevan taas riita päällä.

Nuori nainen ole onnellinen, kun sinulla on tasapainoinen suhde luotettavan miehen kanssa.
Hän on todellinen kultakimpale.

 

[Wiltsu]

Minä olen noin 50-vuotias ja katselen yksiöitä netistä ja aaaaaahhhh......unelmissani kiiltää valkoinen koti, jossa on valkoiset huonekalut ja valkoiset matot.... aaaaahhhh....tästä olen unelmoinut koko ikäni! KOKO aikuisen ikäni! Noin 40 vuotta olen unelmoinut tästä ihanuudesta!

Kerran päätin tehdä haaveestani totta ja vuokrasin kauniin VALKOISEN kaksion Turun keskustasta. Kalustin sen valkoisin huonekaluin ja puunasin jääkaapin, kylpyhuoneen, saunan ja parvekkeen puhtaan valkoisiksi. Käytin parketin hiotuttamiseen ja valkolakkauttamiseen tonnin, jotta parkettikin olisi valkoinen. Vietin siinä vuokrakämpässä tasan kaksi iltaa ja yötä elämäni aikana (toisella kertaa minulla oli mukana yksi lapsistani).

Edelleen unelmoin kiihkeästi siitä valkoisesta kodista....

Unohdin vielä ihmetellä ääneen, että kumpikohan tässä kämpässä viettämistäni illoistani ja öistäni jäi ikimuistoisen onnellisena mieleeni?

 

[asuntoasia]

Jos sinua ap. ahdistaa asua yhdessä miesystäväsi kanssa hae vain reilusti itsellesi uusi asunto.
Saat aikuistua rauhassa ja päättää omista menoistasi.

Viihdyn yksineläjänä. Wiltsun kommentteja ei voi ottaa vakavasti.
Toki tiedän, että kiinteistönvälittäjänä ehkä voi toimeksiantaa vuokra-asunnon remontin.
Mutta miksi kommentoida ketjuun, jos ei ole mitään sanottavaa.

 

[Polliisi]

Myönnä rikkeesi, pääset lievimmillä tuomioilla.

Jos sinua ap. ahdistaa asua yhdessä miesystäväsi kanssa hae vain reilusti itsellesi uusi asunto.
Saat aikuistua rauhassa ja päättää omista menoistasi.

Viihdyn yksineläjänä. Wiltsun kommentteja ei voi ottaa vakavasti.
Toki tiedän, että kiinteistönvälittäjänä ehkä voi toimeksiantaa vuokra-asunnon remontin.
Mutta miksi kommentoida ketjuun, jos ei ole mitään sanottavaa.

 

[Ajopuu]

Unohdin vielä ihmetellä ääneen, että kumpikohan tässä kämpässä viettämistäni illoistani ja öistäni jäi ikimuistoisen onnellisena mieleeni?

Tää sun piilovittuilus ei nyt mitenkään liittynyt ap:n ongelmaan. Haitko alitajuntaisesti apua omiisi? Minäpä annan sulle vinkin. Myönnä ongelmasi (ne kaikki). Vaihda terapeuttia. Näytä uudelle nettikirjoittelusi, hän voi analysoida sinun vuorovaikutustaitosi netissä. Voihan se olla, että terapeutti toteaa sinun olevan adh, tai muuten keskittymiskyvytön -vähän sellanen mattinykäspersoona.

 

[Varoitan sua..]

Nyt nyt nyt sun olisi ehkä syytä rauhottua. Polliisiaki kuunnellen ota iisisti.

Tää sun piilovittuilus ei nyt mitenkään liittynyt ap:n ongelmaan. Haitko alitajuntaisesti apua omiisi? Minäpä annan sulle vinkin. Myönnä ongelmasi (ne kaikki). Vaihda terapeuttia. Näytä uudelle nettikirjoittelusi, hän voi analysoida sinun vuorovaikutustaitosi netissä. Voihan se olla, että terapeutti toteaa sinun olevan adh, tai muuten keskittymiskyvytön -vähän sellanen mattinykäspersoona.

 

[Ajopuu]

Ihan kuullostaa siltä, että haluat kokeilla omia siipiäsi ja sitä, mitä elämällä on tarjottavana. Koskaan et voi tietää, onko elämäsi onnellisempi nykyisen kanssa, yksin, vaiko uuden miehen kanssa.

Puhu miehesi kanssa. Onko hänellä ollut samanlaisia ajatuksia. Jos pääsette yhteisymmärrykseen, niin muuttakaa hetkeksi omillenne. Onko sinulla tai miehellsiä mahdollisuutta lähteä vaikka puoleksi vuodeksi ulkomaille hommiin? Se avartaa, kasvattaa ja luo perspektiiviä omille haluille. Irtioton jälkeen näkee, kaipaako toista muutoin kuin ystävänä ja oliko rakkaus muuttunut kiintymykseksi.

Jos pohdinnan jälkeen päätätte jatkaa, niin suosittelen pieniä elämänmuutoksia -parannuksia tylsähköön arkeen. Miten olisi yhdessä maiseman vaihto? Uusi harrastus? Pienen palstan vuokraaminen tai riippuen missä asutte, ns kaupunkiviljely. Hieman itsenäisyyttä suhteeseen?

 

[Wiltsu]

Tää sun piilovittuilus ei nyt mitenkään liittynyt ap:n ongelmaan. Haitko alitajuntaisesti apua omiisi? Minäpä annan sulle vinkin. Myönnä ongelmasi (ne kaikki). Vaihda terapeuttia. Näytä uudelle nettikirjoittelusi, hän voi analysoida sinun vuorovaikutustaitosi netissä. Voihan se olla, että terapeutti toteaa sinun olevan adh, tai muuten keskittymiskyvytön -vähän sellanen mattinykäspersoona.

Minä taas pinnistelin ja ponnistelin ja yritin olla vastaamatta tähän. Mutta ei voi mitään! Olen niin saamarin heikko ihminen! Däm.

Kelle minä tässä ketjussa vittuilin - tai edes piilovittuilin? Osoita se kirjoittaja minulle ihan konkreettisesti.

Minä haen joka paikassa ja koko ajan alitajuntaisesti apua omiin ongelmiini. Ikävä, jos sinä et tee niin.

Oijoi - myönnän kaikki ongelmani!! Terapeuttia en vaihda.

Miksi minun kirjoitteluani/vuorovaikutustani netissä pitäisi jotenkin analysoida?

Oijoi - voihan olla terapeutti analysoi mut vaikka salamurhaajaksi. Hmmm...

Millainen on "mattinykäspersoona"? (Ihan vaan haluan tietää ennen kuin ilmoittaudun kirkuen sellaiseksi).

Olenkohan minä keskittymyskyvytön? Hmmm... Just laskettiin tyttäreni kanssa, että meillä on 57 aloitettua neulomisytyötä puodissamme (,jossa myymme näitä keskeneräisiä neulomistöitämme kovaan hintaan). Haluatko ostaa? Langat saa kaupan päälle.

 

[SS]

Oletteko tulleet liian tutuiksi toisillenne, vai luuletko vain niin. Todennäköisesti luulet.

Nyt ei kannata tehdä isoja päätöksiä ennen kuin tiedät, mitä haluat. Isot päätökset ovat: erilleen muutto, avioliitto, lasten hankinta, yhteisen omistusasunnon hankinta (et kertonut miten asutte)
Et kertonut opiskeluista tai työstä mitään. Ilmeisesti sujuvat.


Mitä yhteisiä harrastuksia sinulla on miehesi kanssa? Mitä erillisiä harrastuksia? Mitä teette vapaa-aikananne?
Mihin ihastuit miehessä? Mihin hän ihastui sinussa? Miten olette muuttuneet?

Todennäköisesti luon ongelmat yksin päässäni. Vertailukohtia parisuhteisiin ei ystäväpiiristä löydy, kaikki lähimmät ystäväni viettävät sinkkuelämää. Muita parisuhteita minulla ei ole ollutkaan.

Molemmilla vakituiset työt ja koulut käytynä. Ehkä tämä lisää sitä arjen harmautta, kun päivät ovat pitkälti aina samanlaisia.. Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole, olemme sen verran erilaisia. Olen meistä menevämpi ja viihdyn ihmisten parissa, mies viettää aikaa mieluummin kotona omissa oloissaan.

En osaa sanoa mihin ihastuin miehessäni. Vaikuttaapa hyvältä.. Mutta en tosiaan tiedä. Siitä on niin kauan, ja olimme niin nuoria.

 

[SS]

Nuorena aloitettu seurustelu, ei ole välttämättä huono asia. On kumppani jonka kanssa kasvetaan turvallisesti aikuiseksi. Otetaan yhdessä vastaan yhteiskunnan haasteet.
Joku etsii sitä turvallista suhdetta läpi elämän ja joku toinen löytää sen heti.

Olisi kamalaa mennä kotiin, jos tiettää, tai pelkää kumppanin olevan taas riita päällä.

Nuori nainen ole onnellinen, kun sinulla on tasapainoinen suhde luotettavan miehen kanssa.
Hän on todellinen kultakimpale.

Niin minun pitäisikin olla, ja kai olenkin. Tiedän ja tiedostan sen että mieheni on puolisona kaikkea sitä mitä haluan joskus tulevaisuudessa lasteni isän olevan - luotettava, tunnollinen, ymmärtävä, kiltti. Ei laahusta baareissa oikeastaan koskaan,ei harrasta uhkapelejä tai ole millään tavalla väkivaltainen tai ilkeä.

Välillä toivon että miehessä olisi jotain vikaa, tai että tämä tekisi jotain väärin. Oma olo helpottaisi, koska tiedän että kaikki "ongelmamme" tulevat omasta päästäni. Tuntuu että olen hukassa itseni kanssa.

 

[SS]

Puhu miehesi kanssa. Onko hänellä ollut samanlaisia ajatuksia. Jos pääsette yhteisymmärrykseen, niin muuttakaa hetkeksi omillenne. Onko sinulla tai miehellsiä mahdollisuutta lähteä vaikka puoleksi vuodeksi ulkomaille hommiin? Se avartaa, kasvattaa ja luo perspektiiviä omille haluille. Irtioton jälkeen näkee, kaipaako toista muutoin kuin ystävänä ja oliko rakkaus muuttunut kiintymykseksi.

Jos pohdinnan jälkeen päätätte jatkaa, niin suosittelen pieniä elämänmuutoksia -parannuksia tylsähköön arkeen. Miten olisi yhdessä maiseman vaihto? Uusi harrastus? Pienen palstan vuokraaminen tai riippuen missä asutte, ns kaupunkiviljely. Hieman itsenäisyyttä suhteeseen?

Tätä olen monena iltana pohtinut. Jos saisin hetken taukoa, jotenkin löytää itseni uudelleen. Olemme seurustelleet niin nuoresta asti että oma identiteetti on pitkälti rakentunut toisen ympärille. En vain keksi, miten ikinä saisin ehdotettua tätä miehelle ilman että vaikuttaisi siltä että haluan eron. Koska en todellakaan tiedä, haluanko eron.

Tiedän ettei muiden ajatusten tulisi vaikuttaa päätöksiini mutta silti tulee pohdittua mahdollisen eron vaikutuksia läheisiin - perheemme ovat paljon tekemisissä, miehen sukulaiset minulle kuin omia ja toisinpäin. Miten muiden väleille kävisi, jos me lähtisimme eri teille.

 

[turun tyttö]

Niin minun pitäisikin olla, ja kai olenkin. Tiedän ja tiedostan sen että mieheni on puolisona kaikkea sitä mitä haluan joskus tulevaisuudessa lasteni isän olevan - luotettava, tunnollinen, ymmärtävä, kiltti. Ei laahusta baareissa oikeastaan koskaan,ei harrasta uhkapelejä tai ole millään tavalla väkivaltainen tai ilkeä.

Välillä toivon että miehessä olisi jotain vikaa, tai että tämä tekisi jotain väärin. Oma olo helpottaisi, koska tiedän että kaikki "ongelmamme" tulevat omasta päästäni. Tuntuu että olen hukassa itseni kanssa.

Odotatko siis, että mies tekisi sen "mokailun" jolloin olisit niskanpäällä ja oma olosi parantuisi.
Tuntuu, että sinua vaivaa jokin muu asia, eikä miehen tunnollisuus. Yleensä on helpompaa syytellä lähintä, vaikka vain sillä että on kiltti ja luotettava.

Jos vaikka haluaisit miettimisaikaa omassa kodissa, ilman miestä. Kysymys on siis, miten mies reagoi tilanteesseen. Miten kokee sen väliaikaisen eron, väliaikaista, vai lopullistako.
Väliaikainenkin ero voi muuttaa tilanteen hyväksi, tai päinvastoin. Jaksaisiko mies olla niin kiltti, että odottaa päätöstäsi, ollako vai eikö olla.
Sinun täytyy sitten kysyä, että miltä hänestä tuntuisi se "ero"ja mitä hän haluaa tulevaisuudelta.

 

[nella]

Et ole ainoa tuon ikäinen, joka alkaa pitkän suhteen jälkeen kaivata vapautta. Olet ollut parisuhteessa koko varhaisaikuisuutesi ja on aika normaalia, että jossakin vaiheessa saattaa kaivata muutakin kuin parisuhte-elämää. En toki kehota eroamaan varsinkaan kepein perustein, mutta mitä jos asuisitte vaikka erillänne? Olisiko se ihan mahdoton ajatus? Tai jos sinulla oikeasti on voimakas tunne, ettet halua olla suhteessa, niin mitään pakkoa ei ole. Teet väärin myös toista ihmistä kohtaan, jos et ole mukana koko sydämestäsi. Tietysti siis suvantovaiheita voi olla, mutta jos tuota on jatkunut pidempään, sinun pitäisi oikeasti miettiä, huijaatko sekä itseäsi että kumppaniasi pysymällä suhteessa. Kun teillä ei vielä ole lapsiakaan, olisi hyvä hetki tehdä irtiotto, jos sellaisen aiot tehdä. Ä

 

[hei]

Odotatko siis, että mies tekisi sen "mokailun" jolloin olisit niskanpäällä ja oma olosi parantuisi.
Tuntuu, että sinua vaivaa jokin muu asia, eikä miehen tunnollisuus. Yleensä on helpompaa syytellä lähintä, vaikka vain sillä että on kiltti ja luotettava.

Jos vaikka haluaisit miettimisaikaa omassa kodissa, ilman miestä. Kysymys on siis, miten mies reagoi tilanteesseen. Miten kokee sen väliaikaisen eron, väliaikaista, vai lopullistako.
Väliaikainenkin ero voi muuttaa tilanteen hyväksi, tai päinvastoin. Jaksaisiko mies olla niin kiltti, että odottaa päätöstäsi, ollako vai eikö olla.
Sinun täytyy sitten kysyä, että miltä hänestä tuntuisi se "ero"ja mitä hän haluaa tulevaisuudelta.

samaa mieltä, ap: mokailu toive mieheltä paljastaa sen, että kuvioissa on seksuaalinen asia, jota ap ei nyt halua paljastaa....pitäisi ihan suoraan sanoa , jos panettaa ja ruohon on vihreämpää. Jos näin on, niin en ehdota muuta kuin lopullista eroa ja aika nopesti tai sitten salasuhdetta ja siitä käryämistä.

 

[mitä uutta puolisossa]

Kaipaat jännitystä teidän suhteeseenne. Arki on liian arkista.

Miten voit rikkoa arjen, rikkomatta suhdetta? Tee jotain toisin. Keskustelkaa. Tehkää toisillenne päivä kuninkaana ja päivä kuningattarena päivät. Rakastelkaa eri aikaan ja eri paikassa kuin normaalisti. Käykää yhdessä jossain, missä toinen yleensä käy yksin. Tai käykää yksin jossain, missä yleensä käytte yhdessä.

Millaista lomaa olette suunnitellut? Suunnitelkaa toisenlainen loma tai lomailkaa edes pari päivää erikseen juuri siellä, missä toinen ei halua lomailla.

Riko rutiineja. Keksikää yhdessä, mitä uutta voitte tehdä. Kerro puolisollesi, että tylsistyt muuten.

 

[Hehe]

samaa mieltä, ap: mokailu toive mieheltä paljastaa sen, että kuvioissa on seksuaalinen asia, jota ap ei nyt halua paljastaa....pitäisi ihan suoraan sanoa , jos panettaa ja ruohon on vihreämpää. Jos näin on, niin en ehdota muuta kuin lopullista eroa ja aika nopesti tai sitten salasuhdetta ja siitä käryämistä.

9 vuotta parisuhteessa 24 -vuotiaana! Sehän on kuin kivikautisen muslimin elämää, ei nykyaikaisen nuoren naisen.

 

[SS]

samaa mieltä, ap: mokailu toive mieheltä paljastaa sen, että kuvioissa on seksuaalinen asia, jota ap ei nyt halua paljastaa....pitäisi ihan suoraan sanoa , jos panettaa ja ruohon on vihreämpää. Jos näin on, niin en ehdota muuta kuin lopullista eroa ja aika nopesti tai sitten salasuhdetta ja siitä käryämistä.

En tarkoittanut mokailulla mitään suurta. Jos mies edes suuttuisi minulle joskus, sanoisi pahasti. Kehittäisi jonkun ärsyttävän tavan. Että tulisi jotain, millä pystyisin selittämään itsellenikin tämän oloni. Mies on hyvä puoliso, en ymmärrä miksi en ole tyytyväinen.

Ja ei, en ikinä pettäisi miestäni. Näin ainakin haluan uskoa itsestäni. Lähipiirissä olen nähnyt pettämistä ja sen seuraukset, en ikinä voisi satuttaa toista ihmistä niin. Jos muut miehet kiinnostaisivat, lähtisin suosiolla pois suhteesta. Luotan myös mieheen enkä usko että hänkään ikinä tekisi minulle moista.

 

[SS]

Kaipaat jännitystä teidän suhteeseenne. Arki on liian arkista.

Miten voit rikkoa arjen, rikkomatta suhdetta? Tee jotain toisin. Keskustelkaa. Tehkää toisillenne päivä kuninkaana ja päivä kuningattarena päivät. Rakastelkaa eri aikaan ja eri paikassa kuin normaalisti. Käykää yhdessä jossain, missä toinen yleensä käy yksin. Tai käykää yksin jossain, missä yleensä käytte yhdessä.

Millaista lomaa olette suunnitellut? Suunnitelkaa toisenlainen loma tai lomailkaa edes pari päivää erikseen juuri siellä, missä toinen ei halua lomailla.

Riko rutiineja. Keksikää yhdessä, mitä uutta voitte tehdä. Kerro puolisollesi, että tylsistyt muuten.

Ehkä arki on tosiaan tullut liian vauhdilla silmille. Ennen ei ole oikeastaan ollut perusarkea, kun molemmilla ollut opiskelut, osa-aikatyöt ja jatkuvasti muuttuvat työajat. Nyt molemmilla vakituiset työpaikat ja jatkuvasti aamuvuoroa. Miestä tämä ei tunnu häiritsevän, en ymmärrä miksi minulle on iskenyt ahdistus päälle.