A
apua
Vieras
Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän tekstin, mulle tämä asia on ongelma ja varjostaa parisuhdetta ja sitä kautta itsetuntoani ja muuta elämää.
Mulla on ihana mies jota rakastan aivan hirveästi. Ja mieskin rakastaa mua. Ongelmana meillä on seksi. Mies haluaa seksiä yleensä joka päivä ja minä harvemmin. Oikeastaan minulla ei edes ole mahdollisuutta spontaanisti haluta seksiä ja tehdä aloitetta, kun mies ehtii aina ensin. Ja ehkä juuri siitä syystä, mulla ei ole oikein halujakaan...
Seksiä me harrastetaan melko usein, ehkä 4 päivänä viikossa. Ja ne 3 muuta päivää, jotka viikossa on, niinä päivinä loukkaannutaan ja suututaan siitä kun mies ei seksiä saa. On usein hyvin loukkaantunut ja turhautunut jos en anna vastakaikua hänen haluilleen ja riitahan siitä silloin tulee.
Jostakin syystä minua on alkanut ahdistaa nuo asiat niin paljon, että usein suostun seksiin, ainoastaan siksi, että vältymme molemmat pahalta mieleltä.
Ja usein myös tuo seksi ei edes tunnu minusta miltään. Olen vain ja makaan, kun mies hoitaa hommat. Jälkeenpäin mies kantaa huonoa omatuntoa kun harrastettiin seksiä vaikka hän huomasi, ettei minua edes haluttanut. Mutta koen pääseväni helpommalla toimimalla niin, kuin lohduttamalla miestäni, joka lähes itkee, koska: "tuntuu niin pahalta kun oma puoliso torjuu."
Tuntuu niin ihanalta maata miehen vieressä ja halailla ja helliä toista, mutta kun se melko varmasti johtaa aina seksiin, mua välillä ahdistaa. Olisi niin ihanaa vain olla ja nauttia toisen läheisyydestä, ilman että toinen liu'uttaa kätensä aina seksuualisille alueille.
Mies haluaa seksiä lähes aina menessämme nukkumaan ja yölläkin unissaan. Siis hipelöi, nylkyttää mua vasten...
Ja jos pyydän miestä vaikka rasvaamaan selkäni suihkun jälkeen, seksi sen jälkeen on varmaa. En siis voi nauttia edes rentouttavasta hieronnasta, kun tiedän mihin se aina johtaa. Miehen halut heräävät esimerkiksi siitä, jos kerron hänelle rakastavani häntä.
Jotkut varmaan ihmettelevät tätä lukiessaan, että eihän mulla mitään ongelmaa oo, mun pitäis olla tyytyväinen!
Mies on hyvin rakastava ja tunteellinen, järjestää yllätyksiä ja teemme paljon kaikkea kivaa, kaksistaan ja lasten kanssa. Aivan ihana mies muuten. Mutta jotenkin tuntuu, että mieheni mielestä rakkaus on seksiä, kun on kyse miehestä ja naisesta.
Seksistä on siis jotenkin tullut mulle taakka ja siitä on paineita. Mä haluaisin kuulla teidän naisten mielipiteitä, en ole koskaan kertonut kenellekään tästä. Kiitos!
Mulla on ihana mies jota rakastan aivan hirveästi. Ja mieskin rakastaa mua. Ongelmana meillä on seksi. Mies haluaa seksiä yleensä joka päivä ja minä harvemmin. Oikeastaan minulla ei edes ole mahdollisuutta spontaanisti haluta seksiä ja tehdä aloitetta, kun mies ehtii aina ensin. Ja ehkä juuri siitä syystä, mulla ei ole oikein halujakaan...
Seksiä me harrastetaan melko usein, ehkä 4 päivänä viikossa. Ja ne 3 muuta päivää, jotka viikossa on, niinä päivinä loukkaannutaan ja suututaan siitä kun mies ei seksiä saa. On usein hyvin loukkaantunut ja turhautunut jos en anna vastakaikua hänen haluilleen ja riitahan siitä silloin tulee.
Jostakin syystä minua on alkanut ahdistaa nuo asiat niin paljon, että usein suostun seksiin, ainoastaan siksi, että vältymme molemmat pahalta mieleltä.
Ja usein myös tuo seksi ei edes tunnu minusta miltään. Olen vain ja makaan, kun mies hoitaa hommat. Jälkeenpäin mies kantaa huonoa omatuntoa kun harrastettiin seksiä vaikka hän huomasi, ettei minua edes haluttanut. Mutta koen pääseväni helpommalla toimimalla niin, kuin lohduttamalla miestäni, joka lähes itkee, koska: "tuntuu niin pahalta kun oma puoliso torjuu."
Tuntuu niin ihanalta maata miehen vieressä ja halailla ja helliä toista, mutta kun se melko varmasti johtaa aina seksiin, mua välillä ahdistaa. Olisi niin ihanaa vain olla ja nauttia toisen läheisyydestä, ilman että toinen liu'uttaa kätensä aina seksuualisille alueille.
Mies haluaa seksiä lähes aina menessämme nukkumaan ja yölläkin unissaan. Siis hipelöi, nylkyttää mua vasten...
Ja jos pyydän miestä vaikka rasvaamaan selkäni suihkun jälkeen, seksi sen jälkeen on varmaa. En siis voi nauttia edes rentouttavasta hieronnasta, kun tiedän mihin se aina johtaa. Miehen halut heräävät esimerkiksi siitä, jos kerron hänelle rakastavani häntä.
Jotkut varmaan ihmettelevät tätä lukiessaan, että eihän mulla mitään ongelmaa oo, mun pitäis olla tyytyväinen!
Mies on hyvin rakastava ja tunteellinen, järjestää yllätyksiä ja teemme paljon kaikkea kivaa, kaksistaan ja lasten kanssa. Aivan ihana mies muuten. Mutta jotenkin tuntuu, että mieheni mielestä rakkaus on seksiä, kun on kyse miehestä ja naisesta.
Seksistä on siis jotenkin tullut mulle taakka ja siitä on paineita. Mä haluaisin kuulla teidän naisten mielipiteitä, en ole koskaan kertonut kenellekään tästä. Kiitos!