Joo, ei käy flaksi täälläkään! V***taa ja himo oikein kaihertaa, ihan fyysisestikin kun tekee niin mieli toista. Aivan kamalaa.
Ei ole auttanut keskustelu, ei vikittely, ei vonkaaminen hepenistä nyt puhumattakaan. Mies sanoo ettei vaan oikein pysty kokemaan tilannetta eroottisesti herättävänä.
Hellyyttä ja huomiota (silittelyä ja paijausta) sentään saan ja olen siitä todella iloinen, mutta on se vaan hirveä tunne kun haluaa toista kovasti, eikä mitään vastakaikua tule.
Olen rv27 ja seksiä on harrastettu viimeksi noin rv18!! Kaikkiaan raskausaikana kolme kertaa. Alun oksentelun ja kolmannen keskenmenon pelon vuoksi ymmärrän, että silloin oli hiljaista, mutta entä nyt, mikä mättää?
Mulle kävis kyllä suusekstailu (ihanaahan se olis) ja muunlainenkin kuin yhdyntä, mutta eipä se mies ole innostunut niistäkään. Olen aina ollut meillä se, joka tahtoo useammin. Miehelle on ennen raskausaikaa riittänyt kerran kuussa tahti. Joskus on ollut kausia jolloin olen ollut onnekas ja mies on intoutunut kerran viikossa.
Nettipornosta hän on kiinnostunut, ollut kai aina, eikä se ole minua haitannut. Onhan mullakin dildoni ja omat jutut ja niin musta pitääkin olla . Nyt kuitenkin kun en itse saa enää lainkaan olen tullut kateelliseksi miehen netin parissa viettämän ajan suhteen. Ärsyttää itseänikin, että sellaisen tunteen valtaan olen joutunut, mutta olen varma, että multa se on pois kun mies tyhjentää pussinsa koneen ääressä eikä mun kanssani.
Hohhoijaa tätä. Kai vaan pitäisi olla iloinen, että lapsi on tulossa kun sitäkin niin kauan yritettiin ja toivoa ja uskoa ettei tämä tilanne ole pysyvä. Synnytykseen on enää kaksi ja puoli kuukautta, jospa vaikka sitten sen jälkeen taas joskus saisi!! Ehkä puolenvuoden sisään

Toivossa on hyvä elää (?).